Ladataan...
Sisunainen

Kävin viime perjantaina hoito- ja hyvinvointipalvelu Solaruksessa kokeilemassa kalevalaista jäsenkorjausta, kun sitä minulle suositeltiin hartiaseudun ongelmiin. Nimi "jäsenkorjaus" kuulostaa paljon eksoottisemmalta kuin mitä hoito oikeasti on: lähinnä minulle tuli mieleen jonkinlainen hieronnan ja fysioterapian yhdistelmä. Hoito perustuu vanhaan suomalaiseen kansanperinteeseen, ja siihen voi saada koulutuksen Kansanlääkintäseuralta, joka pitää myös rekisteriä koulutetuista jäsenkorjaajista.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen idea on "koko tukirakenteen kineettisen ketjun tasapainottamiseen mobilisaatiokäsittelyn avulla" (1). Toisin sanoen hoito ei keskity pelkkään kipeään kohtaan, vaan pyrkii löytämään ongelmien syitä ja korjaamaan mahdollisia virheasentoja kehosta. Itse sain esimerkiksi kuulla lantioni olevan vinossa jo ennen kuin edes ehdin hoitopöydälle asti, koska sen kuulemma näkee siitä miten seison.

Toisin kuin tavallisessa hieronnassa, jäsenkorjauksessa asiakas ei pääse vain makoilemaan mukavasti pyyhkeen alla, vaan joutuu itsekin töihin, esimerkiksi koukistelemaan ja ojentelemaan jalkoja tai selkää samalla kuin hoitaja tekee hierovia liikkeitä tai painaa käsillä venytystä vastaan. Hoito itsessään kuitenkin tuntui varsin miellyttävältä, eikä esimerkiksi kipua kuulukaan tuntua.

Välittömästi hoidon jälkeen olo ei ollut kovin merkittävästi erilainen, mutta pikkuhiljaa saman illan aikana tunsin lihasjumien sulavan pois hartioista ja olkapäistä. Jäsenkorjauksen jälkeen myös lihasarkuus on mahdollista parin päivän ajan, ja itse kuvittelisin kokeneeni jotain sen suuntaista vasta sunnuntaina. Muuten alkuperäisen ongelma-alueen kivut ovat selvästi vähentyneet. Omahoito-ohjeeksi sain tehdä erilaisia liikkuvuusharjoitteita kuten venytellä ongelmakohtia. Kuntosalilla sunnuntaina taas sain selvästi paremman tuntuman selkälihaksiin kuin edellisellä kerralla, liekö johtunut tarkemmasta tekniikan miettimisestä tai jäsenkorjauksen vaikutuksesta.

Jäsenkorjaus toimii kuulemma parhaiten parin hoitokerran sarjoina, joten ensi viikolla uudestaan!

 

Sattuneesta syystä minulla ei ole kuvamateriaalia aiheesta, mutta Youtubesta löysin varsin havainnollisen videon jäsenkorjauksesta:

Share

Ladataan...
Sisunainen

Juhlisitimme eilen äitini syntymäpäivää hemmottelu- ja hyvinvointipäivän merkeissä. Olin miettinyt pidemmän aikaa mitä antaisin äidilleni syntymäpäivälahjaksi - ensisijaisesti ajatuksena oli koko ajan elämys- eikä tavaralahja - ja kun myös mummini tuli viikonlopuksi kylään, palaset alkoivat loksahdella paikalleen: kolmen naisen hemmottelupäivä. 

Päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli ayeurvedinen brunssi. Ayurvedalla on jotain tekemistä intialaisen lääketieteen kanssa, ja juttuun kuuluu tarkat ruokavaliosuositukset riippuen siitä mitä doshaa (~kehotyyppiä) ihminen edustaa. En sen kummemmin ole perehtynyt aiheeseen, mutta netistä eri sivuilta keräämilläni ruokaohjeilla syntyi oikein mainoa brunssi; maukas, ravitseva muttei missään nimessä liian raskas.

Ayurvediseen brunssiin kuului:

- tuoreilla yrteillä ja pinaatilla maustettu uunimunakas

- inkivääriporkkanoita

- minttu-jugurttikastiketta

- tattaripannukakkuja vaahterasiirapin kera

- paistettuja kanelilla maustettuja banaaneja

- chai latte -tyylistä juomaa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua

Iltapäivällä kävimme pitkällä kävelyllä, jonka jälkeen vuorossa oli tietysti sauna. Saunaa varten olin tehnyt sokeri-oliiviöljykuorinnan ja kaakaovoi-suolakuorinnan, jotka jättivät ihon ihanan pehmeäksi.

Illallisen laitoimme Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirjan ohjeilla. Alkupaloille nostimme pöytään ilmakuivattua kinkkua, avokadoa, mätiä, smetanaa ja aamulta jäänyttä munakasta. Pääruuaksi paistoin elämäni ensimmäistä kertaa ankanrintaa, jonka kanssa tarjolla oli juuriselleri-palsternakkamuusia, pippurikastiketta ja vihersalaattia. Kuulemma ankanpaistotaidon perusteella voisin hakea seuraavaan MasterChefiin, mutta suurempi kiitos kuuluu tarkalle ja yksityiskohtaiselle keittokirjan ohjeelle.

Hyvää ruokaa, ulkoilua ja pientä kauneudenhoitoa - vähästä sitä on ihminen onnellinen.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tämän päivän crossfit-treenin sykelukemat.

Vaikka kuinka harmittelin liikuntakieltoa ja odotin takaisin treenaamaan pääsyä muutama viikko sitten, treeniluvan saatuani fiilikset olivat lähinnä "apua ei tästä tule mitään", "iik en mä uskalla mennä sinne" ja "noloa jos muut näkee kun oon niin huonossa kunnossa". Jopa tauon jälkeen ensimmäistä joogatuntia jännitin, että selviänköhän tästä ollenkaan. Tein itselleni 3-jakoisen saliohjelman, jolla voin kivasti hipsutella eristäviä liikkeitä oikeastaan juurikaan rasittumatta. Ajattelin, että crossfitia katsellaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa, kun jaksan taas "treenata kunnolla".

Long story short: Tänään minun piti mennä pilatestunnille. Erinäisten sattumusten vuoksi se ei kuitenkaan sopinut aikatauluun, ja hetkellisessä mielenhäiriössä (koska oikeasti kuitenkin teki mieli, vaikka pelotti) päädyin ekaa kertaa crossfit-tunnille sitten heinäkuun. Syteen tai saveen, ja teen sitten vaikka vaan puolet toistoista ja pelkällä puukepillä.

Tuolla kuulemma on menossa deload week (= kevyt viikko), mutta en ihan hiffannut miten se käytännössä näkyi. Vissiin siinä, että treenin oli tarkoitus olla pitkä ja matalalla sykkeellä, mutta omien havaintojeni mukaan se oli pelkästään pitkä (siis oikeasti, kuka kutsuu esim. T2B:ta tai rengasdippiä kevyiksi liikkeiksi?). Sykemittari vilkutteli hurjia lukemia koko treenin ajan.

Yhtään ei tullut huono olo, yhtään ei happi loppunut, kertaakaan ei tuntunut että en jaksa loppuun asti. Vähän lyhensin viivajuoksun matkaa ja tietysti skaalasin painot sun muut sopivaksi, mutta sitä nyt muutkin tekevät. Enkä edes ollut viimeisenä valmis. Ja mikä parasta, koko treenin ajan oli oudon euforinen olo.

Sen ole oppinut, että kunto ei kasva kotona odottelemalla, ja treenistä kuin treenistä voi tehdä itselleen sopivan. Rakkaat lajit ovat rakkaita eronkin jälkeen. Rengasdipeissä parin kilon ero elopainossa tuntuu, tällä kertaa eduksi. Samoin joogatessa; tein pari päivää sitten elämäni ensimmäisen noin sekunnin mittaisen käsitasapainon.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Muistatteko vielä kaurasuklaapalat? Tässä jatko-osa ja uusin ihastukseni: mansikoista ja kaurahiutaleista nopeasti uunissa valmistuva paistos. Toimii ilta- tai välipalana, päiväkahvieväänä ja niin edelleen, sellaisenaan tai vaikkapa vaniljakastikkeen kanssa.

Tämä päiväkahvikulttuuri on muuten jännä juttu. Hieman vanhemmalla sukupolvella näyttää olevan ehdoton sääntö, että kello 14 iltapäivällä juodaan kahvia ja syödään pullaa. Itse en ole tätä ihan sisäistänyt; en välitä kahvista ja minulle iltapäivän välipala on yleensä jokin funktionaalinen ennen tai jälkeen treenin syötävä eväs. Sitäpaitsi syön yleensä ennemmin lounasta kahden aikaan. Viikonloppuisin kahvikyläilykulttuurissa on kuitenkin puolensa, ja jos vieraaat tuppautuvat kylään lyhyellä varoitusajalla, ei muutakun marjapaistos uuniin.

 

KAURA-MANSIKKAPAISTOS

3-4 annosta

noin 50 g luomuvoita

2-3 dl kaurahiutaleita, tarvittaessa gluteenittomia

ruokosokeria maun mukaan, itse olen laittanut 1-2 rkl

3-4 dl mansikoita, pakastetutkin käyvät

Sekoita käsin kaikki ainekset mansikoita lukuunottamatta murumaiseksi seokseksi. Laita mansikat uunivuoan pohjalle ja ripottele muruseos päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pintaan on tullut kaunis väri.

 

Huom! Kaurahiutaleiden sopivuudessa tähän ohjeeseen näyttää olevan merkittäviä eroja. Ainakin Provenan Jumbo Oatseista tuli oikein hyvää, sen sijaann Puuppolan kaurahiutaleet taas jäivät ikävän kuiviksi. Ohjeen mitat ovat suuntaa-antavia koska itsehän en vaivautunut mittaamaan mitään.

Share

Pages