Ladataan...
Sisunainen

Yksi Zagrebissa jo etukäteen suurella mielenkiinnolla odottamani asia oli paikallinen joogasali, joka sijaitsee aivan asuntoni naapurissa. Sali tarjoaa monenlaisia tunteja, pääasiassa astanga- ja dharma-joogaa. Lisäksi tunnit on jaoteltu eri tasoihin aloittelijoista erittäin vaativaan ”advanced”-tasoon, mutta kaikilla tunneilla harjoitusta voi soveltaa itselleen sopivaksi.

Dharma-jooga osoittautui varsin samankaltaiseksi joogalajiksi kuin Suomessa harrastamani vinyasa flow -jooga. Tunneilla tehdään aina aurinkotervehdyksiä ja tunnista ja tasosta riippuen erilaisia sarjoja muistakin joogalajeista tuttuja asanoita. Aloittelijoiden tunnista alkaen tunneilla harjoitellaan lähes aina päälläseisontaa ja edistyneemmän tason tunneilla myös käsitasapainoja, ja lopussa luonnollisestikin rentoudutaan.

Astangaa olen Suomessa kokeillut vain pari kertaa, mutta täällä käynyt useamman kerran astangatunneilla. Aloittelijoiden tunnilla tehdään hieman mukailtu joka kerta vaihtuva sarja, kun taas keskitason tunnilla tehdään aina astangan 1. sarja ohjatusti. (Nyt jos täällä on joogaihmisiä lukemassa, ja käytän vääriä termejä, saa kommentoida. Yritän kääntää näitä englannista suomeen.) Tarjolla olisi myös joka aamu mysore-tunteja, joissa tehdään itsenäisempää harjoitusta, mutta aamu-unisena ihmisenä ja lajia vasta vähän harrastaneena olen jättänyt ne toistaiseksi väliin.

Täkäläisellä joogasalilla meininki on, no, astetta hihhulimpi kuin suomalaisessa kuntokeskusjoogassa. Useiden tuntien aluksi ja/tai lopuksi luetaan erilaisia mantroja ja varsinaisten joogatuntien lisäksi tarjolla on erilaisia meditaatio- ja rentoutusharjoituksia. Eräällä tunnilla opettaja oli sitä mieltä, että kahdella kielellä ohjaaminen sekoittaa energiat niin pahasti, ettei hän voi neuvoa minua englanniksi. En ole mennyt kyseiselle tunnille toisten.

Parista vähän erikoisemmasta kokemuksesta huolimatta olen pääosin ollut erittäin tyytyväinen joogasaliin. Henkilökunta on ystävällistä ja erittäin pätevän oloista, ja suurin osa opettajista on valmiita ainakin osittain ohjaamaan myös englanniksi, jos paikalla on ei-kroatiaa-puhuvia oppilaita. Myös sijainti kahden rappukäytävän päässä on luonnollisesti tehnyt tunneilla käymisestä todella helppoa.

Jos satut poikkeamaan Zagrebiin ja kaipaat joogapaikkaa, voin lämpimästi suositella ainakin dharma- ja astangatunteja!

Divya Yoga Center, Kralja Držislava 14 Zagreb, www.yogazagreb.com

Share

Ladataan...
Sisunainen

Havahduin tässä pari päivää sitten siihen, että olen ollut täällä Zagrebissa kohta kuukauden. Miten aika voi mennä niin nopeasti! Joka tapauksessa elämä täällä alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja muuttua normaaliksi arjeksi. Päivät ja viikot pyörivät luentojen, kielikurssin, jooga- ja crossfit-tuntien, kavereiden tapaamisen ja viikonloppuretkien ympärillä. Myös täkäläiset ruokakaupat ovat tulleet tutuiksi, ja ajattelinkin tällä kertaa kirjoittaa ruuasta. 

Laitan suurimman osan aterioistani itse, joten syön aika pitkälti samoja ruokia kuin Suomessa. Usempia peruselintarvikkeita löytyy supermarketeista ja vähän erikoisempia, kuten gluteenittomia kaurahiutaleita ja nuudeleita, luontaistuotekaupoista. Kuitenkin esimerkiksi laktoosittomien maitotuotteiden valikoima on paljon Suomea suppeampi, enkä usko että täällä on edes kuultu rahkasta. Useimpien markettien ainoa "bez lactoze" -merkitty tuote on kevytmaito, mikä on tuottanut hieman päänvaivaa välipalojen suhteen. 

Yliopiston ruokalassa olen käynyt pari kertaa syömässä ja pari kertaa kääntynyt pois nähtyäni ruuat. Valikoima on huomattavasti pikaruokamaisempi kuin suomalaisissa opiskelijaruokaloissa, ja täkäläisillä näyttää olevan hirveä vimma leivittää kaikki mahdollinen. Kun tähän vielä lisätään englantia huonosti puhuva henkilökunta, jolle gluten free näyttää olevan aika vieras käsite, olen todennut yleensä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi pakata mukaan omat lounaseväät, jos luentoja on koko päivä. Tavallisissa ravintoloissa en ole käynyt syömässä kovinkaan paljoa, mutta tähän tulee varmasti muutos ensi viikolla, kun äitini tulee pääsiäislomaksi Zagrebiin ja pääsen itsekin tutustumaan kaupunkiin enemmän turistin näkökulmasta. 

Noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani on kauppatori (kuvassa yllä), jossa myydään vihanneksia, hedelmiä, tuoretta kalaa ja erilaisia paikallisia elintarvikkeita. Olen käynyt siellä ostoksilla vain pari kertaa, sillä tori on auki ainoastaan aamupäivisin, mutta aion yrittää ehtiä sinne useammin. Tänään kävin torilla täyttämässä jääkaapin juureksilla, vihanneksilla, mansikoilla ja tuoreella (joskin Atlantilta tuodulla) lohella, purkkitonnikala kun alkaa jo vähitellen kyllästyttää.

Toistaiseksi olen sekä mahtunut farkkuihini (vaikka asian suhteen esitettiin epäilyksiä) että jaksanut hyvin treeneissä, joten uskoisin ruokavalioni olevan suunnilleen kohdallaan erilaisesta ympäristöstä huolimatta.

Tyypillinen aamupala: tuorepuuro ja teetä.

Lempiruuat ovat lempiruokia reissussakin: kanaa ja bataattia sekä tonnikalanuudelikulho.

Patikkaretken evästauolla: salaatti gluteenittomasta pastasta, mozzarellasta, avokadosta ja aurinkokuivatuista tomaateista.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Vaihtarikaverini bongasi sattumalta Facebookista ryhmän, joka järjestää kaikille avoimia patikkarekiä Zagrebin vieressä olevalle Medvednica-"vuorelle". "Vuori" lainausmerkeissä siksi, että kooltaan kyseinen mäki on ehkä hieman tavanomaista tunturia suurempi. Joka tapauksessa paikka on suosittu ulkoilualue, jossa on lukuisia erilaisia patikkareittejä. Viime viikon lauantaina sääennuste lupasi kaunista ja aurinkoista ilmaa, joten päätimme lähteä muutaman kaverini kanssa mukaan rektelle.

Ajoimme Zagrebin keskustasta ensin ratikalla ja sitten bussilla ulkoilualueen laidalle. Sieltä polku lähti kipuamaan ylös mäen rinnettä. Järjestäjät olivat vannottaneet laittamaan kunnolliset kengät ja varoittaneet mudasta ja lumesta. Minä olin ottanut Suomesta mukaan ainoastaan tavanomaiset juoksulenkkarit kaikkia ulkoliikuntalajeja varten, mutta arvelin selviäväni ongelmitta. Eteläeurooppalaiset, varmaan säikkyvät heti jos jossain on pari hippua jotain valkoista.

No ei se ihan niin mennyt. Alusta asti polku muistutti enemmän mutaista puroa kuin ihmisille tarkoitettua kulkuväylää, ja syy selvisi ylhäällä: huipun tuntumassa lunta oli puoleen sääreen asti, ja alempana oleva kosteus siitä lähtevää sulamisvettä. Kenkäni olivat sukkia myöten märät jo ennen puolimatkaa, mutta sentään pysyin niillä pystyssä, toisin kuin osa vielä huonommin varustautuneista retkeläisistä. Onneksi uskoin järjestäjiä siinä, että olin pakannut mukaan varasukat, jotka sain vaihdettua taukopaikalla.

Kenkien kastumista lukuunottamatta retki oli mainio. Patikkareitti oli sopivan haastava, muttei liian uuvuttava, ja kaupungista hetkeksi luonnon keskelle pääseminen virkisti. Märkien kenkien takia tosin valitsin huipulta bussikyydin kaupunkiin takaisin alas kävelyn sijaan. Taukopaikan kuppilassa olisi ollut tarjolla keittoa ja makkaraa, mutta olin varmuuden vuoksi pakannut omat lounaseväät sekä tietysti suklaata. Energiaa kyllä tarvitsikin puolentoista tunnin kiipeämisen jälkeen!

Retkiä järjestetään tiettävästi joka viikonloppu, joten tulen varmasti kiipeämään Medvedicalle useammankin kerran. Kävin tällä viikolla ostamassa vedenpitävät ulkoilukengät, jotta seuraavan kerran voin lätäköiden väistelyn sijaan keskittyä täysillä nauttimaan maisemista.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tätä on pakko hehkuttaa heti: kävin eilen kokeilemassa uutta crossfit-salia. Alkuperäinen ajatukseni Zagrebiin tullessa oli käydä lähijoogassa ja -kuntosalilla. Olin jo aikaisemmin bongannut netistä pari boksia, mutta todennut niiden olevan turhan kaukana asunnoltani. Parin viikon jälkeen aloin kuitenkin ikävöidä crossfit-treenejä niin paljon, että päätin vielä kerran katsoa, miten sinne kaupungin toisella laidalla olevalle boksille pääseekään.

Hyvät puolet: ratikka vie suoraan ilman vaihtoja lähes ovelta ovelle. Huonot puolet: se ratikkamatka kestää kolmisen varttia. Lukujärjestykseni tulee kuitenkin olemaan pääosin sen verran väljä, että uskoisin ehtiväni käymään treeneissä pidemmänkin matkan päässä. Sitäpaitsi esimerkiksi läksyjä pystyy tekemään ratikassakin, jos vaan sattuu saamaan istumapaikan.

Eilisten treenien perusteella boksi vaikuttaa oiken mukavalta. Se on selvästi isompi, kuin muut crossfit-boksit joilla olen aikaisemmin käynyt, mutta tunnilla oli kaksi ohjaajaa, joten henkilökohtaista ohjausta (minun tapauksessani samat ohjeet uudestaan englanniksi) saa kyllä tarpeen mukaan. Tilaa riittää reilusti isommallekin porukalle.

Päivän treeni koostui lämittelystä turkkilaisilla ylösnousuilla ja hyvää huomenta -liikkeellä, EMOM:ista jossa oli raakatempauksia ja leukoja tai rengassoutuja ja lyhyestä keskivartalojumpasta. Käsivarsia alkoi poltella jo EMOM:in puolessa välissä, mutta ai että tuntui mahtavalta saada endorfiinit hyrräämään ja päästä jumppaamaan tutun ja rakkaan lajin parissa.

Crossfit Superbia, Zagrebačka avenija 108, Zagreb.

Huomasin muuten tässä myös, että nuhahuuruisilla aivoillani en tajunnut kirjoittaa mitään viime viikonlopun patikkaretkestä. Siitä juttua seuraavaksi, pysykää linjoilla!

Share

Pages