Se on korvienvälistä kiinni

Sisunainen

Kun luin ensimmäisen kerran melontakurssin ohjelman, jossa mainittiin kurssin sisältöön kuuluvan vapaaehtoisena kajakin kaataminen, esimmäinen ajatukseni oli: en varmasti. Olin tätä mieltä siihen asti, kunnes viimeisenä tunnin lopuksi kaadoin kajakkini, ihan tarkoituksella ja vapaaehtoisesti. Kun kaikki muutkin sanoivat, että ei se niin kamalaa ole. (Oli se vähän, mutta ei niin kamalaa.)

***

Tänään salilla tein kyykkyjä. Olen viime aikoina tosissaan panostanut kyykkytekniikan harjoitteluun ja erityisesti syvyyden lisäämiseen. Vaikka pääsen säännöllisen liikkuvuusharjoittelun ansiosta nykyisin helposti syväkyykkyyn ilman painoja, en ole kokeillut sitä painojen kanssa. En vain ole uskaltanut, ennen kuin tänään. Päätin kokeilla ensin atg-kyykkyä pelkällä tangolla - ei se niin vaikeaa voi olla. Eikä ollut. Lisäsin painoja. Ei ollut edelleenkään vaikeaa.

Lisäsin painoja - tangossa 5 kiloa vähemmän kuin edellisen treenin peppu-polvien-tasolle-kyykyissä. Aloin kyykätä. Apua en mä voi. Ensimmäinen sarja jäi vajaiksi. Liian helppoa. Seuraava sarja: p****le sen on mentävä. Ja meni, ihan takapuoli nilkkoihin asti. Harmi vaan kukaan ei ollut katsomassa tekniikkaa, mutta uskoisin tehneeni kokonaisen sarjan jokseenkin puhtaita atg-kyykkyjä, mitä nyt hetki piti vetää happea ennen kahta viimeistä toistoa.

***

Johtopäätökset: Älä ajattele, vaan tee. Koska korvienväli hannaa usein enemmän kuin kroppa.

Share

Kommentit

eviela
NOT A Wonderland

Näiden lukeminen on vaarallista minulle! Hypin tässä paikallani sohvalla (okei, en kirjaimellisesti) valmiina vetämään kunnon spurtin, mutta se ei tosiaan olisi nyt kovin kannattavaa :D

Suvi K.
Sisunainen

Joo tietyssä kohti toki pääkin kannattaa pitää mukana. :D Mutta toisaalta imo viimestään sitten kun yrittää tehdä jotain niin kyllä sen huomaa jos ei oikeesti onnistu tai kannata.

eviela
NOT A Wonderland

Nyt on joo kahta kauheempi hinku tehdä kaikkea, kun ei oikeasti vaan voi :D Miten julmaa. Mutta niinhän se on, kaikki kielletty on kauheen kivaa. Eikös? ;)

Suvi K.
Sisunainen

Totta! Vaan sittenpä sitä osaa arvostaa kun pääsee takasin salille (tai mikä harrastus ikinä olikaan). :)

Kommentoi