Ladataan...
Sisunainen

Lähdin keväällä mukaan leikkimieliseen "spagaattikuntoon kesäksi" -haasteeseen. Vaikka lämpimiä viikonloppuja tuntuu edelleen tupsahtelevan jostakin senkin jälkeen, kun olen henkisesti haudannut shortsit ja kesämekot, kai se on pakko myöntää kesän olevan pian ohi. Ja katsoa, millainen siitä kesäkunnosta tulikaan.

Liikkuvuusharjoittelu on taatusti hyväksi juoksua säännöllisesti harrastaville, mutta maratontreeni ei suoranaisesti tue spagaatin tavoittelua. Selvää edistystä lähtötilanteeseen nähden on kutienkin syntynyt. Olen kesän aikana joogannut Yogaian video-ohjatuilla tunneilla pari kertaa viikkossa ja lisäksi venytellyt kevyesti kerran-pari päivässä. Nyt saan etujalan takareiden hipomaan lattiaa, vaikka täyteen spagaattiin onkin vielä hieman matkaa. Kansalaisopiston jooga alkaa ensi viikolla, joten tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Tämän hetken tilanne; kuvat otettu eilen lenkin jälkeen venytellessä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Aion juosta viikon ja kahden päivän päästä elämäni ensimmäisen maratonin. Olen treenannut polkujuoksua päälajina reilun vuoden. Silti löysin itseni ajattelemasta: Ai että minua pitäisi kutsua kohta maratoonariksi, jos pääsen maaliin asti? Enhän minä ole edes juoksija! Niinpä niin.

Koko elämäni olen kokenut olevani hieman minulle tarjottujen viiteryhmien ulkopuolella. Olin hyvä koulussa, mutta vihasin teiniangsteissani koululaitosta liikaa kympin tytöksi. Kuuntelin samoihin aikoihin antamuksella metallimusiikkia, mutten uskaltanut lähestyä koulun gootteja. Olen muutamia kertoja yrittänyt päästä jyvälle vallalla olevasta muoti- ja kauneusdiskurssista, mutta todennut, ettei minusta ikinä tule Voguen sivuilla poseeraavien tyttöjen kaltaista. Olin jonkin aikaa aatteellinen vegaani, mutten jaksanut parantaa maailmaa omaa lautastani pidemmälle. Sittemmin innostuin kuntoilusta, mutta itsekurini ei riitä fitnesselämään. Ja nyt, reilua viikkoa ennen ensimmäistä maratoniani, en koe itseäni juoksijaksi.

Alla oleva sarjakuva on levinnyt internetissä niin laajalle, etten enää pystynyt jäljittämään sen alkuperää. Ilmeisesti joku muukin kokee olevansa sopimaton laatikoihin, joihin meitä yritetään laittaa. Itseasiassa uskon, että suurin osa meistä tuntee niin. Me vain emme näe toisiamme yksinäisyyden ja epävarmuuden hetkillä, vaan ainoastaan illuusion ryhmistä, joihin kuvittelemme toisten kuuluvan.

Aion tästedes haistattaa pitkät kaikille viiteryhmille ja niiden vastaryhmille. En halua sijoittaa itseäni enemmistöön enkä marginaaliin, vaan liikkua vapaasti laatikosta toiseen sen mukaan, mikä milloinkin huvittaa. En halua tuhalata energiaani sellaisen tavoittelemiseen, mitä ei edes ole olemassa.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Eräässä Facebook-ryhmässä muuan äiti kertoi lapsestaan, jolle jatkuvien vatsaoireiden vuoksi ravitsemusterapeutti oli laatinut erikoisruokavalion. Ruokavaliota oli testattu kotona kesäloman aikana hyvin tukoksin, ja nyt sitä olisi pitänyt jatkaa myös koulun ruokalassa. Koulu kutienkaan ei suostunut erikoisruokavalion valmistamiseen ilman lääkärin todistusta allergioista. Koska ruokavalio oli rakennettu kotona välttäen ja testaten eri ruoka-aineita, tällaista todistusta ei tietenkään ollut. Nyt lapsella oli vaihtoehtoina olla koulupäivät ilman lounasta tai syödä hänet kipeäksi tekevää ruokaa erikoislääkärin aikaa jonottaessa.

Kun aloitin nykyisessä työssäni, työkaverini neuvoi ilmoittamaan keittiölle ruokarajoitteet saatesanoin: "Kyllä sinne voi sanoa myös, jos ei vaan tykkää jostakin." Paria kuukautta myöhemmin, kuinka ollakaan, ruokala alkoi vaatia todistuksen erikoisruokavaliosta. Jännitin, saanko mistään keittiölle kelpaavaa todistusta, koska minunkin ruokavalioni perustuu omiin kokemuksiin ja ravitsemusterapeutin ohjeisiin ennemmin kuin allergiatesteihin. Työterveyshoitajan oirekuvaukseni perusteella laatima lappu onneksi meni läpi ja sain jatkaa ruokalassa syömistä.

Ymmärrän hyvin keskuskeittiöitä, jotka pienellä budjetilla eivät halua valmistaa erikoisruokia nirsouden tai muotidieettien takia. On selvää, että tuhansille koululaisille tai koko kunnan ruokaloihin lounaan tekevä keittiö ei pysty huomioimaan sitä, että Ville inhoaa rouskuvia vihanneksia ja Maija haluaa karpata. Mikäli Maija ja Ville ovat aikuisia ihmisiä, heillä on sitä paitsi halutessaan mahdollisuus ottaa eväät tai syödä muualla niinä päivinä, kun ruokalan ruoka ei miellytä. 

Kuitekin perinteinen allergiatesti ei voi olla terveyden kannalta välttämättömän ruokavalion ainoa peruste. Useampi allergialääkäri on sanonut minulle, että kannattaa ennemmin uskoa omia oireita kuin testitulosta. Kaikki yliherkkydet eivät näy labrakokeissa, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän todellisia. Siksi vähintään niissä tapauksissa, joissa ollaan on täysin koulu- tai vastaavan ruuan varassa, ammattikeittiön pitäisi uskoa asiakkaan omaa ilmoitusta siitä, ettei tämä ole työkykyinen syötyään tiettyjä ruoka-aineita. Vastaavasti asiakkaat voisivat tulla sen verran vastaan, että eivät pommittaisi keittiöitä erikoisruokavaatimuksilla ilman todellista syytä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kävin eilen lauantaina juoksemassa vielä yhden harjoituskisan ennen Nuuksio Classicia. Ukkohalla Trail Runin 16 kilometrin matka tarjoili kauniin, monipuolisen ja sopivasti haastavan reitin kainuulaisissa metsä- ja suomaisemissa.

1-5 km

Lähdemme heti starttiviivalta reitin isoimpaan nousuun laskettelurinnettä ylös. Sää on tihkusateinen, mutta jo alkuverryttelyssä tuli sen verran lämmin, että päätin jättää takin reppuun varalle. Alunperinkin pieni osallistujajoukko hajoaa nopeasti ylämäessä. Yritän itse säästellä voimia ja vaihdan kävelyyn heti kun kehtaan. Silti mäen päällä juoksuun lähteminen tuntuu todella nihkeältä, kuin jaloista olisi veto täysin pois. Tästä tulee pitkä kisa, ajattelen.

Matka jatkuu kuitekin pitkään loivaan alamäkeen ja jalatkin alkavat pikkuhiljaa päästä jutun juonesta kiinni. Polku muuttuu asteittain kapeammaksi ja teknisemmäksi. Juurakkoisella polulla askelten paikkojen hakeminen vie kaiken huomion, mutta silti meno tuntuu hetkittäin lähes lennokkaalta. Kaikkein kivikkoisimmassa paikassa hidastan hetkeksi kävelyyn ja räpsin muutamia valokuvia.

5-10 km

Pitkän alamäen jälkeen vuorossa on yhtä piktä osuus tasaista, osin soita ylittäviä pitkospuita pitkin. Pitkokset ovat sateen jäljiltä märkiä ja liukkaita, joten kävelen ne suosiolla. En halua varsinkaan harjoituskisassa ottaa mitään riskejä loukkaantumisten kanssa muutamaa minuuttia paremman ajan toivossa. 

Polun vieressä olisi lähes kypsiä mustikoita ja lakkoja. Tulen ajatelleeksi Sofian pohdintoja siitä, onko lappu rinnassa juostessa oltava aina tosissaan, vaan voiko vaikkapa pysähtyä poimimaan metsämansikoita. Ainakin tästä reitistä haluan ehtiä myös nauttimaan.

10-16 km

Reitin loppupää on jälleen vuorotellen pientä nousua ja laskua, välillä helposti juostavaa neulasbaanaa ja välillä teknisempää polkua, jossa todella saa katsoa jalkoihinsa. Vähän viimeisen huoltopisteen jälkeen, kolmisen kilometriä ennen maalia, repussa oleva vesi loppuu kesken. Olisin halunnut syödä vielä yhden geelin, mutta ilman vettä ei kannata. En anna asian liiemmälti häiritä, eihän tässä ole enää pitkä matka maaliin.

Viimeisillä kilometreillä matka ja kenties lievä energiavajekin alkaa hieman painaa, mutta missään vaiheessa ei tule totaalista hyytymistä. Vauhtini ei ole päätä huimannut, mutta meno tuntuu edelleen kevyemmältä kuin esimerkiksi Sipoonkorpi Traililla saati Karhunkierroksella samoilla kilometreillä. Kun sykemittarin GPS näyttää enää puoli kilometriä jäljellä, aloitan loppukirin, joka kantaa maaliin asti.

Jälkipeli

Reitti oli teknisempi ja siten loppuaikani (2:49) hitaampi kuin olin etukäteen kuvitellut. Vauhdinjako oli kuitekin tällä kertaa ilmeisen onnistunut, koska en missään kohti hyytynyt vaan sain pidettyä jokseenkin tasaisen tahdin lähdöstä maaliin. Hankalat paikat otin varman päälle ja helposti juostavilla osuuksilla pidin mukavan reipasta vauhtia.

Tapahtuman ennakkotiedotus olisi voinut olla parempikin, mutta keskeisimmät asiat - reitti ja juomahuolto - toimivat moitteetta. Osallistumismaksuun kuului sauna Ukkohallassa ja maalissa kaikille jaettiin mitalit sekä muita palkintoja sijoituksesta riippuen. Näin kauniille ja hyvin laaditulle reitille soisi useammankin polkujuoksijan löytävän. Haastetta oli juuri sopivasti, eikä tylsiä hiekkatieosuuksia ollut käytännössä lainkaan. Kisakeskuksen viereisestä ravintolasta sai myös saunan jälkeen gluteenittoman hampurilaisaterian, joka siinä vaiheessa maistui taivaalliselta.

 

Share

Pages