Ladataan...
Sisunainen

Eilen pakkasin jälleen omaisuuteni matkalaukkuun (ja muutamaan ylimääräiseen nyssäkkään), jotka retuutin aamuauringon paisteessa Zagrebin bussiasemalle. Muutaman tunnin sateisten vuoristomaisemien, rantakaupunkien läpi ajelun ja vatsaa vääntävän serpentiinitien jälkeen löysin itseni Pulasta, Istrian niemimaan suurimmasta kaupungista.

Ensimmäisen reilun vuorokauden perusteella paikka vaikutta erittäin kivalta - ei kovin turistirysältä, vaan ennemmin normaalilta satamakaupungilta, ehkä vähän kuin Kotka siirrettynä Välimerelle. Vanha keskusta on pieni ja ravintoloita on vähintään viisi korttelia kohden, kun taas alue, jossa Airbnb-kämppäni sijaitsee, vaikuttaa taas enemmän hiljaiselta lapsiperhelähiöltä.

Eilen olin parin huonosti nukutun yön jälkeen liian väsynyt lähtemään muualle kuin lähikauppaan (jonka löytämisessä oli siinä kohti ihan riittävästi haastetta), mutta tänään kävin kaupungilla, isommassa supermarketissa ostamassa kaapit täyteen ruokaa, koska luulin että huomenna on pyhäpäivä (on, mutta se ei vaikuta kauppojen tai ravintoloiden aukioloihin) sekä iltalenkillä ja -uinnilla rannalla. Siinä missä muutamina viime päivinä Zagrebissa olin kiroillut ihmisten epäystävällisyyttä, täällä jopa rannalla kaljaa tarjonneet keski-ikäiset ukot vaikuttivat aidosti ystävällisiltä (tai sitten en vaan osaa kieltä tarpeeksi).

Päivitän blogia sen minkä hitaalla wifillä pystyn, mutta reissuani pääset reaaliaikaisemmin seuraamaan Instagramissa @suvi_ko ja hashtagilla #olenpulassa.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Eilen yliopistolta lähtiessä päivitin Facebookiin: "Oh I think I just started my summer holiday."

Kävelin kampaajalle jäätelökioskin kautta.

Hikoilin ratikassa 30 asteen helteessä matkalla treeneihin, koska myin pyöräni jo eilen. Katselin rauhassa ilta-auringon pehmentämää kaupunkia ja annoin ajatusten vaellella; kroatialainen puhelinliittymäni ja sitä myötä mobiilinetti kun lakkasivat äskettäin toimimasta.

Valvoin myöhään ihan itsekseni ja nukuin tänään vieläkin myöhempään. Söin aamupalaksi kaurapuuroa suklaatahnalla ja banaanilla - täällä opittuja paheita, kuten keksien syönti välipalaksi.

Kunhan tästä ehdin, vastaan Suomesta tulleeseen asuntotarjoukseen, ostan bussilipun maanantaille Pulaan ja leivon marjapiirakkaa kaverin synttäreille - mutta juuri nyt millään ei ole kiire.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Täällä Kroatiassa ollessa olen juonut todella paljon smoothietia. Siinä missä Suomessa yleensä nappasin iltapäivällä ennen treenejä rahkapurkin, täällä vakiovälipalakseni on muodostunut smoothie joko itse tehtynä tai silloin tällöin myös kahvilassa nautittuna. Yleensä smoothieeni kuuluu aina jugurttia ja banaania, ja näiden lisäksi esimerkiksi marjoja, kaakaota, kaurahiutaleita ja chia-siemeniä. Kaurahiutaleilla smoothiesta saa paremmin nälkää pitävän ja kaiken lisäksi (varsinkin jos hiutaleet sekoittaa etukäteen jugurttiin pehmenemään) koostumukseltaan ihanan täyteläisen.

Banaani-suklaasmoothie

1 kypsä banaani

2 dl jugurttia (tarvittaessa laktoositonta)

1-2 rkl kaurahiutaleita (tarvittaessa gluteenittomia)

1,5 rkl raakakaakojauhetta

Share

Ladataan...
Sisunainen

Yksi eniten täällä ihmetystä, huvitusta ja harmitusta aiheuttanut asia on liikenne. Tiedän, että moniin muihin maihin ja esimerkiksi Euroopan suurimpiin suurkaupunkeihin verrattuna Zagrebin liikennekulttuuri on varsin helposti haltuunotettavissa, mutta silti välillä todellä mietin, mitä näiden ihmisten päässä oikein liikkuu.

Autot

Autoilijat täällä näyttävät jakautuvan kahteen kastiin: rauhallisen ja muut huomioivan ajotavan omaaviin ja niihin, joille tärkeintä on saavuttaa suurin mahdollinen ajonopeus ennen seuraavia liikennevaloja (joissa hetki sitten vaihtunut punainen on toki aivan sama asia kuin vihreä), ja noiden niska ei taivu katsomaan sivulta tulijoita. Risteystä ylittäessä on siis mahdotonta tietää, tuleeko lähestyvä auto päälle vai jääkö se odottamaan, kun itse hidastelet epätietoisena reunakiveyksellä. Autoja parkkeeratessa taas ainoa sääntö näyttää olevan "minne tahansa mahtuu tai vaikkei oikein mahtuisikaan". Vähän aika sitten melkein kolautin rikki sivupeilin yhdestä autosta, kun en meinannut mahtua pyörällä kahden jalkakäytävälle rinnakkain parkkeeratun auton välistä.

Jalankulkijat

Jalankulkijoita tuntuu yhdistävän ennen kaikkea illuusio omasta kuolemattomuudesta. Tyynesti pyöräkaistalla vastaan kävelevät tai keskustelemassa seisovat ihmiset luovat kyllä lähestyvään pyöräilijään aavistuksenomaisesti kiinnostuneen katseen, mutta eivät tee elettäkään väistääkseen pyöräilijää, joka näin ollen joutuu tekemään äkkijarrutuksen tai koukkaamaan pois pyöräkaistalta. Jotkut pyöräilijät ilmeisesti eivät tätä kuitenkaan tee, sillä pieni joukko jalankulkijoita on oppinut loikkaamaan kaksi metriä sivuun välittömästi pyörän havaittuaan. Risteyksissä yleensä niin rauhallisesti käyttäytyville kävelijöille kuitenkin tuntuu tulevan yhtäkkiä kova kiire, sillä yleisenä tapana näkyy olevan kävellä puoliväliin tietä odottamaan, että toisenkin kaistan liikenne loppuisi.

Pyöräilijät

Jos jalankulkijat eivät pelkää kuolemaa, pyöräilijät tuntuvat toivovan sitä. Oman elämänsä kamikazet eivät vaivaudu käyttämään suuntamerkkejä tai pyöräilykypärää ja poukkoilevat autokaistalta jalkakäytävälle ja risteysten yli valoista piittaamatta sen mukaan, mitä reittiä kulloinkin pääsee nopeiten. Itsetuhoisin tähän asti näkemäni tielläliikkuja saapui risteykseen ajaen polkupyörää moottoritien vastaantulevien autojen kaistaa pitkin. Lisäksi pyöräilyssä tuntuu pätevän omanlaisensa machokulttuuri: 90% todennäköisyydellä jokainen saavuttamani ja ohittamani miespyöräilijä kiihdyttää seuraavan kahden minuutin aikana vauhtia ohittaakseen puolestaan minut.

Share

Pages