Ruokavaliokateus

Sisunainen

Tiedän, että on todella turhaa murehtia asioita, joille ei mahda mitään. Tiedän, että katkeruudesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Tiedän, että länsimainen ihminen ei saisi valitta siitä, jos ei voi syödä täsmälleen sitä ruokaa, mitä huvitta, kun toisissa paikoissa porukkaa kuolee nälkään. Silti tämä on asia, joka ottaa minua todella päähän aika ajoin, ja tällä kertaa haluan vähän avautua. 

Olen nyt reilu kolme vuotta elänyt miettien aina ennen minkä tahansa ruuan syömistä, mitä se sisältää ja mitä siitä seuraa. Kun työkaverit lähtevät ruokalaan katsomatta listaa, koska "kyllähän siellä aina jotakin on", itse tarkistan edellisenä iltana netistä, onko syytä ottaa omat eväät lounastunnille. Kun vähän vieraampi kaveri antaa lahjaksi itse leipomiaan keksejä, kiitän kauniisti, vaikka samalla jo mietin, kelle voisin lahjoittaa ne eteenpäin. Kun luen lehtijuttuja ihmisten tekemistä huimista vaellusmatkoista, inspiroidun puoleksi sekunniksi, kunnes muistan, että homma kaatuisi kuitenkin siihen, etten voisi syödä alppimajoilla tai eteläamerikkalisten pikkukylien kuppiloissa todennäköisesti mitään.

Nykyään on ihan normaalia juoda lattensa mantelimaidolla, tehdä bolognesensa nyhtökaurasta ja vaihtaa hampurilaissämpylänsä bataattisiivuihin. On ihan normaalia ottaa silti tädin syntymäpäivillä siivu kermakakkua tai tilata baari-illan jälkeen jauhelihapizza. Vapaaehtoisissa ja pakon sanelemissa erikoisruokavalioissa on juuri tämä pienen kuuloinen, mutta tarkaiseva ero: toinen voi joka päivä valita, haluaako pysytellä ruokavaliossaan, toinen pelkää, ettei vahingossa pysynytkään, ja joutuu kärsimään siitä.

Mitä yritän tässä oikeastaan sanoa: sinä lukijani, joka olet todennäköisesti terve länsimainen vähintään kohtuullisesti toimeen tuleva ihminen, olet todella etuoikeutetussa asemassa ruokavalion suhteen. Sano kyllä eettiselle, puhtaalle, terveelliselle ja hyvää oloa tuottavalle ruoalle. Älä sano ei millekään vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Jos joku toinen sanoo "ei" tarjoamallesi juustokakulle, älä varsinkaan käytä argumenttia: "No kyllähän sä voit vähän maistaa?"

Kuvat: Arnolds.fi, Subway.fi ja McDonalds.fi - paikkoja, joissa en käy syömässä.

Share

Kommentit

Tapani (Ei varmistettu)

Rehellinen avautuminen ja laaja näkökulma!

Voiko tilannettasi verrata mihin tahansa fyysiseen rajoitteeseen? Jotain sellaisia meillä nimittäin on jokaisella, toiset vähemmän, toiset enemmän harmillisia. Eräänlaisia invalideja ollaan kaikki. Tällä en tarkoita vähätellä harmituksesi määrää koska oma tunnetila on aina oma tunnetila eikä tunteiden mittaaminen liene mahdollista eikä niiden vertailu mielekästä.

Mutta ajattele: sulla ja mulla on jalat joilla voimme kavuta sinne alppimajalle tai vaeltaa tiettömään chileläiseen pikkukylään. Samperi sentään, miten vielä osattais ratkaista ne muutamat jäljellejäävät ongelmat?

Joka tapauksessa oli hyvä muistutus että "voit vähän maistaa" on vältettävä argumentti.

Suvi K.
Sisunainen

Joo mäkin mietin tätä, että mikä tahansa fyysinen (tai miksei psykologinenkin) rajoite on tavallaan sama asia: ei pysty tekemään suurimmalle osalle ihmisistä "normaaleja" asioista.

Pax
Liikehdintää

Symppaan. Vaikka en onneksi kuolekaan suurimpaan osaan allergioistani ja suhtautumiseni on rentoutunut muutaman vuoden takaisesta, on ravintoloiden ruokalistojen (ja valmiiden annosten) tutkiminen arkipäivää. Ja ottaahan se päähän, kun ei voi tuosta vaan kävellä mihin tahansa ravintolaan eikä ottaa mitä tahansa annosta. Paljon jää myös kulinaristista nautintoa kokematta, ruokailuun liittyvän sosiaalisuuden lisäksi, tosin nyt jo uskaltaudun taas ulos syömään kun se jossain vaiheessa oli yksinkertaisesti liian jännittävää tai aiheutti liikaa pahaa mieltä - annokset kun saatettiin tehdä väärin pyynnöistä huolimatta. 

Ja onhan se nyt inhottavaa, että vaikka ei kurkku turpoaisi umpeen niin useamman kuin kerran on ulkona syömisestä ollut "palkintona" vatsavaivoja. Ei mene tasan nallekarkit tässä asiassa, ei.

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos symppauksesta. :) En mäkään mihinkään väärään ruokaan kuole - se on vielä ihan eri levelin tilanne, jos pitää varoa tavanomaisia ruokia anafylaktisen shokin pelossa. Sen verran pahoja oireita saan kuitenkin tietystä ruuista, että en halua kärsiä niitä, vaikka olisi mitä herkkua tarjolla. Joitakin ruokia taas syön silloin tällöin tietoisella riskillä, jos tiedän, että joko saatan saada niistä lieviä oireita tai en välttämättä mitään. Mutta se on kyllä ravintoloilta suurta ammattitaidottomuutta, jos tarkoista ohjeista huolimatta saa sopimatonta ruokaa!

Kommentoi