Ladataan...
Sisunainen

Vappu ja munkit ne yhteen soppii. Mutta kuinka tehdä munkkeja gluteenittomana? Googlailin pari päivää sitten erilaisia munkki- ja donistsiohjeita ja päädyin lopulta tähän ohjeeseen hieman sovellettuna. Pääraaka-aineet omassa versiossani ovat kookos ja banaani, joten en edes yritä väittää että näistä tulee vehnämunkin makuisia. Itse kuitenkin satun pitämään molemmista, joten arvelin että ei tässä pahasti pieleen voida mennä. Paistoin äsken koe-erän eikä arvaukseni mennyt pieleen: hyvälle maistuu sekä minun että yhden koemaistajan mielestä!

KOOKOS-BANAANIMINIMUNKIT

½-1 banaania koosta riippuen

3 rkl kookosöljyä

3 isoa luomukananmunaa

1,5 dl kookosjauhoa (uskoisin, että tilalla voi tarvittaessa käyttää myös muita jauhoja, mutta silloin toki kookoksen maku jää puuttumaan)

½ dl muscovado- tai muuta sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

rypsiöljyä tai muuta rasvaa (esim. kookosöljyä) uppopaistamiseen

 

Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sulatettu kookosöljy sekä kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä kuiva-aineet ja banaani-munaseos ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi.

Kuumenna öljy laakeassa pannussa. Pidä kansi lähellä siltä varalta että öljy syttyy palamaan (älä missään nimessä sotke vettä kuumaan öljyyn!). Muotoile munkkitaikinasta pieniä palloja ja paista öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti välillä käännellen.

Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi tomusokeri-vaahterasiirappikuorrutteella ja strösseleillä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

 

Kuvassa näkyvä ruoka tunnetaan meillä yleisesti Sarin kanakastikkeena. Reseptin takana on tätini, joka on poikkeuksellisen hyvä kokki herkkuruokaa kaloreita laskematta -kategoriassa. Sain luvan julkaista tämän reseptin blogissani, jotta tekin pääsette nauttimaan ehkä maailman parhaasta kanakastikkeesta.

 

SARIN KANAKASTIKE
4 annosta

4 kpl maustamattomia broilerin fileitä tai paketti fileesuikaleita

reilu kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja

oliiviöljyä tai voita paistamiseen

suolaa ja mustapippuria myllystä

yrttejä tai muita mausteita maun mukaan

1 tkl kermaa, mieluiten iskukuumennettua vispikermaa, joka on hieman makeaa

kourallinen tuoretta tai 1 rkl kuivattua basilikaa (saatavuuden mukaan)

reilusti mozzarellajuustoraastetta

Pilko kanatfileet ja aurinkokuivatut tomaatit. Paista kanapaloihin sopiva pintaväri. Lisää pannuun tomaatit, mausteet ja kerma, laita suolaa maltillisesti, sillä sitä tulee myös aurinkokuivatuista tomaateista ja juustoraasteesta. Anna hautua kypsäksi kanapalojen koosta riippuen noin 20 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa tuore revitty basilika ja juustoraaste, tarkista maku.
Tarjoile riisin tai maissipastan kera.

*****

Ai mikä maissipasta? Gluteenitonta makaroonia on olemassa monenlaista, joten onneksi siitä herkusta en ole joutunut luopumaan gluteenittoman ruokavalion myötä. Omaksi ylivoimaiseksi suosikikseni on noussut 100% maissista valmistettu pasta. Se on lisäaineetonta ja täysin luonnonmukaisista raaka-aineista valmistettua, ja muistuttaa maultaan ja rakenteeltaan melko läheisesti vehnämakaroonia. Tummemman makaronin ystäville suorittelen tattaripastaa. Gluteenittoman makaronin kanssa kannattaa aina soveltaa italialaisten suosimaa kikkaa: sekoittaa pasta ja kastike keskenään jo kattilassa, jolloin maut imeytyvät makarooneihin paremmin kuin lautasella sekoitettuna. Tätä varten pasta tulee luonnollisesti keittää al dente, sillä se jatkaa kypsymistä vielä kastikkeen seassa.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Lilyn toimitus kysyi vähän aika sitten blogissaan mitä et uskonut tekeväsi enää tämän ikäisenä. Olen hinkunut vastata tähän siitä asti, kun noin kymmenen vuotta sitten eräs hyvä ystäväni sanoi: "Sun pitää aikuisena lakata käyttämästä farkkuja, kun sulla on noin leveä takapuoli."

Juridisesti aikuinen takapuoli Leviksen farkuissa.

Pitipä nyt ihan valokuvan kera todistaa, että edelleen 22 vuoden iässä käytän farkkuja. Aivan 100% varmasti tämänkin postauksen lukijoissa on ihmisiä, joiden mielestä tuossa on aika monta senttiä ja tuumakokoa liikaa. Itse olisin enemmän huolissani siitä, millainen ajatusmaailma saa 12-vuotiaat tytöt arvioimaan toistensa takapuolia.

Jännä kyllä nykyään tuntuu olevan lähes oletusarvo, että normaalipainon ylärajoilla tai yli 25:n rasvaprosenteissa liikkuvat naiset haluavat päästä vähäisistä läskeistään eroon. (Nuorten aikuisten naisten rasvaprosentin viitearvo on 21-32,9%, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan). Joku voi sanoa, että strong is the new skinny, mutta eivät kai muotimallin ja fitnessmallin ihanteet kovin paljoa eroa toisistaan?

Viime tapaamisella PT-Katrin kanssa puhuimme vähän ruokavalioasioista (ennen kuin netti kaatui), ja hänen arvionsa oli seuraava: minulla on ruokavalion perusasiat melko hyvin hallussa, mitä nyt rasvojen laatua voisi parantaa ja kasviksia lisätä, mutta voisin kokeilla vähän aikaa maltillisilla miinuskaloreilla, koska olin sanonut yhdeksi tavoitteekseni alhaisemman rasvaprosentin.

Kotona vasta aloin miettiä: hetkinen, tämähän tarkoittaa laihdutusta! Ei sellaisesta ollut mitään puhetta! 

Ymmärrän toki idean: jos ensin vähän kiristelee rasvoja pois, on "varaa" kasvattaa lihasta. Jotenkin (ehkä lapsellisesti) olin kuvitellut että voisin hypätä suoraan jälkimmäiseen vaiheeseen ja "ylimääräinen" rasva häviäisi siinä sivussa ikäänkuin itsestään. 

Joten nyt olen mielenkiintoisen kysymyksen edessä: alkaako pienimuotoiselle dieetille vain pinnallisista (eikä esimerkiksi terveydellisisyä) syistä, mitä periaatteessa vastustan? En todellakaan tiedä. 

********

Lisäys 28.4. PT-Katri pyysi tarkentamaan, että mikäli ensisijainen tavoite on lihasmassan kasvatus, yleensä lähdetään siitä että syödään vähän yli kulutuksen, kunnes haluttu massa on saavutettu, ja sitten tarvittaessa dieettaillaan ylimääräisiä rasvoja pois. Joka tapauksessa itse en nyt ole lähdössä tämäntyyppiseen kikkailuun; kyse on kuitenkin ensisijaisesti harrastuksesta, ei mistään remonttiprojektista.

Tässä taas huomaamme kuinka tärkeää kommunikaatio on.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Netissä törmää usein listoihin kuntosalien kävijätyypeistä, mukana bodariäijät ja eläkeläispapat. Mutta millaisia treenaajia käy naistensalilla? Tässä viisi meidän salin päätyyppiä:

1. Hoitsutädit. En tiedä jakaako Joensuun kaupunki ilmaislippuja meidän salille, mutta siellä huomattavan suuri osa kävijöistä näyttää olevan joko sairaanhoitajia tai tarhatätejä. Nämä kaikki tuntevat toisensa (vain kummankin alalajin sisällä toki) ja ehivät pukuhuoneessa vaihtaa kuulumiset viime yövuoron tapahtumista kakkososaston Sirpan lapsenlasten koulunaloitukseen ja siihen tuletko ylihuomenna spinningiin. Mukavaa ja harmitonta, joskin hieman äänekästä porukkaa, jolla on rento asenne liikuntaan. Lajit: Kaikki ryhmäliikunta, harvoin kuntosali.

Kuva: http://www.cartoonstock.com/directory/w/women_s_gym.asp

2. Tehotädit. Muistuttavat hoitsutätejä, paitsi että treenaavat aina sata lasissa. Nämä yleensä yli 40-vuotiaat supernaiset näkee useimmin täyttämässä pikaisesti vesipulloa pumpin ja maratonspinningin välissä. Em. syystä hieman tuntemattomammaksi jäänyt ryhmä. Lajit: Kaikki mitä salilta löytyy, paitsi että pilates ja vesijumppa ovat ilmeisesti liian lällyjä.

3. Urheilijatytöt. Tehotätien nuorempi versio. Treenaavat erittäin keskittyneesti ja usein myös kaikenlaisilla erikoistekniikoilla tai vaihtoehtoisesti tekevät tajuttoman pitkiä ja raskaita sarjoja tietyille lihasryhmille. Tämän lajin edustajien määrä salilla tuntuu olevan vakio; kun yksi häviää tai siirtyy muualle, toinen tulee tilalle. Todennäköisesti paikalla aina kun itse menen salille. Lajit: Kuntosali, raskaammat ryhmäliikuntatunnit (ilmeisesti RPV käy myös jalkatreenin lämmittelystä).

4. Kaverin kanssa -tytöt. Liikkuvat tyypillisesti pareittain kuntosalilla ja tekevät samoja liikkeitä vuorotellen jatkuvasti puhuen. Tämän ryhmän mahdollinen alalaji on onneksi harvoin tavattavat kännykkätytöt, jotka räpläävät tauotta älypuhelinta siirtyessään jalkaprässiltä reidenlähennyslaitteelle, tekemättä varsinaisesti yhtään kunnollista sarjaa. Lajit: Kuntosali, olettavasti käy myös jumpissa, mutta siellä vaikeampi tunnistaa.

5. Epätodennäköiset treenaajat. Tähän ryhmään kuuluu sekalainen joukko porukkaa, ja tämän lajin edustajat nostavat minulla aina hymyn huulille (ja ehdottomasti positiivisessa mielessä!). Epätodennäköinen treenaaja voi olla yli 60-vuotias eläkeläisrouva tai reilusti pyöreä täti-ihminen, mutta molemmat vetävät treenejä joko mielettömällä draivilla ja keskittymisellä tai uskomattoman positiivisella asenteella muistaen aina hymyillä kanssatreenaajille. Peukku pystyyn kaikille heille! Lajit: Kuntosali, vaihtelevat ryhmäliikuntatunnit, erityisesti pilates ja muut rauhallisemmat lajit.

Share

Pages