Ladataan...
Sisunainen

Jo alkukesästä asti olin haaveillut purjehtimaan pääsemisestä, ja kun viimein sekä sääennusteet näyttivät muuta kuin vesisadetta ja kalenteri tyhjää, päätin hylätä gradunkirjoitussuunnitelmat ja ottaa junan Helsinkiin.

Lähdimme perjantaina isäni veneellä kohti Pellinkiä. Tuuli oli navakka vastainen ja maininki parhaimmillaan parimetristä, joten olimme koko miehistö puolimatkaan mennessä märkiä sadevaatteista huolimatta. Silti avoin ulappa ja hiuksia tuivertava tuuli tuntuivat vievän mennessään kaikki arkiset stressinaiheet ja pikkuharmit. Vaaleanpunainen auringonlasku ja saaressa toisten veneilijöiden jäljiltä lämmin sauna viimeistään palkitsivat väsyneen purjehtijan.

Lauantaiaamuna heräsimme auringonpaisteeseen ja edellispäivää huomattavasti kevyempään tuuleen. Jatkoimme matkaa kohti Loviisan edustaa tuttaviemme mökille. Meri näytti parasta puoltaan: kannella tarkeni shortseissa ja matka eteni leppoisasti laitamyötäisessä. Hieman liiankin leppoisasti - olimme vähällä eksyä kokonaan reitiltä! Onneksi huomasimme virheen ennen matalikoille ajautumista ja pääsimme turvallisesti takaisin väylälle.

Sunnuntaina mökkirannassa hyvin nukutun yön jälkeen käänsimme kurssin takaisin kohti Helsinkiä. Pysähdyimme Pellingin kohdalla jättämään seuraavaksi päiväksi kouluun menevän ystäväni bussille ja jatkoimme vielä matkaa Pirttisaareen. Iltapurjehdus tarjoili mukavan sivutuulen ja pehmeän mainigin lisäksi jälleen hienoja auringonlaskumaisemia. Pirttisaaren rannassa kuuntelimme ulkona navakoituvaa tuulta pastaa trangialla keitellen ja punaviiniä juoden ja olimme kiitollisia suojaisasta satamalahdesta.

Tänään matka jatkui vielä parinkymmenen merimailin verran Helsinkiin hieman harmaassa ja tihkusateisessa, mutta muuten mukavassa säässä. Perille päästyä pursiseuran sauna tuntui taivaalliselta, ja niin varmasti kohta myös oikea sänky kolmen retkipatjayön jälkeen. Fyysisestä väsymyksen huolimatta purjehdusretki todella virkisti ja rentoutti mieltä - ensi kesänä uudestaan!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Aakenus-tunturissa viime hiihtolomalla.

Toimitus kysyi, minkä isän opin muistat aina. Ensimmäinen ajatukseni oli: kuinka purjehditaan. Toinen: kuinka kiivetään tunturiin.

Tietysti sitä ennen isäni on opettanut minut hiihtämään, voitelemaan sukset, lukemaan merikorttia, kiinnittämään köyden knaapiin, ohjaamaan venettä, arvioimaan tuulen suuntaa ja skuuttaamaan purjeita. Paalusolmun joudun edelleen kertaamaan joka kesä.

Kuitenkin mielestäni vielä tärkeämpi oppi, jonka olen isältäni saanut, on se, että siisteimmät jutut löytyvät usein merkittyjen polkujen ulkopuolelta. Asumaton saari voi tarjota upeat rantakalliot ja pienen metsässä rämpimisen jälkeen voi löytää itsensä hohtavanvalkoiselta koskemattomalta paljakalta. Vaikka kartan valkoinen alue on minusta aina vähän pelottava, sinne meneminen yleensä kannattaa. Ainoa mitä tarvitaan on joku, joka sinne houkuttelee mukaan, ja tarvittaessa auttaa kantamaan reppua jyrkimmässä ylämäessä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Terveisiä aurinkoiselta Itämereltä! Palasin eilen muutaman päivän purjehdusreissulta ja tänään alkaa valmistautuminen Ilosaarirockiin, mutta katsotaan välissä vielä hetki taaksepäin, tarkkaan ottaen retkieväisiin.

Purjeveneeseen eväiden pakkaaminen on hyvin olennainen osa retken onnistumista. Veneessä ei ole käytössä sähköä tai juoksevaa vettä, vaan ainoastaan retkikeitin jota voi käyttää kun vene on laiturissa, mikä rajoittaa hieman ruokavalintoja. Kaiken pitää olla korkeintaan meriveden lämpötilassa säilyvää, helposti valmistuvaa tai osin sellaisenaan syötävää, sillä keittimen käyttö veneen liikkuessa on hankalaa tai sääolosuhteista riippuen jopa mahdotonta.

Tällä retkellä kuitenkaan nälkä ei päässyt yllättämään, kun pakkasimme:

Aamiaiselle puurohiutaleita, munia, sämpylöitä (myös gluteenittomia), voita, juustoa, hilloa, tuoremehua, hedelmiä, jugurtteja ja rahkoja (hapanmaitotuotteet säilyvät melko hyvin myös ilman jääkaappia).

Purjehduksen aikana syötäväksi voileipiä, jotka tehtiin valmiiksi aamulla, tonnikalaa ja raejuustoa, hedelmiä, rahkoja, pillimehuja ja -kaakoita, suklaata ja kaurasuklaapaloja. Erityisesti proteiinirikastetut kaakaojuomat osoittautuivat perinteisen suklaan ohella loistavaksi tavaksi saada nopeasti lisää energiaa.

Illallisella kokkailimme muun muassa uusia perunoita ja savuahvenmunakasta, tonnikalapastaa (gluteenitonta, jota ei kuulemma olisi maun perusteella erottanut tavallisesta makaronista) ja kookoskermalla höystettyä kana-riisinuudelipataa. Lisäksi olimme pakanneet mukaan hyvän valikoiman salaattitarpeita; varsinkin ruukkusalaatti ja tomaatit viihtyivät hyvin lämpimässä, mutta esimerkiksi rucola nahistui melko äkkiä.

Kuinka usein lounasta syödessä saa katsella näin avaria maisemia?

Share

Ladataan...
Sisunainen

Sanoin viime keskiviikkona hei hei Joensuulle, töille, työharjoittelulle ja muille velvoollisuuksille, ja lähdin pitkän viikonlopun viettoon Helsinkiin. Excuse omanloman pitämiseen oli Suomen ympäristökeskuksen järjestämä Envisail, leikkimielinen purjehduskilpailu Helsingin edustalla. Ja olipa kiva päästä pitkästä aikaa purjehtimaan!

(Asianmukainen palautusjuoma rankan urheilun jälkeen. Huom! Ei sovellu käytettäväksi ennen vesille lähtöä!)

Lisäksi eksyin perjantaina Crossfit Central Helsinkiin (en siis keksinyt mitään muuta tekemistä pääkaupungissa kuin mennä salille), mikä oli myös erittäin mainio kokemus. Koska salilla oli menossa "kevyt viikko" tunnilla harjoiteltiin lähinnä kahvakuulatempausta ja turkkilaista ylösnousua kaikessa rauhassa ilman aikarajoja. Silti seuraavana päivänä tiesi tehneensä! Jos sinulla on mahdollisuus vierailla kyseisellä salilla, suosittelen lämpimästi!

Lauantain pääasiallinen ohjelma oli synttärien juhlinta, joka aloitetiin piknikillä Suomenlinnassa ja päätettiin baarikierrokseen Kalliossa. Kuvassa näkyvä hassu sanomalehtitötterö on kotitekoinen skumppapullonjäähdytin - todettu toimivaksi jo monta kertaa!

Tämän reissun jälkeen onkin ihan hyvä päästä taas töihin ja esseenkirjoituksen pariin lepäämään - ennen ensi viikonlopun synttäribileitä ja -matkaa osa 2.

Share