Ladataan...
Sisunainen

Toukokuun viimeinen päivä on kääntymässä iltaan eikä minulla ole aikomustakaan enää tänään harrastaa mitään liikuntaan viittaavaakaan, joten lienee tsemppikatsauksen aika.

Edellisessä tsemppikatsauksessa olin maininnut suunnitelmikseni jatkaa PT:n tekemällä saliohjelmalla, tehdäkahvakuulatreenejä ulkona ja osallistua melontakurssille. Suunnitelmat muuttuivat hieman: aloitin kahvakuulailun ulkona ja hankin uuden kuulan, mutta samalla aloin käymään myös uudestaan crossfit-tunneilla. Siksi päädyimme yksimielisesti PT-Katrin kanssa siihen, että palaan hänen tekemänsä kolmijakoisen ohjelman sijaan kaksijakoiseen kuntosaliohjelmaan. Näin aikaa jää myös crossfitille ja kahvakuulalle. Melontakurssista voitte lukea täältä.

Heiaheian tilaston mukaan toukokuussa:

- Harrastin liikuntaa peräti 30 tuntia eli 26 kertaa.

- Kävin kuntosalilla vain 8 kertaa mutta jumppailin toisen mokoman kahvakuulan kanssa tai crossfitissa, joten yhteensä kuntosalia vastaavaa liikuntaa kertyi 16 kertaa.

- Kehonhuoltoa, joogaa ja venyttelyä harrastin 5 tuntia. Hankin myös sen viime tsemppikatsauksessa mainitsemani putkirullan tänään!

Tavoitteeni on kesäkuussa käydä melomassa säännöllisesti (melontaseura järjestää kerran viikkoon yhteisiä retkiä - mistä puheenollen minullahan on vielä jäsenmaksu maksamatta!), käydä crossfit-tunneilla vähintään kerran viikossa ja yleensäkin harrastaa erilaista kuntoliikuntaa muutaman kerran viikossa. Lajeja vaihdellen ja fiiliksen ja säiden mukaan toki! Yritän myös muistaa säännöllisen putkirullailun eräänlaisena ihmiskokeena: haluan nähdä tehoaako se oikeasti ja palaan asiaan blogissani kunhan mahdollisia vaikutuksia alkaa näkyä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuva: Eveliina Hiltunen / Joensuun kauhojat

 

Tällä viikolla olen palellut, bongannut joutsenia, heittänyt talviturkin ja löytänyt uusia lihaksia-jotka-voivat-tulla-kipeksi Joensuun kauhojien järjestämällä melonnan alkeiskurssilla. Kolmen illan kurssin tarkoituksena oli tutustua kajakkimelotaan ja harjoitella perustekniikoita, kuten eteen- ja taaksepäin melomista, kajakin kääntämistä, rantautumista ja kaatuneesta kajakista pelastautumista.

 

Oppitunti 1: Pue kolme kertaa enemmän kuin luulit.

Kurssin ensimmäinen ilta koitti kesäisessä +6 asteen sateisessa ja tuulisessa säässä. Vaikka kajakissa istuessa jalat ovat suojassa ja pelastusliivitkin lämmittävät, tämä ei paljoa auta ympäröivän veden ollessa suurinpiirtein ilman lämpöistä. Joten sääntö nro. 1: viileällä säällä melomaan lähtiessä kannattaa pukea tuplasti se mitä pukisi pikkupakkasella hiihtämään lähtiessä. Vähintään.

Lievästä jäätymisestä huolimatta päivän tehtävät saatiin suoritettua eikä kukaan onneksi kaatanut kajakkiaan.

 

Kuva: Eveliina Hiltunen / Joensuun kauhojat

 

Oppitunti 2: Virtauksella on väliä.

Keskiviikkoiltana sää oli jo hieman siedettävämpi: tuulinen mutta sentään aurinkoinen. Suuntasimme Pielisjoelle, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kun samaan aikaan sekä tuuli että virta olivat vastaan, välillä reippaastakaan melomisesta huolimatta kajakki ei kirjaimellisesti liikkunut metriäkään. (Jos olisi lakannut melomasta, se olisi valunut taaksepäin. Kokeilin.)

Tällä kerralla opettaja demostroi kajakin kaatamista ja siihen takaisin kiipeämistä sekä sitä kuuluisaa eskimokäännöstä. Tunnin päätteeksi halukkaat saivat kaataa kajakkinsa - minä päätin jäädä odottamaan lämpimämpää säätä.

 

Kuva: Auvo Salmi / Joensuun kauhojat

 

Oppitunti 3: Tämähän voi olla kivaa!

Viimeisenä iltana suurin osa teoriapuolesta oli käyty joten hyppäsimme lähes saman tien kajakkeihin ja järvelle. Ensimmäistä kertaa kurssin aikana oli lähes tyyntä, ja sumuisen harmaa järvi seesteisen kaunis. Liekö ero ollut kajakissa vai melojassa, mutta tällä kertaa alkoi tuntua, että melonta sujuu huomattavasti aiempaa kevyemmin ja vaivattomammin, ja tekniikkaan syntyä jo jonkinlainen rutiini. Jutun juju on siinä, että melaa ei liikuteta käsillä, vaan keskivartaloa kiertämällä, mikä alkuun tuntui kiikkerässä kajakissa hieman haastavalta. Kajakit eivät kuitenkaan kaadu vahingossa ollenkaan niin helposti kuin luulisi, kunhan melojan oma vartalonhallinta on suunnilleen kohdillaan.

Niinpä kurssin viimeiseksi tehtäväksi - edelleen yhtä viileästä säästä huolimatta - jäi kajakin kaataminen. Tätä ei toki olisi ollut pakko suorittaa, mutta kun olin jo valmiiksi kastunut tihkusateesta ja saanut jopa kevyen hien pintaan melomisesta, arvelin että samallahan sekin menee. Yleensä kai kajakin kaatamista suositellaan jo alkeiskurssilla jottei sitä tarvitsisi myöhemmin pelätä ja jotta tietää miten vahingossa kaaduttua irrottaudutaan kajakista. Itse olen sen verran hömelö, etten osannut juurikaan pelätä kaatumista ennen kuin olin jo pääalaspäin vedessä apua-kylmää-mitentäältäpääseepoiskylmäämärkääällöäapua. No nytpähän tiedän.

 

Päivän adrenaliiniannos kaupan päälle. Tosibloggari ottaa selfien ennen vaatteiden vaihtoa.

 

Kaiken kaikkiaan kurssista jäi todella hyvä fiilis: jos sää vain ei suoranaisesti ole vastaan, melonta voi olla kivaa ja kohtalaisen helppoakin. Opettajat olivat todella kannustavia ja mukavia ja ryhmähenki hyvä. Eikä se kajakki kaadu vahingossa.

Share

Ladataan...
Sisunainen

MeNaiset Sport (5/2014) kirjoitti alkoholittomuuden yleistymisestä "hyvinvointibuumin" myötä. Kuulemma "sporttisia naisia juttuttaessa on käynyt, ilmi, että alkoholittomuus on enemmän säänöt kuin poikkeus".

Aijaa, en minä vaan ole huomannut.

 

(Kuva: http://www.agoga.com.au/training-and-alcohol/)

 

Useimmat tuntemistani ihmisistä juovat alkoholia ainakin satunnaisesti, vaikka he kävisivät salilla. Oikeastaan on jopa huvittavaa, että jotkut tuttuni pitävät yllä äärimmäisen tiukkaa dieettiä tai kulkevat puolet päivästä nälissään "pätkäpaaston" takia, mutta silti heti sopivan tilaisuuden tullen tarttuvat olut- tai siideripulloon. Eikö niitä kaloreita olisi helpompi karsia juomista kuin aamupalasta?

Vaikka jotkut "spottinaiset" olisivatkin ryhtyneet tipattomalle, juominen tuntuu olevan kulttuurissamme sen verran tiukasti pinttynyt tapa, että holittomat ihmiset ovat edelleen harvassa. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta tipattomuus kuntoilun vuoksi tuntuu melko äärimmäiseltä teolta; toisaalta mediassa luodaan jatkuvasti mielikuvaa, että se ehdottomasti kuuluisi asiaan.

 

(Kuva: Someecards.com)

 

Samaisen MeNaiset Sportin toisessa jutussa haastateltu radiojuontaja Tuija Pehkonen kertoo: "Treenaamisen lisäksi tykkään bilettää ja syödä suklaata. On ihanaa, etteivät ne sulje pois toisiaan." Ja miksi pitäisikään?

PT-Katrin ja muutamien muiden lukemieni lehtijuttujen mukaan pari lasillista ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa liikunnan tuloksiin, mutta pilkkuun asti bilettäminen perseet olalle -hengessä sabotoi sekä saman päivän treenistä palautumisen että seuraavan päivän treenimahdollisuudet. Jossain KuntoPlus-lehden numerossa (en valitettavasti muista missä) kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan urheilun jälkeinen drinkki heikentää mitattavia tuloksia keskimäärin 10 %. Kilpajuoksijalle tämä voi toki tarkoittaa ratkaisevien sadasosasekuntien menettämistä, mutta lieneekö tavalliselle kuntoilijalle paljoa väliä sillä, nostaako ensi kerralla penkistä kilon vai 900 g enemmän? Fit-lehden (4/2014) mukaan taas "runsas alkoholin käyttö heikentää ja pienentää lihaksia" esimerkiksi alkoholisteilla, mutta "muutama siideri silloin tällöin tai edes hieman railakkaampi ravintolareissu kerran kuukaudessa eivät tuhoa treenisi tuloksia".

Tipattomuus, äärimmisen tiukat ruokavaliot ja muut kuntoiluun usein liitettävät lieveilmiöt perustuvat ajatukseen, että jokainen salilla kävijä haluaa treenata kuin kilpaurheilija, jolloin "tulokset" ovat se ainoa ja ensisijainen tarkoitus. Vaan entäpä jos treenaa vain huvin ja harrastuksen vuoksi, ja haluaa silti nauttia myös elämän muista iloista, mukaanlukien suklaasta ja viinistä? Uskoisin, että punttitreeni ja saunalonkero on kuitenkin parempi yhdistelmä kuin saunalonkero ilman punttitreeniä, sekä hauskuuden että terveyden kannalta.

 

(Kuva: Someecards.com)

Share

Ladataan...
Sisunainen

Anteeksi iltalehtityylinen otsikko, mutta tämä vähän niinkuin liittyy asiaan. Lilyn eri blogeissa ja muuallakin netissä, lehdissä, televisiossa jne. esitellään jatkuvasti ainoita oikeita ruokavaliota, jotka koostuvat erinäisistä listoista vältettäviä ja suosittavia ruoka-aineita, joskus jopa täsmällisistä grammamääräisistä ruokavalio-ohjelmista. Luvataan laihtumista, energisyyttä, terveyttä ja niin edelleen. Menee siinä pienellä ihmisellä pää sekaisin, varsinkin kun lähteet vaihtelevat ravitsemusterapeuteista yhden ihmisen mutu-kokemuksiin.

 

Pistän minäkin lusikkani soppaan, ja esitten teille mullistavat täydellisen yleispätevät terveellisen ja hyvää oloa tuottavan ruokavalion periaatteet:

1. Syö ruokaa. Syö pääasiassa hyvää oikeaa ruokaa. Sellaista josta tykkäät ja josta tiedät mitä se sisältää. Vaihtele raaka-aineita ja opettele kokkaamaan itse tai valitse tasokas ravintola. Kaikki varmaan ovat jo pienenä oppineet mikä on "oikean ruuan" ja esimerkiksi jälkkärin ero - tätä voi soveltaa hyvin aikuisiinkin. Jälkkäriähän saa vasta kun lautanen on tyhjä, joten syö ensin sitä oikeaa ruokaa niin paljon kuin napa vetää.

2. Älä syö ruokaa, josta tulee paha olo. Ainakaan kovin usein. Jos tiedät, että ruoka-aine X ei sovi sinulle, jätä väliin. Jos tiedät, että suklaasta tulee enemmän hyvä mieli kuin sokeridarra (jota en muuten ole itse ainakaan aikuisiällä ikinä kokenut), voit syödä suklaata silloin kuin huvittaa, koska aikuiset ihmiset saavat päättää itse. Mistä pääsemmekin kohtaan:

3. Jos syöt herkkuja, nauti niistä. Joku fiksumpi - en valitettavasti enää muista kuka - joskus sanoi, että karkilla ruokitaan mieltä eikä ruumista, ja jos mieli kokee katumusta, sekin herkuttelu meni hukkaan. Nauti siis sokerisi/ viinisi/ sipsisi hyvällä omallatunnolla.

4. Tee ruuastasi herkkusi. Sinänsä inhoan herkku-sanan käyttöö kohdan 3 kaltaisessa merkityksessä: jotain, mikä on hyvää mutta jota ei oikeastaan saisi syödä. Jännä kyllä kuitenkin hyvin laitettu oikea ruoka voi olla yhtä hyvää tai jopa paljon parempaa kuin jätski tai mäkkäriateria. Opettele kokkaamaan niin hyvin, että saat ruuasta samalla kertaa sekä ravintoaineet että päivittäisen makunautinnon.

 

Toteuttamalla tätä neljän kohdan ohjelmaa takaan, että ainakin v****taa vähemmän, koska hyvä ruoka parempi mieli.

Share

Pages