Vertauskuvia

Sisunainen

Minua on viime aikoina hämmentänyt eräs seikka.

Kun menen salille, nostelen omasta mielestäni painavia rautaesineitä. Todennäköisesti myös nostelen ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla vielä painavampia raudankappaleita. Lisäksi on varmaa, että ne ovat nyt isompia kuin vaikkapa viime kuussa tai viime vuonna.

Kuitenkin, jos vertailen omia treenipainojani tai peilikuvaani muiden nettiin laittamiin tuloksiin ja valokuviin, näyttää siltä että en ole punttisalia nähnytkään. Esimerkiksi Pakkotoiston foorumilla ihmiset kirjoittelevat nostavan satajotakin kiloa penkistä, ja mainitsevat siinä sivussa, että eihän se vielä kovin kummoinen tulos ole. Minä nostin eilen 20 kiloa penkistä ja se oli minusta aika paljon.

Kuuluuko salikulttuuriin jotenkin olennaisena osana omien tulosten vähättely, vai ovatko muka kaikki tällaisia kirjoittelevat tähtäämässä painonnoston SM-kisoihin, joissa toki moinen tulos ei riittäisi kärkisijoille? Jos kuuluu niin miksi **tossa? Eikös liikunnan ole tarkoitus olla kivaa, ja jokainen saavutus vähintään pienen tuuletuksen paikka?

Toisaalta taas, jos katselen esimerkiksi täällä Lilyssä muiden treenibloggaajien valokuvia, olen ilmeisesti vielä kaaaaukana jäljessä näistä (sinänsä ihailtavista) naisista. Välillä iskee huijatuksi tulemisen tunne: eikö minun olisi jo tällä työllä pitänyt saavuttaa edes vähän enemmän? Edes vaikka sen verran, että haba näkyisi peilistä, kun näkyy se kaikilla muillakin?

Tässä kohti järkevämpi ja aikuisempi (lue: yli 5-vuotias) minä astuu peliin, ja huomauttaa, että olen jo lähtötasoon nähden saavuttanut aika paljon. Sekä peilissä että treenipainoissa näkyviä tuloksia, mutta ennen kaikkea omassa olossa. En enää kuvittele olevani liikunnallisesti täysin lahjaton, vaan vähintäänkin ihan keskiverto tapaus. Jos nyt yleensäkin pitää vertailla. Ainakin olen 100% varmasti paremmassa kunnossa kuin vielä toissa kesänä.

Tämän blogin tuskin tulee ikinä tarjoilemaan pullistelukuvia minusta bikineissä, mutta sen sijaan toivon voivani kannustaa myös muita epävarmoja aloittelijoita liikunnan pariin. Se on nimittäin rauta joka naisen tiellä pitää, nosti sitä sitten 1 tai 1000 kiloa.

Share

Kommentit

Lemmi (Ei varmistettu) http://turkooseja.blogspot.fi/

Nyt on aihe josta on pakko päästä avautumaan! Juuri samaiset asiat itseäni painavat. Paino ei laske, tuloksia näkyy kyllä kuvissa (mutta vähän), ja joo onhan jalkaprässi muuttunut nollasta kuuteenkymppiin parissa kuukaudessa. Olen ajatellut että menisinkin yksin salille (tällä hetkellä käyn kaverin kanssa), koska tuntuu että se menee kokoajan vertailuun ja kilpailemiseen. Itselleni jää paska fiilis aika usein, kun tietää ettei ole vielä samassa kunnossa kuin toinen. Tässä kohti voi sanoa, että hommat lähtivät itsellä jo heti aluksi väärään suuntaan. Ja voin lohduttaa etten saa penkistä nousemaan vielä edes tankoa ;) Välillä on hetkiä, kun tuntuu että kyllä tästä vielä kesäkuntoon päästään mutta tällä hetkellä fiilis on vähän toinen, viimeksi viikko sitten salilla ja nyt tarttis taas vähän potkua persukseen :D

Suvi K.
Sisunainen

Kuulostaa kurjalta. :o Itselleni salitreeni on kuitenkin nimenomaan tosi tärkeää myös henkisen nollaamisen kannalta, vaikka tällaista kirjoittelenkin. Mutta mä treenaankin yksin. :D

Ehkä kuitenkin sanoit itse sen olennaisen: "tietää ettei ole vielä samassa kunnossa kuin toinen". Niin et ehkä vielä, mutta entä sitten kun olet treenannut yhtä pitkään/ paljon kuin kaverisi? Jos mä nään meidän salilla selvästi nollatasosta alottavia ihmisiä, jotka tavaa reidenojennuskoneen käyttöohjetta, tekis mieli mennä sanomaan että hei mäkin olin tossa tilanteessa puolitoista vuotta sitten ja täällä ollaan edelleen!

Kaikki on kerran alottelijoita, mutta sen voin taata, että siitä se treeni lähtee sujumaan (ja maistumaan paremmin) kun vaan jaksat alkuvaikeuksien yli. :) Tsemppiä kovasti!

Lemmi (Ei varmistettu) http://turkooseja.blogspot.fi/

Pakko kertoa että menin äsken yksin ekaa kertaa ikinä salille ja en kuollu tai saanu mitää hirveää kohtausta :D Ehkä tää tästä lähtee taas ;)

Suvi K.
Sisunainen

Lähtee lähtee! :D

cherryjam

Tässä tulee taas esille se vanha totuus, että naisten on vaikea kasvattaa lihasta, vaikka sieltä voimaa löytyisikin :) Toisin sanoen, tämä klisee pätee:  "kukaan ei voi vahingossa kasvaa isoksi".

Kannattaa ottaa itsestään kuvia pitkin vuotta, joista pystyy sitten katsomaan kehityksen. Ja kannattaa ehdottomasti ottaa ne kuvat tavallisen asennon lisäksi myös sellaisissa wannabe-fitnesslava-poseerauksissa, koska kun me kaikki seistään päin kameraa kädet rennosti sivulla, me kaikki näytetään ihan samalta, oli salitreeniä takana viis tai 15 vuotta ;) *kärjistäen* Siinä on syy,  miksi niitä anatomisia asentoja otetaan lavallakin.

Mutta eniten kannattaa luottaa treenipainoon: se kertoo lopulta tuloksen. Joillekin kasvaa helposti isot lihakset mutta ne ovat voimattomat, jotkut ovat vahvempia pienemmällä hauiksella :)

 

 

Suvi K.
Sisunainen

Totta tämäkin. Kuulemma esim. kehonrakentajat ei oo välttämättä ollenkaan niin vahvoja kuin näyttää, kun taas esim. yksi ihan "normaalin" näkönen ohjaaja meidän salilla onkin just joku painonnoston SM-mitalisti. :D

FFFifi
Fitness Führer

Kirjoitin tähän äsken kommentin, mutta huoltokatko vei sen :(

Noista kuvista, pitää ottaa huomioon että valaistus, asento, kameran kohdistus ja linssi kaikki vaikuttavat todella paljon siihen, miltä kuvassa näyttää. Kirjoitin tästä aiemmin http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/ennen-ja-jalkeen-kuvat Tuohon jälkimmäiseen olisi saanut vielä isomman eron jos olisin jaksanut käydä salilla välissä...

Toisiin tarttuu lihasmassa helpommin kuin toisiin, niin se vaan on. Mutta pitää myös muistaa, että aika isolla osalla on takana vuosienkin treeni eikä vaikka puolen vuoden saliharrastus. Eikä se lihaksen koko todellakaan kerro siitä paljonko voimaa on.

Musta tuntuu, että aika paljon liikuntapiireissä vähätellään omia tuloksia. Ehkä se on pätemistä tai ehkä se tulos tuntuu surkealta kun maailma on täynnä parempia. Tai sitten pelätään, että tyytyväisyys tappaa kehityksen? Sekin tietysti vaikuttaa, että kun kehittyy, ne aiemmat tulokset tuntuvat pieniltä. Säkin varmaan ajattelet jonkun ajan päästä että 20 kg on tosi vähän kun nostat 40 kg.

Yhtenä huomiona on vielä se, että jos treenaa itsekseen, se tekniikka ei välttämättä ole paras mahdollinen. Penkkipunnerruskin on tekniikkalaji, jos sulla on vieressä joku opettamassa kädestäpitäen, niin tulos voi hyvinkin olla paljon "kovempi".

Lopputulemana vielä, että muihin ei kannata verrata. Se ei kerro omasta edistyksestä tai edistymättömyydestä yhtään mitään.

Suvi K.
Sisunainen

Muistan kyllä oikein hyvin sun loistavan ennen ja jälkeen -postauksen. :D Ja se on totta, että ainoa mihin kannattaa verrata on omat tulokset x aika sitten. :)

Kommentoi