Ulkonäkö ennen kaikkea?

Sisunainen

Netissä pyörii taas juttua siitä, kuinka laihduttamalla ja treenaamalla saa "seksikkään" kropan, kuinka toiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että treenaaminen tekee epänaiselliseksi, ja kuinka täydellisen ulkonäön tavoittelu voi johtaa todella pahoihin ongelmiin. Joskus aikaisemmin leikilläni valittelin sitä, kuinka oma hauis ei näytä yhtä isolta kuin toisten bloggaajien. Nyt olen entistä vakuuttuneempi, että liikuntaa ja ruokavaliota ei kannata suunnitella ainakaan pelkästään sen mukaan, että näyttäisi hyvältä.

 

Minä leikkimässä veneen perämootoria tyynessä 7/2014.

 

Sami Sundvik kirjoittaa:

"Ja älä nyt oikeasti väitä ettet haluaisi että vastakkainen sukupuoli pitää vartaloasi ihan helvetin upeana. Et sinä itseäsi varten niitä irtoripsiä, tekotukkaa ja geelikynsiä käytä, etkä varsinkaan tyttökavereitasi varten. Vahinko vaan ettei ne treenattua vartaloa korvaa, oikeasti."

Ehkä olen todella epänaisellinen, kun en ole ikinä käyttänyt irtoripsiä tai hiuslisäkkeitä. Tekokynnet laitoin kerran, kun pukeuduin naamiaisiin noita-akaksi. Joka tapauksessa minua häiritsee oletus, että nainen tekee kaiken ja kaikkensa ulkonäön vuoksi, jopa niin että toiminnallisesti parempi kroppa ei ole tavoittelemisen arvoinen, jos sattuu olemaan jonkun mielestä epäesteettinen.

 

Esimerkki toiminnallisesti loistavasta mutta "epäseksikkäästä" kehosta. Kuva: http://www.nytimes.com/2010/10/19/sports/19iht-SUMO.html?pagewanted=all

 

Toinen asia, mikä minua monissa aihetta sivuavissa teksteissä häiritsee on se, että ihmisten oletetaan olevan joko sohvaperunoita tai fitnessmalleja (joista jälkimmäisen tavoittelu on toki jokaisen kansallisvelvollisuus). Entä jos ei kuulu kumpaakaan ryhmään? Jos käy salilla, mutta näyttää silti ihan "tavalliselta"? Onko liikuntaharrastus jotenkin vähemmän arvokas, jos sillä ei saavuta sixpackia? Tai jos ei treenaa kuten urheilija, vaan käy jumppatunneilla silloin kun huvittaa?

Sundvikin mukaan "seksikkään" kropan saa vapaapainoilla ja raskaalla treenillä. Minä pidän vapaapainoista ja teen salilla pitkälti perusliikkeitä, kuten maastavetoa, kyykkyä, kevennettyjä leuanvetoja, punnerruksia jne. mutta jostain kumman syystä en ole maagisesti muuttunut Sundvikin tekstin kuvituksena olleiden naisten näköiseksi. Eivätkä tietääkseni useimmat voimannostajatkaan ole mitään fitnessprinsessoja, vaikka he nimenomaan "raskaisiin perusliikkeisiin" keskittyvätkin.

Kolmanneksi, liittyen juurikin tähän ulkonäön asettamiseen toiminnallisuuden edelle, ihmettelen edelleen tätä normaalipainoisten ihmisen intoa laihduttaa. Minä laihduin viime syksynä tahattomasti vatsaoireiden takia sopivaa ruokavaliota etsiessä, ja silloin en todellakaan jaksanut harrastaa juuri kävelyä kummempaa liikuntaa. Kun sain ruokavalion kuntoon ja aloin taas syömään kunnolla, myös rauta alkoi nousta. Nyt viime aikoina olen jälleen laihtunut, enkä todellakaan tiedä miksi (maanantaina menossa verikokeisiin). Näytän varmaan peilistä katsottuna monen mielestä paremmalta (=hoikemmalta) kun vuosiin, mutta samaan aikaan jo painojen näkeminenkin alkaa hengästyttää. Miksi ihmiset haluavat saattaa itsensä tarkoituksella vain ulkonäön vuoksi tällaiseen voimattomuuden tilaan? Itse ottaisin mieluummin menetetyt kilot takaisin sekä elopainossa että kyykkymaksimeissa.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Mun mielestä tuo on kovin surullista, että nykyisin tuntuu olevan vallalla juurikin se ajatus, että kaikkien tulisi olla fitness-malleja. Minimaalisen rasvaprosentin tavoittelu on pelottaavaa. Ja naisella varsinkin. Itse olin taannoin henkisesti niin huonossa kunnossa, että ruoka ei maistunut ja laihduin todella hoikaksi. Sen seurauksena myös kroppa lakkasi toimimasta, kuten sen naisella pitää eli kuukautiset loppuivat. Tuo onneksi aikalailla herätti ajattelemaan omaa hyvinvointia. Veikkaanpa, että tuolloin juurikin rasvaprosenttini oli liian alhainen, jotta keho olisi voinut toimia normaalisti. Ei mielestäni kovin tavoiteltava olotila. Enkä myöskään ollut mielestäni kovin seksikäs tuolloin. Tosin ei minulla ollut myöskään lihaksia. :) Nykyäänhän pitää olla minimaalinen rasvaprosentti (jotta se sixpack näkyy) + lihaksia, jotka sitten erottuvat selkeästi. Aika rankka kombinaatio saavutettavaksi. Minulle tuo henkinen pahoinvointi opetti kuuntelemaan myös kroppaani. Ykkösmotivaatio liikunnassa pitäisi olla hyvinvoinnin tavoittelu. Mulle ainakin motivaatio liikkumiseen tulee lähes yksinomaan siitä hyvästä olosta, jonka liikkumisesta saan. Olen tiristänyt aika monta tuskan hikikarpaloa punttisalilla ja silti habani on edelleen minimaalinen ja ojentajissa on lihaksen sijaan jotain muuta. Jos tuo asia sieppaisi, niin olisin varmaan aikapäiviä sitten lopettanut homman tyystin. Toki iloitsen, kun näen pientäkin kehitystä ja otan ilolla vastaan kaiken saavutetun lihasmassan, mutta ne ovat sivutuote. Päätuote on se, että saan päänuppini voimaan paremmin. Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen saa hyvän olonsa erilaisista asioista. Mä olen tosi onnellinen siitä, että satun saamaan sen hyvän olon punttisalilta ja lenkkipolulta, mutta jos joku saa hyvän olonsa vaikkapa leffateatterista, telkkarin katselusta tai puutarhahommista, niin sehän on mahtavaa sekin. 

Suvi K.
Sisunainen

Juuri näin! Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia, mutta jos niistä näkee vain habanympäryksen, voi olla vähän vaikea raapia motivaatiota kasaan. 

saimah
Mintulle mies 2014

Amen! Tärkeämpäähän on, että on terve kun paljon sitä painoa vaikka on. On kivaa treenata ittensä takia, tyhmää että se ei tunnu olevan mitään koska pitäisi olla se sixpack. Ja tuo että laittaudutaan vain vastakkaisen sukupuolen takia - pyh pah! Tottakai haluaa näyttää kivalta, mutta mä laittaudun vaikka viettäisin päivän yksin koska se on musta kivaa ja on piristävää näyttää hyvältä.

Suvi K.
Sisunainen

Mä taas en jaksa pahemmin laittautua vaikka liikkuisin ihmisten ilmoilla... mutta se ei liene mikään naisellisuuden mittari, paljonko ripsiväriä on laittanut. :)

saimah
Mintulle mies 2014

No ei todellakaan :) itsestäni meikkaaminen on vaan superkivaa. Mutta välillä on ihanaa olla myös ihan ilmankin. Molempi parempi :)

Kommentoi