Ladataan...
Sisunainen

Palautin viime lauantaina graduni esitarkastukseen ja pari viime viikkoa ovat olleet tämän talven kiireisimpiä. Kun elämässä on paljon kuormitustekijöitä ja stressinaiheita, liikunnasta ei missään nimessä kannata tehdä yhtä sellaista. Silti mielestäni sopivan lempeällä asenteella liikkuminen on sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille tärkeää. Jumppaan lähtemällä työpäivän saa selkeästi katkaistua ja lenkillä pää tuulettuu projekteista ja deadlineista. Samalla tietokoneen ääressä jäykistyneen kropan saa vertymään. Tärkeintä on kuunnella itseään ja kysyä, toisiko liikunta enemmän energiaa kuin veisi, ja millainen liikunta tuntuisi hyvältä juuri tässä tilanteessa.

Itse olen viime viikkoina pyrkinyt pitämään kiinni liikunnan säännöllisyydestä, mutta valinnut lempeämpiä lajeja ja pitänyt treenit teholtaan ja kestoltaan kohtuullisina. Tässä oma viime viikon treenipäiväkirjani:

Maanantai: Flow-jooga 1 h kotona. Kaipasin kevyttä ja kroppaa avaavaa liikuntaa, mutta kuntosalilla ei ollut tänään joogatunteja, joten joogasin kotona.

Tiistai: Ohjatut painonnostotreenit 1 h ja putkirullaus 30 min. Painonnostotunti on lähes jokaviikkoinen rutiinini, jota en kovin helposti jätä väliin. Tällä kerralla harjoittelimme raakatempauksia ja valakyykkyä. Näissä treeneissä pääpaino on aina tekniikan hiomisessa ja toistomäärät ja painot pidetään tarkoituksella maltillisina. Lisäksi putkirullailin kropan kevyesti läpi tunnin päätteeksi.

Keskiviikko: Juoksu 6 km rauhallisella tahdilla. Kevyt hölkkälenkki raittiissa ilmassa teki hyvää päivän sisällä istumisen jälkeen.

Torstai: Flow-jooga 1 h ohjatulla tunnilla.

Perjantai: Crossfit 1 h. Viikon rankin treeni. Ohjelmassa push pressin raskaan ykkösen etsintä, metconina pystypunnerruksia ja boksihyppyjä ja lopuksi apuliikkeinä vatsoja ja kulmasoutua.

Lauantai: Lepo.

Sunnuntai: Ohjatut uintitreenit 1 h. Sunnuntain uintiryhmä on aina yksi viikon suosikkitreenejäni, josta en jää pois ilman todella painavaa syytä. Tällä kertaa ohjelmassa oli erilaisia intervallityyppisiä harjoitteita ja uimme matkaa tavallista enemmän.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuvakaappaus: Yle.fi

Yle uutisoi uimahallien erilaisista käytännöistä ottaa uskonnolliset ja etniset vähemmistöt huomioon sallittujen uimapukutyyppien ja pesutilojen suhteen. Monissa kulttuureissa alastomuus on tabu ja siksi uimahallien suihkuissa käyminen tai vastakkaiselle sukupuolelle perusuikkarissa näyttäytyminen vaikeaa, jollei mahdotonta. Kuten jutussakin viitattiin, burkinien (=burkha-uimapuku) käyttäjät eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, jolle alasti vieraiden ihmisten seurassa oleminen on kiusallista.

Muistan edelleen elävästi yläasteella, kun ennen liikuntatunteja osa tytöistä kävi vaihtamassa vaatteet pukuhuoneen vessassa. Tämä tietysti harmitti meitä muita, kun ainoa vessakoppi oli koko ajan varattu, ja toisilla olisi oikeasti ollut pissahätä. Omat silmäni kuitenkin avautuivat, kun terveystiedon kirjassamme sukupuolikasvatuksen osasssa sanottiin jotakuinkin näin: Jokaisella on oikeus päättää, minkä verran näyttää muille kehostaan. Miten tämä on huomioitu esimerkiksi koulunne liikuntatunneilla? No ei tasan mitenkään!

Tiedän suomalaisia aikuisia ihmisiä, jotka jumppatunnin jälkeen odottavat kaikkien muiden poistuvan pukkarista, ennen kuin menevät itse suihkuun. Voin vain kuvitella, miltä alasti kymmenien tuntemattomien ihmisten keskellä pyöriminen tuntuu ihmisestä, joka ei ole tottunut saunakulttuuriin saati edes meille normaaleissa kesävaatteissa ulkona liikkumiseen.

Olisi tietysti hienoa, jos kaikki hyväksyisivät oman kroppansa ja kantaisivat sitä ylpeydellä, vaikka siinä olisi jokunen jenkkakahva,  raskausarpi tai vain yksi tissi. Kun kuitenkin tähän on vielä matkaa, olisi suotavaa, että keneltäkään ei jäisi hyvä ja mieluinen harrastus välistä vain siksi, että liikuntapaikkojen pukuhuoneet on rakennettu unohtaen ne, jotka eivät halua esitellä vartaloaan tuntemattomille.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Vuotta on jäljellä enää pari päivää, ja istun tällä hetkellä junassa matkalla Helsinkiin, jossa tuskin tulee kovin kummoisia jumppia tehtyä, joten on aika koota yhteen kuluneen vuoden treenit ja saavutukset. Vuoden alussa mainitsin treenitavoitteikseni kehittyä painonnostossa ja oppia tempaus kunnolla, kehittyä uinnissa ja jatkaa säännöllistä joogaamista. Kuinkas sitten kävikään?

Crossfitissa on tullut rampattua lähes joka toinen päivä, ja tuloksia on syntynyt jotakuinkin kaikilla osa-alueilla. Olympianostoissa ja kyykyssä olen parantanut ennätyksiäni tämän vuoden aikanatoistakymmentä kiloa, ja myös muissa liikkeissä valitsen pääsääntöisesti leveämpiä kiekkoja kuin vuosi sitten. Kehonpainoliikeet, naruhyppelyt ja kaikenlaiset kestävyyslajit aiheuttavat tällä hetkellä eniten tuskanhikeä - viimeksi eilen meinasin kuolla metconiin, jossa oli miljoona kierrosta clustereita, hyppynaruja ja leukoja - mutta niissäkin kehitystä tapahtuu pikkuhiljaa. Leuoissa olen päässyt vähentämään kevennystä, joskaan en kokonaan eroon siitä, ja punnerrukset teen enää harvoin polvet maassa.

Painonnostoa olen harjoitellut suhteellisen ahkerasti sekä WODien yhteydessä että tekniikkatunneilla. Työntö sujuu jo lähes rutiinilla ja tempauskin alkaa muistuttaa tempausta. Molemmissa olen myös päässyt lisäämään mukavasti painoja, ja loppusyksystä maksimeita testatessa sain yhteistulokseksi lähes oman painoni verran rautaa.

Uimassa olen käynyt viikottain keväisen tekniikkakurssin ja syyslukukaudella harrastelijaryhmän kokoontumisten ajan. Olen edelleen altaassa porukan hitain, mutta pystyn sentään jo kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin, kuin vartalonkierto, lantion asento, potkun laajuus ja nopeuden säätely, sen sijaan, että yrittäisin vain jotenkuten räpiköidä toiseen päätyyn asti hukkumatta.

Joogaa olen harrastanut aika paljon kotona Yoogaian avulla, mutta nyt syksyllä olen käynyt myös lähes viikottain kuntosalin joogatunneilla. Eksoottisempia joogalajeja, kuten ilma- ja hot joogaa olen harrastanut tilaisuuksien tullen muun muassa Helsingissä käydessäni. 

Parasta tässä vuodessa on ollut se, että olen pysynyt terveenä ja voinut treenata säännöllisesti ilman häiriötekijöitä, jos nyt tavanomaisia flunssia, lihasjumeja ja lomareissuja ei lasketa. Tosin lomillekin pakkaan nykyisin varalta myös treenivaatteet mukaan.

Kuinka teillä on treenivuosi sujunut?

Share

Ladataan...
Sisunainen

(Kuvitelkaa tähän valokuva meidän uimahallista ulkoa päin. En edes sitä muistanut tänään ottaa, kun kyyti olikin jo odottamassa. Olen huono bloggaaja.)

Lupailin jo viimesyksyisen alkeiskurssin jälkeen meneväni jatkokurssille, jos sellainen suinkin järjestetään, ja niinhän siinä kävi, että päädyin myös loppukevään ajan polskimaan kerran viikossa ohjatusti aikuisten tekniikkakurssilla

Kurssin lähtötaso oli korkeampi kuin mihin alkeiskurssilla päästiin, mutta talven aikana tehdyn omatoimisen harjoittelun ansioista pysyin ihan hyvin mukana. Kurssilla harjoiteltiin vapaa-, selkä- ja rintauinnin tekniikkaa liu'uista, potkuista ja käsivedoista alkaen, mutta jonkinlainen uimataito osallistujilla odotettiin jo olevan.

Suurimmaksi ongelmaksi omalla kohdallani muodostui ikävä taipumus upota. Ohjaajat käskivät moneen kertaan pitää milloin mitäkin ruumiinosaa lähempänä pintaa. Ai millä lihaksilla, levitoimallako?

Tästä huolimatta koen uimatekniikkani kaikissa lajeissa kehittyneen varsin paljonkin. Kurssin tärkeimpiä oivalluksia olivat:

  • Vapaauinnissa ei tarvitse nostaa päätä saadakseen happea, kunhan vaan kääntyy kyljelleen, niin naama tulee ihan itsestään pintaa.
  • Selkäuinnissa ei pidä työntää rintaa ulos vaan nimenomaan päinvastoin: mahdollisimman suuri osa muusta materiasta "kellukkeen" yläpuolelle, siinä rajoissa kuin asennon suorana pitämällä pystyy.
  • Rintauinti ei ole mitään mummotouhua kun sen tekee oikein. Käsivedossa saa todella laittaa kaiken voiman peliin, jotta yläkroppa nousee pinalle (ainakin em. uppoamistaipumukseen liitettynä).

 

Kurssin järjesti Joensuun uimaseura. Kiitos ohjaajille!

Share

Pages