Syyllistynyt suklaapatukan nautintaan

Sisunainen

"Söin suklaapatukan ja nyt on morkkis."

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei, todennäköisesti kyllä - jäkimmäisessä tapauksessa jatka lukemista.

On todella erikoista, miten ihmiset, erityisesti nuoret naiset, syyllistävät itseään aivan turhista pikkuasioista. Toki syyllisyyden tunto on sivistyneen yhteiskunnan elinehtoja (mm. estää useampia ryhtymästä psykopaattisarjamurhaajiksi), mutta kamala morkkis ihan normaaleista asioista menee jo överiksi.

Sallin itselleni pienen nautinnon joten nyt joudun kärsimään rangaistuksen -periaate kuulostaa ihan Harry Potter -sarjan kotitontuilta. Tiedättehän ne tyypit, jotka pienen sääntörikkomuksen jälkeen polttavat kätensä rakoille silitysraudalla? Tämä ei ole kovin kaukana siitä, että yhden pullakahvin jälkeen mennään seuraavana päivänä nälkä kurnien maratonspinningiin sisäinen ruoska vauhtia piiskaten. 

Pahinta on se, että kuten kotitontuille, myös meille säännöt ja rikkomukset on määritelty ulkoa päin. On yleisessä tiedossa, että suklaan nauttiminen on rike yhteiskuntaa ja omaa itseä vastaan, jollei se ole niin tummaa että irvistyttää. Olemme itse omia Isoveljiämme, joka rankaisee jopa vääristä ajatuksista. Kunnollinen ihminen ei ajattele "jäisinpä mieluummin sohvallekatsomaan telkkaria" vaan marssii kyseenalaistamatta suorittamaan treeniohjelman mukaisen tehokkaan ja tavoitteellisen harjoituksen, riippumatta siitä huvittiko vai ei.

Kotitontun voi vapauttaa antamalla sille vaatteen, vapaan olennon symbolin. Kuuluisa vapaa kotitonttu Dobby piti erityisesti värikkäistä eriparisukista. Taidan alkaa huomisesta lähtien käyttää vain eriparisia sukkia.

Summa summarum: Lopeta whinetys ja ota suklaapatukka jos mieli tekee. Et ole (toivottavasti) tappanut sitä varten ketään.

Share

Kommentit

Nina Enroth

Hear hear. Ja vaikka laihduttaisi tai laskisi kaloreita tai jotain, niin siltikin voi syödä suklaapatukan. Ei niissä niin paljon ole energiaa. Mitään superfoodia tavallinen suklaa ei tietenkään ole ravintoarvoiltaan, mutta ei kaiken tartte ollakaan. 

Suvi K.
Sisunainen

"ei kaiken tartte ollakaan."

Juuri näin! Ei koko elämää voi rakentaa treenin ja ravinnon optimoimisen ympärille,  jollei satu olemaan kilpaurheilija (ja nekin tiettävästi pitää välillä vapaata).

Kaunis ja oma elämä

Olen pohdiskellut ihan samaa hommaa ! Miten ihmeessä kaikesta hyvästä on tehty kiellettyä ja sen johdosta podetaan kokoajan syyllisyyttä jostain ja ruoska viuhuu taukoamatta :D  

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä pointti tuo, että miksi pitää joko vetää överit tai olla kokonaan ilman. Monet jopa ylpeinä(?) sanovat olevansa "kaikki tai ei mitään" -ihmisiä; minusta sellainen asenne kertoo suhteellisuudentajun puutteesta. 

Ainomaria_ (Ei varmistettu) http://feelgoodkitchen.fi

Ah, tiedän tämän tunteen ja kovasti olen opetellut siitä eroon. Voin kyllä ylpeänä todeta, että säännöllinen (;)) harjoittelu ja omien ajatusten määrätietoinen ja jatkuva kyseenalaistaminen on auttanut. Toisaalta herkuttelun ja suklaansyönnin "sallimisen" sisäistämisen jälkeen myös epämääräiset, hallitsemattomat mieliteot ko. huumausainetta kohtaan ovat maagisesti vähenneet.

Ja sitä suuremmalla syyllä mieleni tekee ravistella olkapäistä jokaista joka märehtii itsesäälissä annettuaan itsensä herkutella (oli se sitten pala tummaa reilun kaupan suklaata tai 400g patukka manteli-crunch-Tobleronea) ja huutaa heidän naamalleen "YOLO!". Se mikä ei tapa, vahvistaa, tai ainakin suklaan tapauksessa tekee elämästä makeampaa. Live with it!!! Elämänlaatu paranee huomattavasti, kun lakkaa olemasta itsensä pahin (ja todennäköisesti ainoa) ruoskatar.

Suvi K.
Sisunainen

Harjoitus tekee mestarin. ;)

Kommentoi