Ladataan...
Sisunainen

Kaurapuuro on toki ihan hyvää, mutta ei sitä aina jaksa syödä. Varsinkaan, jos ihan hintsusti tuunaamalla samasta raaka-aineesta saa melkein suklaafudgen makuista herkkua.

Myönnetään, tämä ohje on hyvin lähellä aiemmin postaamani raakasuklaakakun ohjetta (josta minulle myöhemmin selvisi, että sitä ei ilmeisesti oikeasti lasketakaan raakakakuksi, koska kaurahiutaleet valmistetaan höyryttämällä. Mutta hyvä yritys!). Tässä on kuitenkin eräänlainen perusohje kaikenlaisille kaura-suklaajohdannaisille ilman uunia -leivonnaisille. "Taikinaan" voi maun mukaan lisätä marjoja, kuivahedelmiä, pähkinöitä jos niitä pystyy syömään, kookoshiutaleita, kahvia tai mikä ikinä keksiikään! Lisäksi tämä toimii välipalana, iltapalana, jälkiruokana, matkaeväänä... Kannattaa siis tehdä koko annos, jotteivät palat lopu alkuunsa.

Muscovado-sokeri antaa paloille kivan toffeemaisen maun, joten suosittelen lämpimästi käyttämään nimenomaan sitä. Teknisesti ottaen homma onnistuu toki tavallisella tai ruokosokerillakin.

KAURA-SUKLAAPALAT

Noin 20 kpl

100 g voita tai margariinia

4 dl kaurahiutaleita, tarvittaessa gluteenittomia

½ dl raakakaakaojauhetta (hätätapauksessa tavallinenkin käy)

½ dl muscovado-sokeria

Sekoita kaikki aineet ja vaivaa taikina tasaiseksi massaksi. Painele leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi ja "piirrä" levyyn palojen rajat. Siirrä jääkaappiin jähmettymään. Kun palat ovat jähmettyneet kokonaan, irrottele ne leivinpaperista ja toisistaan. Nauti hyvän teen kera!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Sana "painonhallinta" tuntuu olevan mediassa lähes synonyymi laihduttamiselle. Ihan kuin paino olisi jokin pahantahtoinen olio joka syöksee ihmisen satakiloiseksi sohvaperunaksi jollei sitä koko ajan kaikin keinoin estä nousemasta.

Kolme syytä, miksi nykyinen "painonhallinta"keskustelu on mielestäni pielessä:

1. Painonhallinta ei välttämättä tarkoita laihduttamista, jo ihan nimenkään perusteella. Painon hallitseminen on oman kehonpainon säätelyä haluttuun suuntaan tai sen säilyttämistä halutulla tasolla. Esimerkiksi tietyissä urheilulajeissa harrastetaan massakausia, jolloin kehon painoa pyritään nimenomaan nostamaan. Eikä tarvitse olla edes huippu-urheilija, vaan tavan tallaaja, joka kiikkuu alipainon rajoilla tai vaikkapa haaveilee lihaksikkaammasta kropasta, jotta painon noususta saattaa olla hyötyä.

2. Laihtua voi myös vahingossa. Tällöin paino muuttuu myös hallitsemattomasti, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Itse totesin tämän viime syksynä, kun painiskelin erilaisten ruokayliherkkyysepäilyjen kanssa enkä vähään aikaan uskaltanut syödä melkein mitään. Silloin haasteekseni painonhallinnan suhteen tulikin kuinka syödä tarpeeksi ja riittävän ravitsevaa ruokaa, eikä päinvastoin. Painonhallinta ei tarkoita sitä, että yritetään syödä mahdollisimman vähän, vaan omaan tilanteeseen ja kulutukseen nähden sopivasti.

3. Liikunta vaikuttaa painonhallintaan paljon enemmän kuin väitetään. Puhun edelleen pitkälti omasta kokemuksetani, mutta myös muutamien matemaattisten seikkojen valossa. Sanotaan, että liikunta tekee korkeintaan 20% painonpudotuksesta ja ruokavalio loput. En tiedä mihin lukema perustuu, mutta käytännön kokemuksella voin sanoa, että ennen liikuntaharrastuksen aloittamista lihoin pienemmällä ruokamäärällä kuin millä olen sen jälkeen laihtunut. Toki syön nykyisin myös laadukkaampaa ruokaa, mutta enää ei ole puhettakaan, että vaikkapa yksi lämmin ateria päivässä riittäisi. Matemaattisesti tarkastellen asia on yksinkertainen: kulutan sykemittarin mukaan tunnin kuntosalitreenissä tai zumbassa tai kolmen vartin spinningissä tai kahvakuulatunnilla keskimäärin noin 450 kcal. Tämän verran eroa syntyy esimerkiksi siitä, syönkö lounaan lisukkeena 2 dl keitettyä riisiä, päivällisellä 2 dl perunamuussia ja käytänkö ruuanlaittoon puoli purkkia ruokakermaa, vai syönkö molempien aterioiden lisukkeena pelkkää salaattia ilman kastiketta. Aika erilaiset eväät, vai mitä?

 

Jutun kuvitukseen on käytetty satunnaisia kuvia, jotka muistuttavat yleensä painonhallintajuttuihin liitettyä kuvamateriaalia. Ruokien kalorimäärien lähteenä on käytetty Kiloklubi.fi:n ruokapäiväkirjaa.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kun nyt kerran aloin vaateista puhumaan, niin jatketaan vielä toisenkin postauksen verran. Talvipukeutumisesta ja erityisesti ulkoliikuntaan pukeutumisesta pakkaskeleillä on ollut paljon juttua eri lehdissä ja muissa medioissa viime aikoina. Tässä minun versioni -10...-15 asteen kävelylenkille:

- Yläasteella ostettu kevyt toppatakki toimii edelleen. Alla olevista vaatteista riippuen tällä tarkenee jopa parinkymmenen asteen pakkasessa, jos pysyy liikkeessä. Toisaalta taas pienemmälle pakkaselle tai esimerkiksi juoksulenkille pukisin ohuemman kuoritakin.

- Toppatakin alle puin hihattoman perustopin ja ohuen puuvillahupparin. Tällä lämpötilalla tämä oli ihan riittävä vaatetus.

- Tädiltä saadut ulkoiluhousut ovat minulla käytössä lähes ympäri vuoden, mutta talvella puen niiden alle bambuvillaiset legginsit. Kovempia pakkasia varten tosin täytynee käydä ostamassa vielä paksummat välihousut.

- Tavalliset lenkkarit toimivat myös talvella, kun niiden alle pukee lämpimät sukat.

- Lenkkeillessä minusta mukavimpia ovat puuvillaiset pipot ja kaulahuivit, jotka eivät kutita ihoa. Kuvan pipo on tämän talven hankita, joka pääsi heti päivittäiseen käyttöön.

Sitten itse lenkkiin. Tarkoitus oli tehdä vain rauhallinen kävely järvenrantareittiä pitkin. Kuitenkin rantaan päästyäni huomasin, että jäälle on jo tallattu polkuja, ja järvellä näkyi useita hiitäjiä ja kävelijöitä, joten pakko oli tehdä vielä pieni kierros jäälle ihastelemaan auringonlaskua.

Suhtaudun yleensä hieman vainoharhaisesti järkevän varovaisesti jäällä kulkemiseen, jollei sinne ole tehty virallista jäätietä tai latua. Rannassa vastaantullut ystävällinen koiranulkoiluttaja kuitenkin vakuutti jään kantavan, minkä lisäksi jäässä näkyi lähellä rantaa poratusta avannosta ainakin parikymmentä senttiä teräsjäätä ja lisäksi pidemmällä järvellä kulki useita moottorikelkan jälkiä. Tämä rauhoitti mieltä jo sen verran, että saatoin rauhassa nauttia maisemista ja jäätävästä tuulesta raikkaasta pakkasilmasta.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Rintaliivien ostaminen ei kuulu varsinaisesti suosikkilajeiheni shoppailun saralla, mutta toisaalta hyvät liivit ovat välttämättömät jokapäiväisen mukavuuden kannalta ja erityisesti urheillessa. Olen käytännössä siirtynyt käyttämään urheiluliivejä lähes jatkuvasti, koska ne tuntuvat yleensä "tavallisia" liivejä mukavammilta ja tukevammilta vaikkei mitään lähikaupassa käymistä suurempaa urheilua harrastaisikaan.

Ainoa haaste on hyvien urheiluliivien löytäminen: kaikissa tuppaa olemaan joko niin monta hakasta että pukeminen vaatisi käärmenaisen taitoja, ei hakasia ollenkaan jolloin liiveihin kiemurtelu on vielä mahdottomampaa (kerran ihan oikeasti luulin kuristuvani yksiin sovituskopissa), liian huono tuki tai ei sopivaa kokoa saatavilla. Asiaa ei varsinkaan S-L asteikolla myytävien liivien suhteen helpota lainkaan se, että ympärysmitan puolesta sopisin XS-kokoon mutta kuppikoon perusteella L:ään. Ilmeisesti minulla on alusvaatevalmistajien mielestä paria numeroa liian pienet kylkiluut!

Joitakin hyviä löytöjä olen kuitenkin onnistunut tekemään, ja ajattelin jakaa nämä muiden mahdollisesti saman ongelman kanssa painivien kanssa.

Change Sport

Tämä on ollut luottoliivini jo parin vuoden ajan. Ainakin Joensuun Changella on myynnissä tasan yksi malli urheiluliivejä, joita on saatavilla kahta väriä, mustana ja valkoisena. Changen nettikaupassa sen sijaan värivalikoimaa näyttäisi olevan lisää. Liivissä on toppimainen muotoilu, kiinnitys yksillä hakasilla takaa ja säädettävät olkaimet. Tuki on liikkuessa kohtalaisen hyvä, kunhan koko on riittävän napakka, ja liivi tuntuu mukavalta ja joustavalta päällä. Miinusta siitä, että liivi näkyy vähänkin avonaisemman paidan kaula-aukosta. Toisaalta siisti ja yksinkertainen liivi käy tietyissä tilanteissa melkeinpä asusteesta.

Mukavuus: ****

Ulkonäkö: ***

Triumph Triaction hybrid star

Triumphilla on useita erilaisia urheiluliivejä, mutta tämä oli ainakin Joensuun Sokoksella ainoa malli, josta löytyi minun kokoani. Merkin nettisivujen perusteella näitäkin on saatavilla useampaa eri väriä, kuvassa näkyvän harmaan lisäksi myös mustana tai valkoisena. Kiinnitys on tavalliseen tapaan yhdellä hakasryhmällä selkänauhassa, ja muutenkin muotoilu on lähimpänä "tavallista" rintaliiviä. Liivi on todella pehmeää ja miellyttävää materiaalia, samanaikaisesti joustava mutta tukeva. Pidän hyvän rintaliivin tunnusmerkkinä sitä, ettei sitä huomaa pitävänsä päällä, ja näiden liivien kohdalla tämä toteutuu. Syvän kaula-aukon ja saumattomien kuppien ansiosta liivi ei myöskään näy paidan alta. Toisaalta väri hieman rajoittaa asu-yhdistelmiä.

Mukavuus: *****

Ulkonäkö: ***

Shock Absorber Active Zipped Plunge

Ensimmäinen näkemäni painijaselkäinen liivi, joka on mahdollista pukea omin avuin päälle! Tässä liivissä kiinnitys on poikkeuksellisesti edessä hakasilla ja vetoketjulla (vinkki: kiinnitä ensin hakaset ylimmästä aloittaen, asettele tissit sisään ja sitten vasta sulje vetoketju). Testatuista liiveistä napkin ja tukevin, äkkiseltään jopa aavistuksen ahdistava (tältäköhän korsetti tuntuu?), vaikka koko on sopiva. Painijaselkä antaa kuitenkin käsille mukavasti liikkumavaraa. Plussaa naisellisen sporttisesta muotoilusta, miinusta säätöjen puuttumisesta. Sopii varmasti rankempaankin liikuntaan, nämä puen seuraavalle kahvakuulatunnille!

Mukavuus: ****

Ulkonäkö: *****

Share

Pages