Ladataan...
Sisunainen

Olen alkukesästä asti käyttänyt Yoogaian nettijoogapalvelua. Tunteja on tullut tehtyä 1-2 viikossa, ja varsinkin kesällä kuntokeskuksen ryhmäliikuntatuntien ollessa harvemmassa, tein suurimman osan kehonhuoltotyyppisistä treeneistäni Yoogain kanssa. Aluksi video-ohjaajan kanssa treenaaminen tuntui hieman oudolta, mutta palvelu on osoittautunut myös monella tapaa toimivaksi.

Nettijoogan plussat:

+ Vapaus tehdä tunteja milloin huvittaa; jos livetunnit eivät satu sopimaan aikatauluun, yhtä hyvin voi valita jonkin tallenteen. Välillä olen tehnyt tunteja keskellä päivää tai viikonloppuiltaisin, jolloin "livenä" ohjattuja tunteja on harvassa paikassa tarjolla.

+ Matala kynnys. Ei tarvitse edes poistua kotoa, jotta pääsee treenaamaan, sen kuin vaihtaa trikoot jalkaan ja levittää maton olohuoneen lattialle. Kesällä myös mahdollisuus joogata ulkona oli selkeästi plussaa.

+ Laaja tarjonta. Tunteja löytyy joka lähtöön, enemmän kuin monilla joogasaleilla saati pikkukaupungin kuntokeskuksissa.

+ Suhteellisen edullinen hinta.

...ja miinukset:

- Ei välttämättä sovi aloittelijoille. Jos asanat eivät ole ennestään tuttuja, niitä voi olla vaikea hahmottaa pieneltä ruudulta. Sama pätee uusien asanoiden opetteluun tasosta riippumatta.

- Henkilökohtaisen ohjauksen puute. Vaikka suorana lähetyksenä tunteja katsoessa oman webkameran voi laittaa päälle, ei se ole sama asia, kuin paikan päällä avustava opettaja. 

- Keskittyminen voi olla vaikeampaa kotona kuin joogasalissa.

Kokonaisarvosana: Toimii joogaharrastuksen ylläpitoon, jos "oikeita" tunteja ei ole tarjolla, mutta ei täysin korvaa niitä. Oman ympäristön häiriötekijät kannattaa karsia minimiin, jotta voi keskittyä kunnolla harjoitukseen ja "päästä tunnelmaan".

Nyt kun omalla kuntosalillani on taas alkanut pyöriä useampia jooga- ja pilatestunteja viikossa, Yoogaian jatko on harkinnan alla. Onneksi siihen on helppo liittyä ja (toivonmukaan myös) erota koska tahansa tilanteen mukaan.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Näin hoidat flunssan tehokkaasti ja nopeasti:

  • Peru kaikki, mitä olit suunnitellut tai sopinut tekeväsi. Ihan kaikki. Ei, se ei ole niin tärkeää.
  • Jos sinulla ei ole kuumetta, kokeile höyryhengitystä saunassa. Muista eukalyptustuoksu! Auttaa myös lihassärkyihin.
  • Syö suklaata, siitä tulee edes parempi mieli.
  • Kuten myös hyvistä TV-sarjoista.
  • Ja nettifoorumeilla pätemisestä.
  • Sekä Candy Crushista.

Näin ei kannata hoitaa flunssaa:

  • Kokeile ensimmäisenä lähes-terveenä päivänä syvävenyttelyä ekaa kertaa ikinä. Auts.
Share

Ladataan...
Sisunainen

Syysflunssa iski tännekin, onneksi lievänä, mutta se ei estä treenien henkistä fiilistelyä. Jostain syystä minusta on aina hirmu mielenkiintoista lukea eri ihmisten ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja, joita nytkin on Lilyssä pyörinyt eri blogeissa. Omia ruokapäiväkirjojani olen postaillut jo aiemmin, joten tässä vaihteeksi (ja kolmannen neljän seinän sisällä vietetyn iltapäivän ajankuluksi) allekirjoittaneen treenipäiväkirja kahdelta satunnaiselta viimeaikaiselta viikolta.

VIIKKO 1

Maanantai: Crossfit 1 h
Tiistai: Painonnoston tekniikkatreenit 1 h ja crossfit 1 h
Keskiviikko: Uinti 1 h
Torstai: Vinyasa flow -jooga 1 h
Perjantai: Painonnosto 1 h
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Crossfit 1 h (viikolla väliin jäänyt wod omatoimisesti)

VIIKKO 2

Maanantai: Crossfit 1 h
Tiistai: Vinyasa flow -jooga 1 h
Keskiviikko: Painonnoston tekniikkatreenit 1 h ja uinti 1 h
Torstai: Crossfit 1 h
Perjantai: Crossfit 1 h
Lauantai: Yin-jooga 1 h
Sunnuntai: Lepo

Treenikalenterini rakentuu pitkälti viikoittain toistuvien juttujen ympärille. Yritän ehtiä mahdollisimman usein kerran viikossa oleviin ohjattuihin uinti- ja painonnostotreeneihin, minkä lisäksi crossfit-tunteja on vain arkipäivisin. Viikonloppuisin teen joko omatoimisia punttitreenejä, joogaan kotona tai pidän huilia. Varsinaisten treenien lisäksi hyötyliikuntaa kertyy jonkin verran lähinnä pyöräilyn muodossa. Pyrin mahduttamaan viikko-ohjelmaani ainakin yhden tai kaksi kehonhuoltotyyppistä harjoitetta, kuten joogaa tai putkirullausta. Pilatestunnitkin kuulemma alkoivat taas, joten heti flunssasta toivuttani tiedän, missä vietän sunnuntai-iltapäiväni!

Suunnilleen joka neljäs viikko on salillamme kevyt viikko, jolloin käyn harvemmissa treeneissä ja nekin ovat tavallista kevyempiä. Kevyiden viikkojen pitäminen on ehdoton edellytys sille, että tällaista tahtia jaksaa pitää yllä. Crossfitissa ohjelmat on yleensä rakennettu niin, että samalla tavalla kuormittavia treenejä ei tule suoraan peräkkäin, vaan liikkeet, intensiteetti ja treenien painotus esimerkiksi voiman ja aerobisen kunnon välillä vaihtelee. Näin pidemmällä aikavälillä yhden lajin treeneistäkin kertyy mukavan monipuolinen setti.

 

Linkittäkäähän (tai kertokaa) myös omia treenipäiväkirjojanne kommentteihin!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Olen tottunut ajattelmaan, että olen lähtökohtaisesti huono kaikessa liikunnassa, ja oletusarvoisesti missä tahansa liikuntaryhmässä selkeästi heikoimmasta päästä. En ole antanut tämän häiritä itseäni, vaan pyllähdellyt sujuvasti painonnostotreeneissä ja pärskinyt uimahallissa viisi litraa vettä nenässä. Oikeastaan tämä on ollut ihan mukavaa: olen voinut hyvästä syystä taputtaa itseäni olalle joka kerta, kun yleensäkin uskallan mennä treeneihin ja vieläpä selviän niistä hengissä.

Tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumaan päin. Vaikka kehityn hitaasti ja lähtötasoni oli surkea, treeni on vähä vähältä alkanut tuottaa tuloksia (vähän aika sitten nauroin itselleni, kun tajusin, että pidän kevyenä kyykkypainoa, jota viime kesänä en olisi edes jaksanut nostaa). Tämä aiheuttaa ristiriitaista fiilistä: toisaalta on kiva tulla paremmaksi, toisaalta en enää saa oman-elämänsä-supersankari-fiilistä pelkistä perustreeneistä.

Viime torstain WOD. Periaatteessa ei mitään vikaa, mutta jotenkin vaan ärsytti koko homma.

Suurin ongelma lienee siinä, että samalla kun vaadin itseltäni enemmän, en luota itseeni tarpeeksi. Koska uskon olevani huono, alisuoriudun treeneissä - pidän tuhria taukoja, otan liian pienet painot - mikä ei tietenkään tuota itsensä ylittämisen kokemuksia, eli juuri sitä, mistä saisi parhaat kiksit. Vaikka "keskinkertaisten" treenien fyysinen vaikutus olisi aivan hyvä, mieli kaipaa jotain enemmän.

Viime keskiviikkona painonnostotunnilla harjoittelimme työnnön tekniikkaa. Latasin tankoon lisää painoja epäillen, pysyykö suoritus enää tyylipuhtaana. Juuri silloin valmentaja sattui viereen kommentoimaan: "Toi rinnalleveto oli hyvä, siis erittäin hyvä!" Koko kotimatkan leijailin puoli senttiä pyöränsatulan yläpuolella.

Tyytyväisyys ei tapa kehitystä, vaan usko epäonnistumiseen. Sen sijaan onnistumisen kokemukset - kuinka pienet tahansa - ruokkivat motivaatiota ja itseluottamusta. Pari päivää myöhemmin crossfit-treeneissä tehtiin taas työntöä, enkä enää epäröinyt painojen kanssa. Saman treenin lopuksi jäin itsekseni harjoittelmaan vähän leuanvetoja, ja ilokseni voin todeta, että olen lähempänä apukuminauhoista eroon pääsemistä kuin koskaan. Pitää vain uskaltaa kokeilla.

Share

Pages