Sporttiseksi vahingossa

Sisunainen

Laura Grönqvist kirjoitti Hs.fi:ssä kuinka sporttinen elämä ei ala vahingossa. Hänen mukaansa liikuntaharrastukset kyllä loppuvat helposti epähuomiossa, jos niistä pitää pientäkin taukoa. Sen sijaan harrastuksen ylläpitäminen tai aloittaminen vaatii "rautaista päättäväisyyttä" tai tiukkaa itsekontrollia kalenteriin ohjelmoitujen treenien ja tavoitetaulukoiden avulla.

Minun liikuntaharrastukseni alkoi lähes vahingossa. Työkaveri antoi tutustumislipukkeen paikalliselle naistensalille, ja menin ihmettelemään mistä on kyse. Heräteostoshengessä liityin jäseneksi heti tutustumiskäynnillä. Sain saliohjelman ja uskaltauduin kokeilemaan vähitellen eri jumppatunteja. Totesin, että tämähän on ihan kivaa.

Grönqvist myöntää, että liikunnan ilo ja itselle rakas laji ovat myös tärkeitä motivaation osatekijöitä. Itse pitäisin niitä kaikkein tärkeimpänä. Ja toiseksi tärkeimpänä, toisin kuin Grönqvist, sallivuutta eli sitä, ettei tarvitse olla niin älyttömän hyvä ja sitä, ettei treenaaminen ole mikään pakko, vaan asia jota tehdään sen mukaan kun hyvältä tuntuu.

Salille liittymisen jälkeen aloin käydä jumpissa ja salilla yhä useammin, kannustimina hyvä olo ja mukava henkilökunta. Monilla aikaisemmilla saleilla ohjaajat olivat laittaneet minut tekemään liian raskaita saliohjelmia ja hoputtaneet käymään useammin kuin olisin ehtinyt tai jaksanut. Täällä oli toisin - jo se että sanoin ensimmäisessä kuntosaliohjauksessa käyväni "varmaan pari kertaa viikossa" herätti kehuja eikä moitteita. Saliohjelma oli riittävän helppo aloittelijalle, mutta kuitenkin kehittävä, mikä lisäsi treeni-intoa. Eivätkä treenit todellakaan jääneet pariin kertaan.

Sen jälkeen kun syksyllä 2012 liityin kuntosalin jäseneksi, olen pitänyt liikunnasta taukoja milloin flunssan, milloin lomamatkojen ja milloin yleisen vetämättömyyden takia. Aina olen palannut salille - enkä siksi, että olisin "rautaisen päättäväinen" ihminen joka juoksee lenkkejä jouluaattonakin vaan siksi, että teki mieli. Koska huvitti.

Tällä hetkellä, lähes kaksi vuotta myöhemmin, liikun säännöllisesti (Heiaheian mukaan jopa 55 tuntia heinäkuussa), syön enemmän kuin koskaan ja painan vähemmän kuin vuosiin. Ilman, että olen tehnyt montaakaan treeniä "koska on pakko" tai ollut päivääkään laihdutuskuurilla. Lajit ja aktiviteetit pyrin valitsemaan sen mukaan mikä huvittaa - jos minua tällä hetkellä inspiroi purjehdus ja jooga, keskityn niihin. Jos saan päähäni puoli tuntia ennen tunnin alkua lähteä crossfit-treeneihin, menen. Tällä taktiikalla en ehkä kovin pian juokse puolimaratonia tai nosta sataa kiloa maasta, mutta motivaatio ja liikunnan ilo on taattu.

Share

Kommentit

eviela
NOT A Wonderland

Oikea asenne! Tuolla minäkin liikkeellä: lähden tekemään sitä mistä pidän.
Aion kokeilla avoimesti myös uutta ja mennä jatkossakin hyvin fiiliksen mukaan.
Ainoa missä joudun ehkä vetämään joskus tuota ikävempää linjaa joskus,
eli tsemppaamaan kiinnostusta päälle sen fiiliksen mukaan menemisen sijasta,
on se salipuoli: toki pidän salitreenaamisesta, mutta joskus sekin voi käydä pakkopullaksi
ja tässä kohtaa se on itselläni kuntoutuksen kannalta hyvin ja urheilun lisäksi myös ns pakkoharrastus.
Pidän mukana koko ajan muutakin, niin uskon salitreenienkin pysyvän mielekkäänä.
Yksitoikkoisuus kun itselle yleensä pahinta.

Suvi K.
Sisunainen

Minusta salitreeni on mielekästä kun ohjelma on hyvä ja sitä vaihtelee parin kuukauden välein (jostain jopa muistaakseni luin äskettäin että erityisesti naisille vaihtelu puntilla olisi tärkeää..). Kannattaa siis käyttää mielikuvitusta tai hyvää ohjaajaa. :)

eviela
NOT A Wonderland

Kun olisi vaan rahaa ohjaajaan. Toivottavasti mielikuvitus salinpuolella riittää,
onneksi oheistarjonta nyt ainakin todella hyvää tänä päivänä :)

Hymyileoletupea

Tehdä sitä, mistä saa hyvän mielen ja mikä tuntuu hyvältä. Se on kaikkein tärkeintä. Kaikki muu tulee sivutuotteena. Mä muuten juoksin jouluaattona lenkin, mutta vain siksi, kun teki mieli juosta :) 

Suvi K.
Sisunainen

Joo kävin mäkin juhannuspäivänä salilla, koska satoi vettä ja oli tylsää. Mutta ero onkin siinä, että jos olisi vaikka ollut jossain mökillä missä ei ole salia tai muuten jotain hauskaa tekemistä, se ei olisi ollut mikään ongelma. :)

Hymyileoletupea

Nimenomaan tuossa se ero piileekin. Tehdä sen vuoksi asioita, että tekee mieli tehdä niitä, eikä sen vuoksi, että on pakko tehdä niitä. 

Tajusin vasta pidemmän matkaa luettuani, että ei tässä postauksessa harrastetakaan vahingossa sporttiseksiä. Mä en tajua itteäni välillä...

Suvi K.
Sisunainen

:DDDD Kiitos illan nauruista! :D

Kommentoi