Ladataan...
Sisunainen

Kuva ei ole lavastettu.

"Vain kolme tavua ja seitsemän kirjainta, joilla on mieletön kyky aiheuttaa pahaa mieltä", kirjoitti Roosa Murto Hs.fi:ssä jokin aika sitten. Kuten Murto, pidän "pitäisi"-sanaa yhtenä suomen kielen ällöttävimmistä ja inhottavimmista ilmauksista. Pitäisi syödä enemmän kasviksia, pitäisi juoda vähemmän viiniä, pitäisi olla nätimmät olkapäät, pitäisi vetää enemmän leukoja, pitäisi kärväyttää ylimääräiset napa- ja reisiläskit pois ja samalla pitäisi massata vähän että saisi voimatasoja ylös, mutta tietysti ilman yhtään suklaapalaa.

Suomen kielen konditionaali on lähtökohtaisesti negatiivinen. Lähtisin mielelläni kahville, mutta pitää hakea lapset hoidosta. Ottaisin kyllä lasillisen, mutta olen autolla. Treenaisin enemmän, jos ei olisi tätä työtä. Uisin tosi hyvin, jos minulle kasvaisi kidukset ja pyrstö. Konditionaalin sisäänrakennettu oletus on, että tekisin vaikka mitä toisissa olosuhteissa, mutta nykytilanteessa ja -todellisuudessa ko. asia ei ole mahdollista.

Kuten Onnenpäivä-blogissa kuvatut ruokanillittäjät, jokainen pitäisi-ajatteluun sortuva luo oletusta, että hänen kuuluisi tehdä jotain, mutta ilman todellista aikomusta toteuttaa asiaa. Viisaat psykologit ovat kuitenkin jo kauan sitten tutkineet, että ihmisestä tulee onneton, jos hänen tekojensa ja ajatustensa välillä on ristiriita. Syyttävää konditionaalia ajatuksiinsa tai puheeseensa suoltava ihminen siis ainoastaan onnistuu tekemään itseestään ja mahdollisista pitäisi-puheen kohteista onnettomia. Pitäisi-ajattelulla nimittäin on myös ikävä taipumus tarttua.

Törmäsin joskus Facebookissa mainioon ongemanratkaisukaavioon, jonka perusajatus oli tämä: Jos voi ratkaista ongelman, tee se. Jos et, lakkaa murehtimasta. En voi kasvattaa kiduksia enkä jaksa alkaa millekään superruokadieetille, joten keskityn opettelemaan hapen haukkaamista pinnan yläpuolelta sekä syömään silloin kun on nälkä, ja olen sillä tyytyväinen.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Eilen oli viimeinen kerta aikuisten uimakoulua, ja tiivistetysti asiaa voisi kuvailla: hitsi kun oli kivaa, miksei tätä jatku pidempään? Joensuun uimaseuran järjestämällä kuuden kerran kurssilla opin ehkä enemmän uimisesta kuin kaikilla peruskoulun liikuntatunneilla yhteensä (lukiossa lintsasin). Mikä tärkeintä, tajusin että uiminen voi olla ihan oikeasti hauskaa, vaikka pirun vaikeaa onkin. 

Idea uimakouluun menosta syntyi viime kesänä, kun rannalla polskiessa tuli fiilis, että tätä olisi kiva osata ihan kunnolla. Lisäksi muuta vesiurheilua harrastavana ihmisenä arvelin, että kunnollinen uimataito saattaisi olla tiukan paikan tullen myös ihan terveellinen ominaisuus. Joten ei muuta kuin google laulamaan ja ilmoittautumislomaketta täyttämään. 

Uimakoulu lähti liikkeelle hyvin perusasioista, kuten veteen puhaltamisesta ja kellunnoista, mutta eteni melko nopeaa tahtia liukuihin, potkuihin ja lopulta vapaa- ja selkäuinnin opetteluun. Jännä sinänsä, että uinnin hengitystekniikasta en ollut ikinä kuullutkaan, vaikka se on erittäin olennainen osa esimerkiksi vapaauintia. Opettajat olivat kannustavia ja antoivat selkeitä ohjeita sekä henkilökohtaista palautetta, mikä teki harjoittelusta sujuvaa ja kiinnostavaa. 

Näin lyhyessä ajassa ei tietenkään ehtinyt oppia täydellisiä uimatekniikoita, mutta sen verran perusteita, että nyt uskoisin osaavani käydä omatoimisesti harjoittelemassa. Voin myös suurella tyytyväisyydellä sanoa, että ala-asteella hankittu lievä uimahallikammo on nyt voitettu. Jos keväällä järjestetään jatkokurssi, menen varmasti! 

 

Kuvitusta ei nyt valitettavasti ole, koska uimahallit ja kamerat, u know

Share

Ladataan...
Sisunainen

Viime viikolla opin seisomaan käsillä, kuten olen jo kaikille ja joka paikassa varmaan kuulijoiden kyllästymiseen asti mainostanut. Mutta se vaan on niin siistiä, ja olin haaveillut siitä aika pitkään. (Eikä loppujen lopuksi vaadittu muuta kuin että uskalsin yrittää.)

Käsilläseisominen ei ole suinkaan liikunnan saralla ainoita asioita joista olen haaveillut haaveilen. Supersiistiä on myös erilaisille korkeahkoille paikoille kuten tuntureille kiipeäminen. Leuanvedot ja dipit (toistaiseksi kuminauhalla avustettuna) kuuluvat suosikkiliikkeisiini ja salaa kuolaan Let's do some pullups -instagramtilin huikeita voimistelukuvia. Minäkin haluan roikkua ihmislippuna viidakkopuun oksalla!

Mikä näitä kaikkia sitten yhdistää? Luulen, että minulla on jonkinlainen käänteinen korkeanpaikankammo. Haluan tehdä kaikkea, mikä edes ajatuksen tasolla kumoaa painovoiman, kuten kiipeillä, roikkua ja kääntää maailman ylösalaisin.

Painovoimattomuuden kaipuun kanssa taistelee aina päinvastoinen voima. Kutsutaan sitä sitten turvallisuushakuisuudeksi tai maalaisjärjeksi, se  on se tylsä tyyppi, joka huomauttaa: "Mutta sieltä voi pudota." Sen takia en seisonut käsillä aikaisemmin, ja Mount Everestin sijaan kotimaiset pikkumäet ovat ainakin tähän asti riittäneet minulle.

Puhuimme eilen isäni kanssa matkajännityksestä ja muusta (hän on lähdössä Atlantin yli purjehdukselle) ja totesimme, että kotona istumalla ja kaikkea varomalla elämä ainakin menee varmuudella hukkaan. Siistit-mutta-pelottavat asiat voivat päättyä hyvin tai huonosti, mutta sohvalta nousemalla ottaa merkittävän riskin saada huikeita ja hienoja kokemuksia.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Terveisiä Helsinki-Joensuu-junasta! Vietin jälleen kerran parin päivän miniloman pääkaupungissa ja ajattelin jakaa muutamia matkavinkkejä mahdollisille muille pikkujouluturisteille.

Kenellekään ei liene uutinen, että kaupunkilomalla voi tehdä muutakin kuin shoppailla ja bilettää - esimerkiksi harrastaa liikuntaa. Nykyisin Helsingin-reissujeni kiinteäksi osaksi on muodostunut vähintään yksi liikunta-aktiviteetti, usein jokin mitä ei pääse kotikaupungissa kokeilemaan, joskus tuttu juttu uudessa ympäristössä.

Jooga

Helsingissä on lukuisia joogastudioita, mutta itse olen tykästynyt Yoga Nordiciin. Paikka on aivan keskustan tuntumassa, ja siellä on monipuolinen valikoima muun muassa erilaisia hot-tunteja ja ilmajoogaa. Vaikka harrastan joogaa kotonakin, uusiin joogalajeihin on aina hauska tutustua. Plussaa viihtyisästä studiosta ja ystävällisestä henkilökunnasta.

Crossfit

Jos vakitreenien väliin jääminen huolettaa, älä hätäänny. Jotkut crossfit-salit ottavat vastaan vierailijoita, esimerkiksi Crossfit Central Helsinki, jossa Pumpui-blogin Lottakin treenaa. Ainakin osa opetuksesta on englanniksi, joten paikkaa voi vinkata myös ulkomaalaisille kavereille. 

Luistelu

Rautatientorin jäärata on vähän samanlainen juttu kuin Stokkan jouluikkuna - höpsöä mutta ihan parasta. Tällä reissulla ehdin käydä vilkaisemassa vain jälkimmäistä, mutta onneksi luistelurata on auki vielä joulun jälkeenkin. Keskellä toria luistelemisessa on tunnelmaa, jota ei monessa paikassa tavoita.

Arabianrannan ulkoilualue

Yksi kivoimpia lenkkireittejä Helsingissä kulkee Arabianrannan laakean merenrantapuiston kautta Vanhankaupunginkoskelle. Hyvät maisemat ympäri vuoden. Sunnuntaisin voit myös bongata helsinkiläisen erikoisuuden, bleisereissä ja pikkukengissä liikkeelle läheneet päiväkävelijät. Rannalta löytyy myös leikki- ja ulkojumppapaikkoja.

+ Ruoka: suosittelen Ruotsalaisen teatterin salaattibaaria suurella lämmöllä. Helppoa, nopeaa ja ihan parasta safkaa aivan keskustan ytimessä!

Share

Pages