Takaisin treeneihin, vol. 2

Ladataan...
Sisunainen

Kuherruskuukausi omalle salille palaamisen jälkeen kesti tasan kahden treenin ajan, kunnes todellisuus alkoi läpsiä tiskirätillä naamariin oikein urakalla. Kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, olen joutunut alentamaan treenipainoja selvästi alkukevääseen nähden. Pummeja pukkaa jatkuvasti ja varsinkin painonnostoliikkeet ovat pahasti hakusessa. Tuntuu, kuin treenini olisivat ottaneet parissa kuukaudessa vuoden takapakkia.

Tauon jälkeen ensimmäisissä tempaustreeneissä luulin lataavani tankoon varman ja helpon raudan, mutten saanut aikaan yhtäkään kunnollista toistoa. Eilisissä treeneissä jälleen pikkupainoja pudoteltuani ja kaikkea mahdollista skaalattuani en saanut enää edes lukkoja irti tangosta tunnin lopuksi, vaan tuntematon kanssatreenaaja joutui tulemaan hätiin. Voi nolouden huippu!

Syynä heikosti sujuviin treeneihin on varmasti pääasiassa liian vähäinen ja epäsäännöllinen treenaaminen. En käynyt kevään aikana salilla niin usein kuin Suomessa, ja treeneihin tuli kaikenlaisia katkoksia reissujen, flunssien ja muiden kissanristiäisten takia. Zagrebista lähdön ja Joensuuhun saapumisen välissä meni useampi viikko niin, etten treenannut crossfitia lainkaan.

Uskoisin kuitenkin, että myös Kroatiassa tehtyjen treenien sisällöllä on vaikutusta. Siellä painotus oli selvästi vähemmän voimaharjoittelussa ja olympianostoissa, kuin mihin Suomessa olen tottunut Ainakaan näin maallikkoymmärryksellä treeneissä ei myöskään tuntunut olevan minkäänlaista pitkän tähtäimen progressiota. Kun nostelee silloin tällöin ja silloinkin varmuuden vuoksi pieniä painoja, kohta ei enää pysty nostamaan mitään muuta.

Olin juuri lähdössä salilta eilen pyöritellen mielessäni turhautumista siitä, kuinka tunnen itseni taas köpelöksi aloittelijaksi, kun radiosta alkoi soida Elastista:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vaan onnistuu
kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
hanskat ei tipahda
periks ei anneta

On totta, että juuri nyt ei suju niin hyvin kuin toivoisin. Voisin tässä kohti heittää hanskat tiskiin ja todeta, ettei crossfit ollut sittenkään minua varten. Mutten halua, enkä aio. Tämä on niitä hetkiä, jolloin vaaditan vähän enemmän duunia, ja toisaalta kokemuksesta tiedän, että pidemmänkin tauon jälkeen kunto palaa nopeasti. Mikä tärkeintä, mun ei täydy, vaan mä saan.

Kursivoidut lainaukset: Elastinen, Eteen ja Ylös.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Mä odotan puolittain kauhulla paluuta crossfittiin. Juoksun takia olen passaillut kaikki kunnon voimatreenit oikeestaan koko vuoden ja tehnyt pelkästään metconeita. Heinäkuun pistin crosfitin tauolle Pallaksen takia kokonaan, joten elokuun paluu on varmaan melko mielenkiintoinen.... 

Toisaalta olen pyrkinyt nyt pääsemään lopullisesti eroon siitä, että vertaisin johonkin menneeseen kunto- tai voimatasoon. Nyt ollaan tässä tilanteessa ja mennään tällä tasolla missä ollaan juuri nyt. Pyritään kehittymään tästä eteenpäin ja ottamaan ilo irti sitten taas siitä, kun huomaa että tulee edistysaskeleita. 

Kaiken a ja o on juurikin tuo, ettei heitä hanskoja tiskiin. Elämä tulee aina olemaan aaltoliikettä eteen ja taaksepäin. Kai olennaisinta on vain se, millä asenteella niiden aaltojen päällä seilaa. :)

Suvi K.
Sisunainen

Just näin, asenne ratkaisee!

Juuri kun opittiin, ettei pidä verrata muihin, mennäänkin jo seuraavalle levelille niin ettei verrata edes itseensä. :D

Kommentoi

Ladataan...