Ladataan...
Sisunainen

Vuoden 2017 juoksutapahtumakausi on nyt virallisesti korkattu! Tulin tyylikkäästi hurjasta loppukiristä huolimatta oman sarjani viimeiseksi, mutta ei se mitään: ihan yhtä masokistisen hauskaa oli silti.

Arctic Ice Road Run juostaan Kolin ja Vuonislahden välisellä jäätiellä, siis järven jäätä pitkin. Etukäteen suurin jännitysmomentti oli tien kunto: onko juoksualustana jäätä, lunta, sohjoa vai vesilammikoita? Viime aikoina kaupungissakin lenkkeillessä tiet ovat olleet vaihtelevasti näitä kaikkia, joten luotin kenkiini ja uskaltauduin ilmoittautumaan tapahtumaan. Ajatukseni oli käydä rennolla juoksulla hakemassa vähän kisakokemusta ja nostattamassa fiilistä kevään suurempia koitoksia varten. 

Pakollinen numerolappukuva ja lähtöpose. Alempi kuva: Juhana Venäläinen.

0-3,5 KM

Heti lähtöalueelle tullessa käy selväksi, että sääennusteen perusteella uumoilemani kolea tuuli oli vielä astetta jäätävämpi. Olen kiitollinen kaksinkertaisista housuista ja pipon alle viritetystä buffista. Juoksijoita ei ole kovin montaa, reilu parisen kymmentä, ja kaikki ampaisevat heti startista liikkeelle paljon lujempa kuin minä. Yritän hetken roikkua mukana letkan loppupäässä, mutta päätän pian juosta vain omaa kisaani loittonevista selistä välittämättä.

3,5-7 km

Ensimmäisellä huoltopisteellä hörppään puoli mukia ainoaa saatavilla olevaa tuotetta, sekamehua, erittäin ystävällisen toimitsijan tarjoilemana ja jatkan nopeasti matkaa. Reitti on sanalla sanoen monotoninen. Ainoaa vaihtelua tuovat hitaasti muuttuvat maisemat ja lätäköiden ja liukkaampien kohtien väistely. Hyvistä yrityksistä huolimatta kastelen kengät useampaan kertaan jäälle nousseen veden ja edellisillan lumisateesta sulaneen sohjon takia. Liukkaus ei kuitenkaan tuota suurempia ongelmia: ennenkin hehkuttamani iRockit tuntuvat vakaalta jäisellä pinnalla. Vastaan alkaa tulla paluumatkan juoksijoita, joiden kanssa huutelemme tsemppauksia puolin ja toisin.

7-10,5 km

Kääntöpaikalla on tuttu mehutarjoilu ja matka jatkuu samaa reittiä takaisin. Kävelen vähän matkaa huollon jälkeen, koska jo aiemmin viikolla itsestään ajoittain ilmoitellut polvi on alkanut kipuilla puolimatkaa lähestyessä. Uudelleen hölkälle lähtiessä juoksuasentoa korjattuani polvi rauhoittuu ja sama hölkkä  - kävely - asennon korjaus -kaava toistuu loppumatkan ajan. Olen koko matkan ajan pitänyt hieman peruslenkkiä reippaampaa vauhtia, ja polvea lukuunottamatta se tuntuu edelleen sujuvan.

10,5-14km

Viimeisen huoltopisteen jälkeen alan laskea mielessäni matkaa maaliin ja kiristän tahtia sen minkä polvi antaa myöten. Kääntöpaikan paikkeilla arvioin olevani jo noin kilometrin jäljessä minua edellä juoksevista, mutta nyt yksi selkä alkaa pikkuhiljaa tulla vastaan. Viimeisen kilometrin kohdalla tie kääntyy hieman ja nyt sivuvastainen tuuli pääsee puhaltamaan saaren takaa entistä navakammin. Yritän pitää vauhti yllä, mutta vastatuuli tuntuu syövän kaikki tehot juoksusta. Maali näkyy jo, mutta tuntuu lähestyvän tuskastuttavan hitaasti. Edellä juoskevaa tulee kirittämään maalisuoralle jo oman suorituksensa loppuun ehtinyt juoksija. Viimeisillä metreillä mantereen suoma tuulensuoja tulee avuksi ja onnistun puristamaan vielä pikkuruisen loppukirin. Maaliin saavun ajassa 1:47, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta selvästi alle etukäteen arvioimani noin kahden tunnin loppuajan.

Ensimmäisen kilometrin jälkeen olisi voinut jäädä riippumattoon lepäilemään. Päätin silti juosta loputkin kolmetoista.

Jälkipuinti

Tämä oli ensimmäinen tasaisen maan juoksukisani, olkoonkin tavallisia katutapahtumia eksoottisemmissa olosuhteissa. Yhden kerran perusteella en aio siirtyä juoksemaan kisoja ainakaan kokonaan sileille reiteille jatkossa. Vaikka tapahtuman järjestelyt pelasivat moitteetta ja tunnelma oli mainio, en saanut tasamaan raastosta samoja kiksejä kuin vaarojen tai tunturien rinteitä pitkin tunkkaamisesta. Monotoninen askellus myös tuntui kevyemmästä kokonaisrasituksesta huolimatta ikävämmältä kropassa kuin vastaava matka vaihtelevassa maastossa.

Vähän erilaista juoksutapahtumaa ilman teknisiä polkuja tai nousumetrejä kaipaaville voin kuitenkin lämpimästi suositella Arctic Ice Road Runia. Suhteellisen edulliseen osallistumismaksuun sisältyi sauna ja maukas keittolounas kisan jälkeen. Omalta osaltani varustelu osui nappiin niin kenkien kuin vaatetuksen suhteen. Nähtävästi +2 tuulisella säällä järvellä vastaa melko tarkkaan -10 asteen pakkasta tyynellä kaupungissa. Ensi kerralla tosin ehkä ottaisin omaa urheilujuomaa mukaan järjestäjien mehun sijaa tai lisäksi, koska se ei tuntunut sopivan yhtä hyvin nirsolle mahalleni. Huolto kuitekin pelasi niin, että juoman laadusta vähemmän tarkkojen ei tarvitse vaivautua kantamaan mukanaan muuta kuin korkeintaan kännykkä maisemien tallentamista varten. 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuten jotkut tarkkasilmäiset ovat saattaneet huomata, blogin sivupalkkiin ilmestyi joku aika sitten tulevien juoksutapahtumien listaan Helsinki Trail Run 16 km, joka juostaan heinäkuun ensimmäisenä. Juuri äsken klikkailin ilmoittautumisen myös tulevana lauantaina Kolin lähellä pidettävälle Arctic Ice Road Runille 14 kilometrin matkalle. Tapahtumassa juostaan Euroopan sisävesien pisintä jäätietä edestakaisin kerran tai kahdesti sarjasta riippuen. 

Olen pari viikkoa noudattanut uutta Karhunkierrosta varten räätälöityä treeniohjelmaa. Siihen kuuluu kolme lenkkiä ja kaksi punttia viikossa - tai siis kuuluisi, mutta vielä en erinäisten sattumusten vuoksi ole onnistunut tekemään kaikkia treenejä saman viikon sisällä. Nyt kuitenkin aion pitää harjoittelun korkeammalla prioriteettilistallani, omaa kroppaa ja fiilistä kuunnellen toki. Treeniohjelma näyttää lyhyesti kuvattuna tältä:

Juoksu

  • Tasavauhtinen pk-lenkki, jota aletaan pidentää pikkuhiljaa 60 minuutista ylöspäin.
  • Kevyt alle tunnin lenkki, johon on tarkoitus sisällyttää erilaisia juoksutekniikkaharjoitteita.
  • Intervallilenkki, esimerkiksi 5 x 4 min tai 8 x 3 min reippaampaa juoksua kävely- tai hölkkäpalautuksilla.

Kuntosali

  • Kahdesti viikkoon koko kropan läpi käyvä treeni, jossa liikeet tehdään joitakin apuliikkeitä lukuunottamatta kolmen liikkeen kiertoharjoitteluna. Toisena päivänä voin halutessani vaihtoehtoisesti tehdä raskaampia ja lyhyempiä settejä rinnallevetoa ja työntöä.

Ekstrat

  • Uintia ja joogaa jäljelle jäävinä päivinä fiiliksen ja jaksamisen mukaan.
  • Joka treenin jälkeen venyttelyt. Yritän ottaa myös putkirullauksen taas rutiiniksi.

Sitä vaan tässä mietin, milloin olen alkanut ilmoitautua alle 20 kilometrin juoksutapahtumiin ajatuksella: No eihän sinne tarvii treenata, kun on noin lyhyt matka.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Maijaliisa haastoi minut täyttämään Takomorunnersista liikeelle lähtenyttä Juoksukaverikirjaa. Koska kaverikirjat ovat tunnetusti parhautta (miksei aikuiset yleensä täytä niitä?), osallistun ilomielin haasteeseen. Hauskaa myös sinänsä, että minut ilmeisesti otetaan nykyisin vakavasti juoksubloggaajana, vaikka itse välillä epäilen olenko edes oikeasti juoksija.

Takomorunnersin juoksukaverikirja

Kuka olet: Suvi, juuri valmistunut filosofian maisteri, osa-aikainen toimistohäärä ja vannoutunut humanisti.

Missä päin vaikutat: Joensuussa, mutta olen kotoisin Helsingistä ja välissä poikennut muun muassa Keravalla ja Zagrebissa

Mitä teet työksesi: Etsin parhaillaan oman alani töitä. Jos sinulla on paikka auki viestinnän ja kulttuurin moniosaajalle, kurkkaa portfolioni!

Mitä harrastat: Juoksen, käyn salilla, joogaan ja uin. Ja katson Netflixiä, mutta sitä ei taideta laskea?

Lempiruokasi: Niitä on monta! Tykkään pastoista, currysta ja kaikesta mitä voi syödä uunijuuresten kanssa.

Mitkä ovat lempilajisi: Aika pitkälti samat mitä tällä hetkellä harrastan: juoksu, jooga ja uinti. Lisäksi tykkään crossfitista ja painonnostosta, jotka ovat tällä hetkellä tauolla juoksutavotteiden takia, ja muun muassa purjehduksesta ja suppailusta.

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit: iRock. Lempikenkäni ja myös parhaan niminen. 

Kerro lempparikisasi jos sellaisia on: En ole käynyt vielä niin monessa, että kauheesti osaisin vertailla. Ainakin tähän asti kaikki on ollut lemppareita. Jos on ihan pakko valita, niin Vaarojen maraton ennen kaikkea kylpyläafterpartyjen takia.

Mikä on paras juoksutuloksesi: Se, että yleensäkin aloitin juoksun ja uskalsin ilmoittautua tapahtumiin. Yksittäisistä suorituksista vastaan tähänkin Vaarojen maraton 14km

Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi: Ehkä se, kun viime kesänä lähdin yksin kiipeämään Medvednicalle tajuamatta ollenkaan, mihin olin ryhtymässä. Tai se, kun pitkän sairastelutauon jälkeen pääsin takaisin crossfittaamaan. Ja ehkä pari tunturille rämpimistä ja yksi 25 tunnin yhtäjaksoinen purjehdus. Kaikissa yhdistyy epätodennäköiset olosuhteet, vähän liian iso haukattu pala ja silti siitä hengissä selviäminen.

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana: Venyttely. Saan melkein spagaatin. Muita ei sitten olekaan.

Entä heikkoutesi: Olen hidas, minuun ei tartu voima eikä lihas ja koordinaationi on auttamattoman heikko, varsinkin jos pitää liikuttaa useampaa raajaa samaan aikaan. En silti pidä mitään näistä syynä olla liikumatta, vaan perusteena treenata sitäkin sinnikkäämmin.

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen: Joogaisin enemmän ja lukisin kirjoja.

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen: Sanotaan se nyt ääneen: juosta jonakin päivänä maraton. Sitä ennen pitäisi selvitä kutienkin NUTS Karhunkierroksen kolmenkympin matkasta.

Missä maassa haluaisit juosta: Transgrancanaria jotekin jännästi houkuttelee. Lappi on myös hyväksi todettu.

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten: Ei mun tarvii keksiä: olen Sisunainen tiimissä Pi(i)nkovat rämpijät.

Haastan mukaan Johannan

Kuvituksena eilisiä lenkkimaisemia järven jäällä. 

Share

Pages