Ukkohalla Trail Run 2017 16 km

Sisunainen

Kävin eilen lauantaina juoksemassa vielä yhden harjoituskisan ennen Nuuksio Classicia. Ukkohalla Trail Runin 16 kilometrin matka tarjoili kauniin, monipuolisen ja sopivasti haastavan reitin kainuulaisissa metsä- ja suomaisemissa.

1-5 km

Lähdemme heti starttiviivalta reitin isoimpaan nousuun laskettelurinnettä ylös. Sää on tihkusateinen, mutta jo alkuverryttelyssä tuli sen verran lämmin, että päätin jättää takin reppuun varalle. Alunperinkin pieni osallistujajoukko hajoaa nopeasti ylämäessä. Yritän itse säästellä voimia ja vaihdan kävelyyn heti kun kehtaan. Silti mäen päällä juoksuun lähteminen tuntuu todella nihkeältä, kuin jaloista olisi veto täysin pois. Tästä tulee pitkä kisa, ajattelen.

Matka jatkuu kuitekin pitkään loivaan alamäkeen ja jalatkin alkavat pikkuhiljaa päästä jutun juonesta kiinni. Polku muuttuu asteittain kapeammaksi ja teknisemmäksi. Juurakkoisella polulla askelten paikkojen hakeminen vie kaiken huomion, mutta silti meno tuntuu hetkittäin lähes lennokkaalta. Kaikkein kivikkoisimmassa paikassa hidastan hetkeksi kävelyyn ja räpsin muutamia valokuvia.

5-10 km

Pitkän alamäen jälkeen vuorossa on yhtä piktä osuus tasaista, osin soita ylittäviä pitkospuita pitkin. Pitkokset ovat sateen jäljiltä märkiä ja liukkaita, joten kävelen ne suosiolla. En halua varsinkaan harjoituskisassa ottaa mitään riskejä loukkaantumisten kanssa muutamaa minuuttia paremman ajan toivossa. 

Polun vieressä olisi lähes kypsiä mustikoita ja lakkoja. Tulen ajatelleeksi Sofian pohdintoja siitä, onko lappu rinnassa juostessa oltava aina tosissaan, vaan voiko vaikkapa pysähtyä poimimaan metsämansikoita. Ainakin tästä reitistä haluan ehtiä myös nauttimaan.

10-16 km

Reitin loppupää on jälleen vuorotellen pientä nousua ja laskua, välillä helposti juostavaa neulasbaanaa ja välillä teknisempää polkua, jossa todella saa katsoa jalkoihinsa. Vähän viimeisen huoltopisteen jälkeen, kolmisen kilometriä ennen maalia, repussa oleva vesi loppuu kesken. Olisin halunnut syödä vielä yhden geelin, mutta ilman vettä ei kannata. En anna asian liiemmälti häiritä, eihän tässä ole enää pitkä matka maaliin.

Viimeisillä kilometreillä matka ja kenties lievä energiavajekin alkaa hieman painaa, mutta missään vaiheessa ei tule totaalista hyytymistä. Vauhtini ei ole päätä huimannut, mutta meno tuntuu edelleen kevyemmältä kuin esimerkiksi Sipoonkorpi Traililla saati Karhunkierroksella samoilla kilometreillä. Kun sykemittarin GPS näyttää enää puoli kilometriä jäljellä, aloitan loppukirin, joka kantaa maaliin asti.

Jälkipeli

Reitti oli teknisempi ja siten loppuaikani (2:49) hitaampi kuin olin etukäteen kuvitellut. Vauhdinjako oli kuitekin tällä kertaa ilmeisen onnistunut, koska en missään kohti hyytynyt vaan sain pidettyä jokseenkin tasaisen tahdin lähdöstä maaliin. Hankalat paikat otin varman päälle ja helposti juostavilla osuuksilla pidin mukavan reipasta vauhtia.

Tapahtuman ennakkotiedotus olisi voinut olla parempikin, mutta keskeisimmät asiat - reitti ja juomahuolto - toimivat moitteetta. Osallistumismaksuun kuului sauna Ukkohallassa ja maalissa kaikille jaettiin mitalit sekä muita palkintoja sijoituksesta riippuen. Näin kauniille ja hyvin laaditulle reitille soisi useammankin polkujuoksijan löytävän. Haastetta oli juuri sopivasti, eikä tylsiä hiekkatieosuuksia ollut käytännössä lainkaan. Kisakeskuksen viereisestä ravintolasta sai myös saunan jälkeen gluteenittoman hampurilaisaterian, joka siinä vaiheessa maistui taivaalliselta.

 

Share

Kommentoi