Ladataan...
Sisunainen

Tälläisiä polkuja huomenna tallaillaan...

Allekirjoittaneen ja muiden Kolilla taivaltavien kisaa voit huomisen (ja ultrasarjan osalta jo ensi yön) aikana seurata:

Suunnilleen siitä asti, kun kuulin koko Vaarojen maratonista, olen ajatellut a) siihen pystyvät vain superihmiset ja b) olisi tosi siistiä joskus osallistua, mutta ei minusta ikinä olisi siihen. Huomenna lähden kokeilemaan, olinko väärässä!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Vaarojen maratonhan on jo ylihuomenna (mitä?! nytköjo??! apua!!), joten haluaisin jakaa kanssanne muutaman sataprosenttisesti autenttiseen kokemukseen perustuvan vinkin siitä, kuinka juoksutapahtumaan kannattaa valmistautua (tai sitten ei):

Harjoittelu. Osta viikkoa ennen tapahtumaa uudet lenkkarit ja sisäänaja ne reippalla intervallilenkillä. Panikoi seuraavat kolme päivää järkyttävää pohjejumia.

Ravitsemus. Googlaa toistuvasti netistä ohjeita maratontankkaukseen. Ahdistu niiden ristiriitaisuudesta. Jätä huomiotta se seikka, että olet itseasiassa juoksemassa vain 1/3:n maratonin matkasta. Panikoi siitä, että jännityksen vuoksi ruoka ei maistu etkä saa tankattua tarpeeksi. Syö varmuuden vuoksi suklaata.

Kehonhuolto. Suunnittele putkirullaavasi joka päivä. Roiku sen sijaan koneella koko päivä.

Henkinen valmistautuminen. Käy ennakkoon mielessäsi läpi tulevaa kisaa. Muodosta vahva mielikuva, jossa raahaudut maaliin toista jalkaa perässä vetäen vähintään tunti sarjasi toiseksiviimeisen maaliintulijan jälkeen. Muodosta myös vaihtoehtoisia mielikuvia, joissa mm. myöhästyt startista vessajonon takia, eksyt metsään ja kännykkäsi lakkaa toimimasta tai kisakeskuksen pankkikorttikoneet eivät toimi ja jäät ilman saunaa/ruokaa/juomaa maaliintulon jälkeen. 

Liikuntaharrastuksen ja muun elämän yhteensovittaminen. On täysin ymmärrettävää, ettet mitenkään pysty esimerkiksi kirjoittamaan gradua, koska Valmistaudut Urheilukilpailuun, mikä vaatii Keskittymistä (ks. edellinen kohta).

Kynsien huolto. Käy Sokoksen alesta mahdollisimman räikeitä kynsilakkoja, joilla voi maalata kannustuslauseen sormenkynsiin (opittu Sofia Kilpikiven Maratonmimmi-kirjasta).

Lepo. Mene tuntia suunniteltua myöhemmin nukkumaan, koska illalla klo 23 on paras mahdollinen aika kerrata Maratonmimmin juoksutapahtumaohjeet ja tehdä muistilistaa kisaa varten hoidettavissa asioista.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Olen viime aikoina huomannut toistuvan kaavan: aina, kun elämä kulkee vähän aikaa rauhallista tahtia tutuissa uomissa - tai edes uhkaa muuttua sellaiseksi - keksin jotain, millä aiheutan itselleni stressiä. Arjen tuntuessa tasapaksulta olen muun muassa rustaillut hakemuksia ulkomaisiin yliopistoihin ja harjoittelupaikkoihin ja klikkaillut ilmoittautumisia polkujuoksutapahtumiin yhden lenkin juoksukokemuksella.

Koska elämässäni on viime aikoina tapahtunut - ja todennäköisesti tulee lähitulevaisuudessa tapahtumaan - paljon, ajattelin, että kyseessä on uusi ilmiö. Enhän minä ole impulsiivinen tai elämyshakuinen, vaan tasaisesta ja turvallisesta tykkäävä harkitsija - vai olenko? Aloin kelata mielessäni taaksepäin ja miettiä kaikkia koulun, harrastusten ja asuinpaikan vaihtoja, joihin olen ollut valmis ilman minkäänlaista harkinta-aikaa. Ehkä minulla onkin luonnostaan tuuliviirin temperamentti, ja päätösten punnitseminen ja turhien muutosten välttely kotoa opittu tapa.

Juttu on sikäli ongelmallinen, että kuten kaikki tiedämme, stressi ei ole ihmiselle hyväksi. Etsin elämyksiä ja uusia kokemuksia, mutta sitten, kun tulee toteutuksen aika, stressaannun ja ahdistun. Puhuin pari päivää sitten tästä samasta aiheesta - impulsiivisuudesta ja paikallaan pysymisen vaikeudesta - erään tuttavani kanssa, ja hän sanoi: "Sitten kun ton tunnistaa, sen energian voi kanavoida positiivisen muutoksen aikaansaamiseen." 

Kun tiedostaa itse omat valintansa ja niiden taustalla vaikuttavat tekijät, stressin määrä vähenee jo yksinkertaisesti siitä tiedosta, että jatkuva elämän mullistaminen ei ole mikään kohtalon sanelema pakko. Toisaalta impulsiivinen temperamentti tarjoaa valtavan määrän virtaa kehittää elämäänsä siihen suuntaan, mihin itse haluaa. Samalla kokemusten karttuessa itseluottamus lisääntyy ja stressaantumiskynnys nousee, kun tietää selviävänsä mitä erilaisimmista tilanteista.

Turvallisesta arjesta tykkäämisessä ei ole mitään vikaa - arvostan sitä itsekin sopivina annoksina. En koe rutinoitunutta elämää mitenkään erityisen ahdistavana tai turhauttavana, mutta kun tiedän, mitä kaikkea muutakin maailmalla voisi olla tarjolla, minun on päästävä kokeilemaan. Tosimaailmassa susi ei syö polulta poikenneita pikkutyttöjä, vaan koko maailma on meidän leikkikenttä, jossa saa kerätä kukkia ja kiipeillä puissa ihan niin paljon kuin huvittaa. Kun siihen uskaltaa luottaa, tuulen mukana kulkeminen muuttuu paljon kevyemmäksi.

Kuvat elokuiselta Lapin-retkeltä päivä elämäni ensimmäisen juoksutapahtuman jälkeen. 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Aivan kuin varkain Vaarojen maraton on hiipinyt lähemmäs, ja yhtäkkiä siihen on enää kaksi viikkoa aikaa. Kuinkas tässä taas näin kävi? 

Tunturikympille treenatessani olin tässä vaiheessa varsin luottavainen tulevan suhteen: olinhan tasaisesti nostanut lenkkien pituutta, käynyt myös maastossa treenaamassa ja saanut aiemmin kesällä kiusanneen polven lähes oireettomaksi. Nyt tilanne on toinen. Tunturikympin jälkeen en ole juossut yhtään yli 10 km lenkkiä ja välillä olen ollut kokonaan juoksematta mystisesti kipeytyneen jalan takia. Se siitä kilometrien kasvattamisesta seuraavaa kisaa varten.

Tänään kävimme kavereiden kanssa Kolilla treenilenkillä. Juoksimme noin puolet tulevasta kisareitistä ja saimme tähän tuhrattua tunnin ja 20 minuuttia. Lyhyellä matikalla 14 km:n kisamatkaan siis menee samalla tahdilla vähintään 2:40 h, jalkojen väsyessä todennäköisesti helposti lähemmäs kolme tuntia. En ole tietääkseni ikinä harrastanut mitään liikunta niin pitkään ilman taukoja.

Lyhyesti sanottuna: hieman hirvittää. Toisaalta jollain masokistisella tavalla olen myös innoissani: jos selviän tästä edes hengissä, olen todellakin ylittänyt itseni. Liian helppohan olisi tylsää, vai mitä? 

Kuvat minun ja kaverini tämänpäiväisellä retkellä ottamia. 

Share

Pages