Ladataan...
Sisunainen

Läksin viikko sitten Helsinkiin siinä kuvitelmassa, että etelämpänä olisi lämpimämpää, hengailisin puistoissa jätskiä syöden, fiilistelisin merimaisemia Suomenlinnassa ja polskisin maauimalassa... No eihän siinä ihan niin käynyt. Kavereiden kanssa kaupungilla vietettyä aikaa ja yhtä päiväpurjehdusta lukuunottamatta lähinnä lueskelin kirjaa sohvannurkassa - ja joogasin.

Olin jo etukäteen päättänyt ottaa Yoga Nordicille "cityretriitin" nimellä myytävän viikkokortin, ja kuitata viikon treenit pelkällä joogalla. Joogaviikon aloitus viivästyi hieman kesäflunssan takia, mutta pääsin silti viidessä päivässä neljä kertaa joogatunnille (sen viidennen olimme purjehtimassa).

Joogaviikon ajoitus ei olisi voinut sikäli olla parempi, että festariviikonlopun ja automatkan jäljeltä olin aivan jäätävässä kokovartalojumissa. Valitsin tunneiksi vanhoja suosikkejani: ilma- ja hot joogaa. Oli hauska huomata, että tällä kerralla jopa pysyin kärryillä ilmajoogatunneilla ilman "ai missä on edessä ja missä on takana ja missä mun jalat on" -hämmennystä.

Joogailu ilman välipäiviä ei tuntunut millään tapaa väsyttältä tai pitkästyttävältä; olisin voinut jatkaa viikkoa pidempäänkin. Kuitenkin luulen, että pidemmän päälle kannattaisi ottaa omaan ohjelmaan myös haastavampia voimajoogatunteja, jos haluaisi oikeasti kehittää kuntoaan. Sen sijaan liikkuvuudessa tuntui syntyvän edistystä jo muutamassa päivässä. 

Kokonaisarvosana: Suosittelen kokeilemaan joogaviikkoa, jos sopiva studio sattuu kaupunkilomakohteeseen, eikä muuta ohjelmaa ole liikaa. Toisaalta keskustassa olevalle salille on helppo poiketa vaikka shoppailun ja illallisen välissä, kunhan jaksaa kantaa vaihtovaatteet mukana.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Ihmispyramidia rakentamassa. 

Tälläydyinpä vaihteeksi kansalaisopiston acromatics-kurssille leikkimään sirkusapinaa neljänä lauantaina eilisestä alkaen. Acromatics tulee sanoista acrobatics ja somatics. Suomeksi idea on siis jotakuinkin yhdistää akrobatiatemppuja ja tietoisuutta oman (tai kaverin) kropan toiminnasta samalle tunnille.

Kahden ja puolen tunnin sessio koostui alkulämmittelyistä, pariakrobatian harjoittelusta ja loppurentoutuksesta. Kokeilimme kuinka kaksi ihmistä saadaan pinottua päällekkäin konttausasennossa, lankkuasennossa ja niin että toinen lentää "lintuna" tosien jalkojen varassa. Jännää mutta ei niin vaikeaa kuin luulisi!

Lentääkö vai eikö lennä...

Yllättävintä näin kurssin ekalla kerralla oli, että vaikka jo osa lämmittelyliikkeistä herätti spontaanin "miten hitossa tuo muka tehdään"-reaktion, mikään ei oikeastaan ollutkaan kovin vaikeaa. Opettaja selitti tekniikat hyvin, kuten mihin päälle tulevan henkilön pitää asettaa painonsa, jotta alla oleva pysyy vakaana, mikä helpotti asiaa huomattavasti. Olennaisinta kuitenkin lienee, kuten tunnin lopuksi puhuimme, olla ajattelematta liikaa, ja heittäytyä rohkeasti tekemään oudonkin näköisiä temppuja. 

Seuraavaa kertaa odotellessa!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Eilen oli viimeinen kerta aikuisten uimakoulua, ja tiivistetysti asiaa voisi kuvailla: hitsi kun oli kivaa, miksei tätä jatku pidempään? Joensuun uimaseuran järjestämällä kuuden kerran kurssilla opin ehkä enemmän uimisesta kuin kaikilla peruskoulun liikuntatunneilla yhteensä (lukiossa lintsasin). Mikä tärkeintä, tajusin että uiminen voi olla ihan oikeasti hauskaa, vaikka pirun vaikeaa onkin. 

Idea uimakouluun menosta syntyi viime kesänä, kun rannalla polskiessa tuli fiilis, että tätä olisi kiva osata ihan kunnolla. Lisäksi muuta vesiurheilua harrastavana ihmisenä arvelin, että kunnollinen uimataito saattaisi olla tiukan paikan tullen myös ihan terveellinen ominaisuus. Joten ei muuta kuin google laulamaan ja ilmoittautumislomaketta täyttämään. 

Uimakoulu lähti liikkeelle hyvin perusasioista, kuten veteen puhaltamisesta ja kellunnoista, mutta eteni melko nopeaa tahtia liukuihin, potkuihin ja lopulta vapaa- ja selkäuinnin opetteluun. Jännä sinänsä, että uinnin hengitystekniikasta en ollut ikinä kuullutkaan, vaikka se on erittäin olennainen osa esimerkiksi vapaauintia. Opettajat olivat kannustavia ja antoivat selkeitä ohjeita sekä henkilökohtaista palautetta, mikä teki harjoittelusta sujuvaa ja kiinnostavaa. 

Näin lyhyessä ajassa ei tietenkään ehtinyt oppia täydellisiä uimatekniikoita, mutta sen verran perusteita, että nyt uskoisin osaavani käydä omatoimisesti harjoittelemassa. Voin myös suurella tyytyväisyydellä sanoa, että ala-asteella hankittu lievä uimahallikammo on nyt voitettu. Jos keväällä järjestetään jatkokurssi, menen varmasti! 

 

Kuvitusta ei nyt valitettavasti ole, koska uimahallit ja kamerat, u know

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tälle viikolle on osunut useammatkin poikkeuksellisen sujuvat treenit. Tiistaina tekniikkatunnilla harjoiteltiin tempauksia, ja vaikka aika tuskasta hommaa se oli, sekä omasta että opettajan mielestä aloin jo päästä jyvälle. Asiaa luonnollisesti auttoi valakyykyn edes jonkinlainen hallinta,  jotta yleensäkin pääsin edes yrittämään koko tempauksen liikerataa.

Keskiviikkona oli uimakoulun ensimmäinen kerta, jossa muun muassa opimme kuinka olla veden alla ilman että menee vettä nenään. Siistiä! Jutun juju on puhaltaa ilmaa hitaasti ulos, jolloin vesi pysyy ulkona - kas kun en ole itse ikinä tajunnut.

Torstaina meinasin jo jättää crossfittailut väliin mutta raahauduin kuitenkin iltatunnille, ja kyllä kannatti. Treeneissä testattiin takakyykyn kakkosmaksimeita, ja kuinkas ollakaan, kyykkäsin samat kuin kesäkuussa ennen sairastumista. Ei suoranaista ennätystä, mutta jälkeen-kilpirauhasen-tuloksiin hurjaa edistystä kuitenkin.

Eilen perjantain kunniaksi paukuttelin sitten ennätyksiä rikki samalla rahalla useammankin: C&J:n uuden kakkosmaksimin, eniten polvennostoja tangosta roikkuen yhteen putkeen ja boksihyppyjä 20cm korkeammalle kuin ikinä ennen. Ei huono aloitus viikonlopulle.

Ainoa mikä nyt hieman ahdistaa on se, että ensi kerralla joutuu nostelemaan vielä painavampia rautoja - iik.

****

Asiasta toiseen, onko kellään muulla vaikeuksia pysyä laskuissa toistoista ja kierroksista treenien aikana?

Olen kehitellyt tähän menetelmää, jota kutsun mielikuvalaskemiseksi. Idea lähti siitä, että pienten numeroiden sijaan lasken viikonpäiviä: nyt menee keskiviikkokierros, seuraavaksi lähtee torstai. Isompiin numeroihin pitää luonnollisesti keksiä muita mielikuvia, kuten 8 - Teemu Selänne,  9 - kissoilla on yhdeksän elämää ja niin edelleen. Jostain syystä ainakin minulle on helpompi pitää mielessä kuva tai muu assosiaatio, kuin pelkkä numero, vaikkapa burbeita tehdessä. Samaan voi liittää myös vähän kannustuspuhetta itselle: 10 - arvosana minulle tästä treenistä.

Onko teillä lukijoilla omia kikkoja laskuissa pysymiseen, vai tarvitsetteko edes sellaisia?

Share

Pages