Ladataan...
Sisunainen

Lainio-tunturin huipulla!

Sain viimeinkin reissukuvat kasaan, mikä ei ollutkaan aivan yksinkertainen juttu, kun valokuvia oli otettu monella kameralla ja itse olin poikkeuksellisesti viihtynyt enemmän kameran edessä kuin takana.

Olimme siis viikon Yllästunturin kupeessä Äkäslompolossa, jossa on laskettelun lisäksi loistavat mahdollisuudet maastohiihtoon ja esimerkiksi lumikenkäilyyn. Kuten jo mainitsin hiihtokilometrejä kertyi karken laskelman mukaan noin 93, mikä lienee tähänastinen ennätykseni. Ja siltä se tuntuikin! Ensimmäisenä iltana olin sen verran poikki, että epäilin miten suksi mahtaa luistaa seuraavana päivänä, mutta niinhän se vaan luisti. Liekö muukaan mahdollista näissä maisemissa?

Säät olivat varsin pilviset alkumatkasta, mutta reissun viimeisenä päivänä aurinko helli meitä täydeltä terältä. Jos heikohko maantietoni ei petä täysin, kuvassa näkyy Kesänki-tunturi, jonne kiipesimme ensimmäisenä päivänä.

Huoltopaussi.

Hiihtotekniikka ja suksien voitelu olivat hieman päässeet unohtumaan, mutta onneksi sain varsinkin jälkimmäiseen asiantuntevaa opastusta. Silti jäin miettimään, johtuiko matkaseuralaisten selvästi reippaampi hiihtovauhti vain kovemmasta kunnosta vai myös paremmista ja uudemmista suksista. Omanihan ovat vain kymmenisen vuotta vanhat ja ainoastaan hintsusti halkeilleet pohjasta. Seuraavaa yllättävää rahantuloa odotellessa siis...

Jos liikut Äkäslompolon suunnalla, suosittelen Aakenus-tunturille kiipeämistä. Tunturin on hauskan pitkänmallinen, niin että paljakalla voi hiihtää tunturin lakea pitkin monta kilometriä. Sinne ei kulje koneella tehtyä latua, mutta ihan hyvin selvisimme parin edellisen hiihtäjän jälkiä pitkin. Sitäpaitsi näin samalla reissulla ihka elävän metson!

Ylläksen tunturijono Lainoin huipulta katsottuna.

 

Kiitokset kaikille matkaseuralaisille sekä iskälle kuvista!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Vasta viime syksynä kunnolla hoksasin, että yliopiston liikuntapäivänä voi tehdä muutakin kuin mennä alehinnalla keilaamaan ja sitten jatkobileisiin. Syksyn liikuntapäivänä kävin kokeilemassa melontaa, ja nyt tiistaina ohjatulla lumikenkäretkellä. Uusia ja eksoottisia lajeja helposti ja halvalla!

En ole ikinä ennen lumikenkäillyt, mutta jutun ideana on köyttää talvikenkien päälle ylläolevan kuvan mukaiset läpyskät, joiden avulla pystyy helposti kulkemaan myös umpihangessa ja liukkaalla alustalla. Valinnaisena varusteena mukaan tuli vielä hiihtosauvojen näköiset sauvat, joista oli todella hyötyä epätasaisessa metsämaastossa.

Lumikenkäretki kiersi ympäri Joensuun Kuhasaloa, yhtä paljon sightseen-kierroksen kuin urheilun hengessä. Vaikka tahti oli rauhallinen, yhdistettynä edellisen päivän jalkatreeniin illalla kyllä huomasi jotain tehneensä!

Asiaankuuluvasti pysähdyimme retken puolessävälissä laavunuotiolle evästauolle - kuten joku ryhmäläisistä sanoi, retki ei ole retki jos sinne ei oteta eväitä.

Kokonaisuutena retkestä jäi todella kiva fiilis, ja voisin hyvin mennä lumikenkäilemään toistekin. Se on hauskan riippumaton ulkoilumuoto; voit mennä minne tahansa pusikkoon tai järvenjäälle laduista tai poluista riippumatta. Kun yleensä lenkille lähtiessä etsitään jokin reitti jota pitkin kulkea, lumikenkäillessä oman reittinsä voi tehdä aivan itse, niin kauan kun ei eksy.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kun nyt kerran aloin vaateista puhumaan, niin jatketaan vielä toisenkin postauksen verran. Talvipukeutumisesta ja erityisesti ulkoliikuntaan pukeutumisesta pakkaskeleillä on ollut paljon juttua eri lehdissä ja muissa medioissa viime aikoina. Tässä minun versioni -10...-15 asteen kävelylenkille:

- Yläasteella ostettu kevyt toppatakki toimii edelleen. Alla olevista vaatteista riippuen tällä tarkenee jopa parinkymmenen asteen pakkasessa, jos pysyy liikkeessä. Toisaalta taas pienemmälle pakkaselle tai esimerkiksi juoksulenkille pukisin ohuemman kuoritakin.

- Toppatakin alle puin hihattoman perustopin ja ohuen puuvillahupparin. Tällä lämpötilalla tämä oli ihan riittävä vaatetus.

- Tädiltä saadut ulkoiluhousut ovat minulla käytössä lähes ympäri vuoden, mutta talvella puen niiden alle bambuvillaiset legginsit. Kovempia pakkasia varten tosin täytynee käydä ostamassa vielä paksummat välihousut.

- Tavalliset lenkkarit toimivat myös talvella, kun niiden alle pukee lämpimät sukat.

- Lenkkeillessä minusta mukavimpia ovat puuvillaiset pipot ja kaulahuivit, jotka eivät kutita ihoa. Kuvan pipo on tämän talven hankita, joka pääsi heti päivittäiseen käyttöön.

Sitten itse lenkkiin. Tarkoitus oli tehdä vain rauhallinen kävely järvenrantareittiä pitkin. Kuitenkin rantaan päästyäni huomasin, että jäälle on jo tallattu polkuja, ja järvellä näkyi useita hiitäjiä ja kävelijöitä, joten pakko oli tehdä vielä pieni kierros jäälle ihastelemaan auringonlaskua.

Suhtaudun yleensä hieman vainoharhaisesti järkevän varovaisesti jäällä kulkemiseen, jollei sinne ole tehty virallista jäätietä tai latua. Rannassa vastaantullut ystävällinen koiranulkoiluttaja kuitenkin vakuutti jään kantavan, minkä lisäksi jäässä näkyi lähellä rantaa poratusta avannosta ainakin parikymmentä senttiä teräsjäätä ja lisäksi pidemmällä järvellä kulki useita moottorikelkan jälkiä. Tämä rauhoitti mieltä jo sen verran, että saatoin rauhassa nauttia maisemista ja jäätävästä tuulesta raikkaasta pakkasilmasta.

Share