Ladataan...
Sisunainen

Satuin pari viikkoa sitten paikallisen urheiluliikkeen alennusmyyntiin. Tarkoitukseni oli ostaa kompassi, mutta koska ne olivat päässet loppumaan, päätin huvikseni vilkaista tarjouksessa olevia juoksukenkiä. Paria mallia soviteltuani matkaan lähtivät Reebokin All Terrain Super 2.0 -polkujuoksukengät.

Olen ehtinyt testata kenkiä yhdellä polkulenkillä ja kerran iltarasteilla. Ensimmäisellä käyttökerralla pidin kenkiä jalassa koko päivän ennen lenkkiä, koska yhdistin polkutreenin työkeikkaan Hossassa. Silloin kengät tuntuivat painavan kantapäästä jo liikkeelle lähtiessä. Pienestä hankauksesta huolimatta kengät tuntuivat miellyttävän kevyiltä ja hyvin rullaavilta pehmeillä neulaspoluilla.

Toisella käyttökerralla suunnistaessa kengät pääsivät vielä paremmin oikeuksiinsa, eikä hankaamista enää oikeastaan tuntunut. Reitin maasto vaihteli myllätyistä hakkuuaukeista suohon ja ruohottuneeseen metsätiehen. Kaikilla alustoilla kenkä tuntui luotettavalta ja pitävältä jalassa, ja askellus haastavissakin paikoissa luontevalta. Suosikkikenkiini Vj-Sportin iRockeihin verrattuna näiden kenkien selkeä etu on se, että vesi poistuu niistä välittömästi, eivätkä ne jääneet raskaan tai märän tuntuisiksi suossa kahlaamisen jäljiltäkään.

Koska iRock sattuu istumaan lähes täydellisesti jalkaani, käytän niitä luultavasti jatkossakin kisakenkinä, mutta Reebokit tuntuvat ensivaikutelmaltaan oikein hyvältä hankinnalta treenikengäksi. Toisaalta niissä on enemmän tilaa varpaille, mistä voisi olla etua pidemmillä matkoilla, jos kantaosa muotoutuu käytön myötä varmasti hankaamattomaksi.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Pahoittelen viimeaikaista blogihiljaisuutta - olin koko viime viikon töissä Hossan uunituoreen kansallispuiston avajaistapahtumissa. Paikka on muuten todella mahtavan ja monipuolisen oloinen retkeilyalue, mitä nyt olen reitteihin ehtinyt tähän asti tutustua. Itse tietysti kävin polkujuoksemassa, mutta Hossassa pääsee myös muun muassa SUP-lautailemaan, melomaan, maastopyöräilemään ja metsäjoogaamaan. Reittejä riitää joka makuun ja vaativuustasolle. Tiedän jo, missä vietän vapaat kesäviikonloppuni! (Eikä tämä ole maksettu mainos.)

Retkeilystä puheenollen, entinen kotikaupunkini Joensuu järjestää Suomi100-juhlavuoden kunniaksi #meijänretki-valokuvahaasteen. Kilpailuun voi osallistua jakamalla somessa kuvan, jossa on vähintään kaksi ihmistä retkellä, hastagilla #meijänretki. Eniten tykkäyksiä saanut kuva voittaa joka kuukausi vaihtuvan palkinnon, esimerkiksi nyt kesäkuussa festariliput. Perinteisen luontoretkeilyn lisäksi retkeksi voidaan laskea vaikkapa konserissa tai piknikillä käyminen. Lisätietoja kilpailusta Facebookissa ja Joensuun nettisivuilla.

Kaikki kuvat Hossan kansallispuistosta.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kun olin ensimmäisellä luokalla, meidän piti koulussa piirtää, millainen haluaa olla isona. Piirsin itseni korkealle kallionkiellekkeelle hiukset tuulessa hulmuten. Selitykseni oli: haluan olla isona itsepäinen, jotta voin tehdä mitä haluan. 7-vuotiaana itsepäisyyden ihanne konkretisoitui aikuisten määrämien sääntöjen periaatteelliseen vastustamiseen. Nyttemmin olen löytänyt sille hieman erilaisen määritelmän: "en mä voi" -ajatusten periaateellinen vastustaminen.

Kuva ja siihen liityvä ajatus palasivat mieleeni NUTS Karhunkierroksen jälkitunnelmissa. Tunturin huipulle toisensa perään kiipeäminen siinä kohti, kun on taapertanut metsässä jo pidempään, kuin kuvitteli koko kisan kestävän, vaatii itsepäisyyttä jos mikä. Vaikka kisarapsassa kirjoitin, että mieleni teki jättää leikki kesken vaikeuksien takia, tosiasiassa tiesin koko ajan jatkavani maaliin asti, jos se vain suinkin on fyysisesti mahdollista.

Itsepäisyys - merkityksessä periksiantamattomuus - ei toki rajoitu vain polkujuoksukisoihin. Muutenkin elämässä, jos olen päättänyt jotain tehdä, teen sen täysillä ja koko sydämestäni, vastoinkäymisistä riippumatta. Jos olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka ihan oikeasti haluan saavuttaa, tiedän pääseväni siihen, vaikka se vaatisi kuinka paljon pään hakkaamista seinään. 

Suvi 7 vuotta oli enemmän oikeassa kuin tiesikään. Suvi melkein 26 vuotta haluaa löytää itsensä paikoista, joissa tuuli tuivertaa hiuksia ja vähän pelottaa, mutta maisemat, joita alhaalta ei olisi nähnyt, saplaavat hengen ja tuntuu, kuin melkein voisi lähteä lentoon.

Kuvat Karhunkierroksen viimeiseltä osuudelta Valtavaaran ja Rukan nousuista. Kurkkaa muuten kisanjälkeisiä tunnelmiani myös Trailrunning.fin blogissa!

Share