Ladataan...
Sisunainen

Tiedättekö, mikä näissä nettiä pitkin kiertävissä motivaatiolauseissa- ja kuvissa ärsyttää? No ainakin nämä:

1. Meemit, joissa "ylitä itsesi"-tyylisten lauseiden taustalla esiintyy äärimmäisen timmin näköiseksi photoshopattu puolialaston nainen. Suomeksi: ole toki rauhassa parempi kuin eilen, mutta kyllä tähän vähintään pitäisi päästä. 

2. Iskulauseet, jotka vaativat kaiken "kivan" uhraamista ja koko elämäntavan mullistamista, koska se nyt vaan on sen arvoista. Entä, jos arvostaa ihan oikeasti suklaapatukkaa enemmän kuin näkyviä vatsalihaksia, onko silloin jotenkin huonompi ihminen? Epäilen vahvasti, että "nothing tastes as good as skinny feels" -lauseen keksijä ei ole ollut kovin hyvä kokki.

3. Oletus siitä, että kaikki ihmiset yleensäkin haluavat saavuttaa fitnesskisaajien naamat viherryttävän kropan ja aamuaerobisen jälkeen raakaitupuuroa halajavan sielun. Entä, jos on ihan tyytyväinen oloonsa vähän pyöreänä? Jos haaveileekin löhöilystä aurinkorannalla mojitolasi kädessä eikä joogaretriitistä? Tai haluaa käyttää aivopontentiaalinsa viulunsoiton opetteluun eikä kaloreiden laskemiseen? Unelmoiko silloin vääristä asioista?

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuten näette, blogin nimi on muuttunut - olet siis saapunut vanhaan Mie, puntti ja paistinpannu -blogiin, joka tästä lähtien tunnetaan nimellä Sisunainen.

Olen pallotellut nimenvaihtoa jo jonkin aikaa mielessäni, koska vanha nimi oli turhan pitkä ja jotenkin laimea. Syntyi ajatus: jos keksisin itselleni vähän niinkuin leikkimielisen supersankarinimen, siitä voisi tulla blogin nimi. Mutta mikä olisi riittävän kuvaava? Mikä on, edelleen leikkimielisesti ajatellen, minun supervoimani?

Tulin siihen tulokseen, että sisu. En ole millään nykyisten harrastusteni - joista tämä blogi kertoo - osa-alueella erikoisen lahjakas, ja minulla olisi ollut monia tilaisuuksia ja jopa ihan hyviä perusteita jättää koko homma kesken. Silti päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen raahustan treeneihin, vaikka sitten tekemään punnerruksia polvet maassa ja tempauksia pelkällä tangolla.

Blogin nimi on myös muistutus itselleni siitä miksi täällä ollaan: kuka tahansa voi tehdä mitä haluaa, kunhan löytyy vähän munaa, ja siitä haluan kirjoittaa.

 

Ps. Nimenvaihdos päivittyy eri blogilistoihin ja vastaaviin mahdollisimman pian, pahoittelen mahdollisia käyttökatkoksia!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Puutalobabyn Kristaliina herätteli keskustelua ekologisista valinnoista ja siitä, riittääkö yksittäisten ihmisten banaaninkuorten lajittelu maailman pelastamiseen. Kuten Krista totesi, tätä juttua ei voi kommentoida vain äkkiä kännykällä näpytellen.

Ekologisuus on ristiriitainen juttu. Lähtökohtaisesti se on ilman muuta tosi hienoa ja kannatettavaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kuitenkin siihen, kuten kaikkiin elämäntapaneuvoihin, liittyy niin paljon erilaisia ja osin ristiriitaisia pitäisi-lausekkeita, että vähemmästäkin ahdistuu.

Yksikertaisuudessaan kyse on kahdesta asiasta: arvoista ja resursseista. Jokainen yksilö tai organisaatio pystyy periaatteessa edistämään ympäristön hyvinvointia, mittakaava vain vaihtelee.

Saksan valtiolla on resursseja sulkea ydinvoimalat ja rakentaa tilalle tuulimyllyjä (tai mitä ikinä tekevätkään, en suoraan sanottuna tiedä). Suomen valtiollakin varmaan olisi, jos olemassa olevat resurssit haluttaisiin arvojen perusteella laittaa uusiutuvan energian kehittämiseen.

Minun arvoihini kuuluu lähtökohtaisesti se että ympäristöä on suojeltava. Minulla on resursseja esimerkiksi ostaa ekosähköä ja kävellä parin kilometrin matkat bussilla kulkemisen sijaan. Sen sijaan minulla ei ole resursseja muuttaa maalle energiaomavaraiseen ekokommuuniin jossa syödään vain oman maan härkäpapuja ja nauriita. (Mistä puheen ollen jääkaappini vihanneslokeroon oli päässyt jostain vettä ja jouduin juuri heittämään ison kasan luomupiirin juureksia pois homehtuneina. Shit.)

Arvot ovat kuitenkin siitä mutkallinen juttu, että niitä on yleensä monta, ja kun resursseja on tietty määrä, on pakko valita arvojen välillä. Voisin esimerkiksi jättää kuntoiluharrastukseni, jolloin tarvitsisin vähemmän ruokaa, jolloin hiilijalanjälkeni pienisi. Tai sitten ei, koska tarvitsisin enemmän konevoimaa erilaisten arkiaskareiden suorittamiseen, viimeistään siinä kohti kun hamassa tulevaisuudessa ikä alkaa heikentää liikuntakykyä.

Vaikka ekovalintoja ei estäisi mikään henkilökohtainen kriisi tai erikoisvaikeus, jokainen joutuu pallottelemaan, kuinka paljon arvostaa omaa, läheisten, tuntemattomien tai ympäristön hyvinvointia, samaan tapaan kuin moni miettii, arvostaako enemmän sikspakkia vai berliininmunkkia.

Kaikki kysmykset johtavat samaan: mikä on oikeasti tärkeää?

Share

Ladataan...
Sisunainen

Rakas pian entinen kuntosalini,

Suhteemme päättyy reilun viikon päästä ja siirryn pysyvästi toiselle salille. Olen jo pitkään pitänyt korttiasi vain satunnaisten käyttötarpeiden varalta, ja tehnyt treenini pääasiassa toisaalla, joten nyt on aika luopua tästä taloudellisesta painolastista. 

Kun ensi kerran tapasimme, ihastuin sinuun ensi silmäyksellä. Tilasi ovat kauniit ja valoisat, henkilökuntasi ystävällistä ja saunasi löylyt pehmeät. Olen viettänyt kanssasi monia hyviä hetkiä, ja mikä tärkeintä, oppinut ensi kertaa elämässäni nauttimaan liikunnasta liikunnan vuoksi.

Vaikka olit oivallinen ympäristö kuntoiluharrastuksen aloittamiselle, kanssasi on vaikea jatkaa kovin pitkälle, jos treeneissä haluaa haastaa ja kehittää itseään. Viherkasvit ja hierontatuolit luovat toki viihtyisyyttä, mutta voimaa tavoittelevalle kyykkypaikka ja leuanvetotanko olisivat paljon tärkeämmät. Lattiasi ovat liian liukkaat voimisteluun, tilasi turhan ahtaat kahvakuulailuun ja pumppitankoon mahtuvat painot loppuvat kesken jopa minun tasoisellani kuntoilijalla.

Salilla, jonne olen pikkuhiljaa siirrynyt viimeisten kuukausien aikana treenamaan, on välineitä lähes mihin tahansa kuntoiluun mitä kaivata saattaa (ilmajoogaa ja tankotanssia odotellessa tosin...). Tilaa riittää ruuhka-aikoinakin, ja ennen kaikkeaan siellä pyörivät myös crossfit-tunnit.

Vain saunaa jään kaipaamaan.

Lämmöllä sinua ajatellen,

Treeniurallaan eteenpäin jatkava pian entinen asiakkaasi

Vs.

 

Share

Pages