Sekalaisia huomioita crossfitista

Sisunainen

Reilun puolen vuoden crossfit-kokemuksella olen tehnyt lajista (ja itsestäni) muun muassa seuraavia havaintoja:

Viha-rakkaussuhde

Suunnilleen jokainen toinen viikko olen sitä mieltä, että lopetan koko lajin. Esimerkiksi siksi, että jännitän edelleen lähes jokaisia treenejä. Ei voi olla tervettä touhua, että aikuiset ihmiset menevät maksua vastaan rääkkäämään kehojaan jonkun toisen määräämien kohtuuttoman raskaiden harjoitusten mukaan. Ei vaan voi. Joka toinen viikko taas pursun intoa päästä treenaamaan, koska crossfit ehdottomasti paras laji mitä on ikinä keksitty ja ihan selvästi minun juttuni.

Nälkä

On nälkää ja crossfit-nälkää, joka iskee treenien jälkeen. Se tuntuu jotakuinkin siltä, kuin vatsalaukussa olisi musta aukko, joka uhkaa syödä minut sisältä päin, jollen äkkiä laita siihen täytettä.

Ei se olekaan niin kamalaa

Crossfitista sanotaan, että se ei ikinä muutu helpommaksi, itse vain tulee paremmaksi. Olen hieman eri mieltä. Tänään ohjelmassa oli kyykkyjä stopilla (yäk), death by burpee (yäkyäkyäkyäk!!!) ja vatsalihasrääkki (saanko lähteä kotiin?). Vaikka treeni kuulosti etukäteen varsin veemäiseltä, ja olin onnistunut väsyttämään kroppani varsin tehokkaasti edellispäivien puntti- ja uintitreeneillä, pukuhuoneessa tunnin jälkeen iski hämmentävä tunne: sehän oli ihan kivaa. Joko olen tottunut kovaan treenaamiseen niin, ettei se enää ole totaalinen shokki, kehittynyt paremmaksi tai tullut laiskaksi niin, etten enää tee täysillä, mutta pikkuhiljaa treenit todella ovat alkaneet tuntua vähemmän tappavilta. Äskettäin tehdyn kuntotestin mukaan olen ilmeisesti kuitenkin todella kehittynyt (mm. punneruksiin +70% edelliseen mittaukseen verrattuna), joten ehkä näistä treeneistä on todella jotain hyötyäkin.

Kunnianhimo

Ennen kuntoilin ilman sen kummempia tavoitteita "koska siitä tulee hyvä olo". Nyt huomaan koko ajan miettiväni itselleni uusia pienemmän ja suuremman mittakaavan tavoitteita. Tänään ehtottomasti halusin päästä death by burpeessa yhtä kierrosta pidemmälle kuin viimeksi, ja vakaa aikomukseni on nostaa lähitulevaisuudessa oman painoni verran rautaa maasta. Ero on luullakseni siinä, että nyt treenaan urheilulajia, enkä vain jumppaa huvin vuoksi.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Buhuuuuu - kauhee kateuskohtaus!!! Mä haluan crossfittiin. No juu, mutta hyvin kuvattu. Varsinkin tuo nälkäjuttu nauratti. 

Suvi K.
Sisunainen

Älä huoli, kyllä sä sinne vielä pääset! :)

Ilana

Heh, mä ajattelin juuri viime viikolla boksille mennessäni, että vitsi miten mä jännitin ekat viikot aina ennen treenejä. Enää en onneksi. Tiedän, että voi mennä tosi huonostikin (yleensä yhdet viikon treeneistä on muita huonommat), mutta selviän joka tapauksessa hengissä. Eikä treenistä voi etukäteen tietää, tuleeko se olemaan hyvä vai "huono". Kauheelta kuulostavakin setti voi olla lopulta kiva. Ja justiinsa yksissä treeneissä vaan nauroin maatessani lattialla kesken 75 punnerruksen sarjan (oonkohan mä ihan terve?).

Mutta toi nälkäjuttu on kyllä jännä. Mulla CF nimittäin tuntuu jotenkin säätelevän nälkää eikä mulla treenien jälkeen ole ikinä sellainen karmea nälkä. Syön toki silti :) Sen sijaan muistan, että joskus kun kävin juoksulenkeillä, niin niitten jälkeen saattoi tulla semmoinen heikoitus, että tuli paha olo.

Suvi K.
Sisunainen

Tuo on ihan totta, että etukäteen ei voi tietää. Tavallaan on jopa ihan hyvä että meillä wodin näkee vasta salilla, jolloin on huomattavasti suurempi kynnys jänistää, kun on jo sinne asti raahautunut. :D

Vähän hauska kirjoitus! Voin samaistua kaikkeen! :D itselläni hirmu-nälkä iskee yleensä silloin kun treeni on ollut voimapainoitteista. Tuokin on aivan totta että välillä tulee suorastaan viha tota lajia kohtaan :D ja sitten taas maksimaalinen innostus

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos, kiva kuulla etten ole ainoa. :D

Kommentoi