Rohkeudesta isoissa ja pienissä asioissa

Sisunainen

Lähetin eilen hakemuksen opiskelijavaihtoon. Todennäköisesti hakemus on vasta ensimmäinen useista - minulla on varasuunnitelmia, ja ulkomaillehan minä menen, vaikka vaihtoehdot A-D jauhautuisivat murusiksi byrokratian rattaissa. Useimpia vaihtosuunnitelmiani yhdistää se, että

  • en ole ikinä käynyt ko. maassa
  • en puhu sanaakaan paikallista kieltä
  • osassa tapauksia en ole edes käynyt ko. mantereella (lue: missään Euroopan ulkopuolella)
  • enkä sen puoleen muuten edes ole matkustanut ikinä yksin.

Tämä kai on niitä juttuja, joissa kysytään rohkeutta. Ei minulla kuitenkaan ole erityisen rohkea olo. Olen pitänyt rohkeuden määritelmänä sitä, että tekee jotain siitä huolimatta, että se pelottaa. Tämäntyyppiseen rohkeuden käyttötarpeeseen olen törmännyt useinkin; viimeksi varmaan jotain kyykkymaksimia testatessa.

Vaihtoon lähteminen ei kuitenkaan vielä millään tavalla pelota - veikkaan tosin, että unettomia öitä alkaa esiintyä siinä vaiheessa, kun saan jostain kyllä-vastauksen. Eikö vaihtoon hakeminen siis ole rohkeaa ensinkään? 

Olen muutaman kerran vaihtanut koulua, työ- ja asuinpaikkaa täysin tuntemattomaan. En ole jäänyt tuttuun naapurustoon, mennyt kavereiden kanssa samaan lukioon tai jatkanut tylsää mutta hyväpalkkaista työtä sen jälkeen, kun seuraavan kuun vuokrarahat on tienattu. Ulkopuolelta katsoen nämä ovat varmaan olleet elämäni rohkeimpia päätöksiä. Kertaakaan ei ole pelottanut.

Siksi haluaisin laajentaa rohkeuden määritelmää. Pelottavien asioiden lisäksi on rohkeutta toimia, vaikkei tiedä mitä on tulossa. Askelen ottaminen tuntemattomaan, oli se sitten toiselle puolelle maapalloa lähtevä lentokoneeseen tai tänä kesänä laiturilta järveen, on aina rohkeaa.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Mielestäni olet tekemässä jotain tosi rohkeaa. Sitä tuollainen uuden askeleen ottaminen aina on. Toivottavasti saat kyllä -vastauksen, sillä sen lisäksi, että tuo on rohkeaa, se on myös tosi viisasta. Vaihdosta irtoaisi varmasti ihan hirmuisesti. Pidän siis peukkuja kyllä -vastaukselle ja jään innolla odottamaan postauksia vaihdosta :) 

Suvi K.
Sisunainen

Itseasiassa nyt inasen hirvittää, että pitikin mennä kertomaan tästä julkisesti, jos en pääsekään minnekään. :D Mutta kuten sanoin vaihtoehtoja on monta... Kiitos tsemppauksesta!

Tapani (Ei varmistettu)

Suvi, kommentissasi osuit toiseen oleelliseen rohkeuselementtiin. Ensimmäinen on mielestäni se että tekee jotain vaikka pelottaa, ja toinen ja usein vielä isompi mörkö on se mitä kaikki ajattelee jos en onnistukaan. Tuo jälkimmäinen tuottaa kaikenlaista tragediaa ihmisten elämään.
Suomalaisen lisäerityispiirteenä asiaan kuuluu vielä että ei missään oikeastaan saisi myöskään onnistua, siitähän kaikki tulee vaan kateellisiksi. :-)

Suvi K.
Sisunainen

Jep tuota voisi pitää vielä kolmantena lajina, vaikka ilmeisesti metsään mennään joka tapauksessa. :D

Kommentoi