Tyylistä ja kohteliaisuudesta

Sisunainen

Ajauduin taannoin keskusteluun siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa oman ulkäkönsä puunaamiseen on aiheellista käyttää. Keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että oma pukeutuminen on aina myös viesti muille ihmisille ja siisti asu kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan. Hieman kärjistäen: rumalta näyttäminen on myös rumaa käytöstä.

Vaikka kiinnitän itsekin vaihtelevassa määrin huomiota ulkonäkööni ja tyyliini, ajatus siitä, että siistiltä näyttäminen olisi ihmisen velvollisuus, sai niskavillani välittömästi pystyyn. Eikö jokainen saa pukeutua ja laittautua juuri siten, kuin itse haluaa? Tarkemmin asiaa mietittyäni löysin ajatuksesta kaksi ongelmaan.

Ensinnäkin, keskustelukumppanini on mies. Miesnäkökulmasta ja miehistä puhuttaessa aihe saattaa olla vähemmän palonarka, joskaan ei varmasti täysin ongelmaton. Naiset taas ovat vihdoin pikkuhiljaa pääsemässä eroon vuosisatoja kestäneestä (ainakin osin) ulkonäön perusteella ihmisarvon määrittelemisen perinteestä. Kohteliaisuuden vuoksi siististi pukeutuminen ei ole toki sama asia, kuin sosioekonomisen aseman varmistaminen ainoalla käytettävissä olevalla keinolla, kauniilta näyttämisellä. Silti perimmäinen ajatus on sama: laittautuminen toisten ja sosiaalisen paineen vuoksi, ei itseä varten.

Toiseksi, kuka määrittelee, mikä on siisti ulkonäkö tai asiallista pukeutumista? On totta, että oma ulkonäkö on väistämättä myös viestintää, mutta eikö jokaisella ole oikeus määritellä, mitä haluaa viestiä? Entä jos haluan sanoa, että pidän mieluummin löysiä housuja, kuin auon vaivihkaa farkunnappeja lounaan jälkeen? Jos tahdon kertoa, että pyöräilen mieluummin töihin trikoissa ja tennareissa, kuin kuljen autolla korkkareissa ja kynähameessa? Mitä jos minusta revityt farkkushortsit ovat ihan aidosti nätimmän näköiset kuin kotelomekko, vaikka yleinen mielipide olisi päinvastainen? Kumpaa silloin pitäisi uskoa?

Omasta mielestäni laitoin perjantaina kivat vaatteet töihin. Joku muu varmaan ihmettelisi, kuka tuollaisissa hippirytkyissä kehtaa toimistoon tulla.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Hyvä kirjoitus! Aika hiton vaikeaa alkaa olemaan, jos pitäisi pukeutua niin, että on kohtelias kaikkia kanssaihmisiä kohtaan. Kun kuitenkaan kaikkia ei voi ikinä miellyttää, niin homma on käytännössä aika mahdoton. Toki on jotain tilaisuuksia, joihin on hyvä pukeutua tilaisuutta kunnioittaen. Esim. hautajaisiin ei ehkä oo hyvä idea mennä bikineissä, vaikka kuinka sattuis olemaan hellepäivä ja häihin ei kannattaisi tulla omassa hääkoltussaan, jos ei ole päivän morsian. (eka oli kärjistys, toka tosi tarina....) Mä oon sitä mieltä, että toisten kunnioittaminen/kohtelias käytös ei juurikaan liity siihen, mitä ihmisellä on päällä, vaan ihan siihen miten käyttäytyy ja toimii muita kohtaan/muiden joukossa. Bossin puku päällä kännissä öykkäröivä ja naisten perseitä puristeleva äijä on yhtä epäkohtelias kuin t-paidassa ja farkuissa samoin tekevä. 

Suvi K.
Sisunainen

Jep, on tiettyjä tilanteita joihin pitää (joskus ihan oman turvallisuudenkin vuoksi) pukeutua tietyllä tavalla, mainitsemiesi lisäksi esim. työtehtävät joissa pitää pitää tiettyä työasua. Välillä on kanssa vähän vaikea tietää missä raja menee tällaisten tilanteiden ja "vapaan" pukeutumisen välillä. Kuitenkin sillä, tuleeko nyt vaikka sinne hautajaisiin mustassa Chanelin jakkupuvussa vai mustassa H&M:n neuleessa, ei pitäisi olla kenellekään mitään väliä. 

ainomathilda
Johaino

Mulla on niiiiiin kaksjakoset mielipiteet aiheesta. Toisaalta kaikilla on vapaus pukeutua kuinka tahtoo, sitten taas joissain tilanteissa on parasta pukeutua "sääntöjen mukaan" ja kunnioittavasti. En menis koskaan töihin revityissä housuissa enkä farkuissakaan tunne olevani kovin asiallinen. Sitten taas en menettelisi aina oman äitini ja isoäitini erityisten vahvojen mielipiteiden mukaan, että naisen on paras olla aina edustava - koskaan ei tiedä tapaako unelmiensa miehen roskia viedessään. Ymmärrän pointin, mutta sitten taas äh..... kyseessä kuitenkin 30- ja 50-luvulla syntyneiden henkilöiden mielipiteet - silloin elämä oli erilaista kuin nyt.

Tärkeämpänä siis ei oo musta mitä merkkiä tai tyyliä pukee päälleen, kunhan osaa tulkita tilanteita ja pukeutua siistimmin tarpeen mukaan. Enkä koskaan meikkaisi salille toisin kuin jotkut!

Suvi K.
Sisunainen

Tässäpä se homman vaikeus onkin: ihmisillä on ihan erilaiset käsitykset siitä, mikä on tarpeeksi tai sopivan siistiä mihinkin tilanteeseen. Mulle esim. farkut on siistit housut ja vaikkapa luennoille voi hyvin mennä verkkareissa, kun taas Kroatiassa tytöt tulivat yliopistolle viimeisen päälle laitettuina korkokengissä ja bleisereissä.

Kommentoi