Ladataan...
Sisunainen

Päivän tyyli... tai siis aika monen päivän. Vaihtoehtoisesti voitte kuvitella tähän mustat verkkarit ja harmaan paidan. Niin ja nyttemmin tietysti neonvihreän treenikassin vanha mustavalkoraidallisen tilalle.

Lilynkin monissa blogeissa on kirjoiteltu treenaamisesta ja ulkonäöstä ja siitä, ovatko urheilevat naiset epänaisellisia. Ottamatta tarkemmin kantaa naisellisuuden määritelmään todettakoon, että allekirjoittaneen kohdalla verkkarien käyttötiheys ja meikittömien päivien määrä korreloivat kiistatta salikortin vingutusasteen kanssa.

Minäkin vietin suuren osan teini-ikääni muotilehtien meikkiohjeiden ja catwalk-kuvastojen ympäröimänä. Opin millainen vaatteiden leikkaus hoikentaa vartalon siluettia ja mihin kohti pitää levittää tummaa ja mihin vaaleaa luomiväriä, kuinka korkokengillä kävellään ja kuinka ripsiväri levitetään paakkuuntumatta. Opin, että jos vartalossa on virhe, se tulee peittää kankaalla tai maalilla (koska tämähän on idea kaikkien "korosta hyviä puoliasi" -puheiden alla).

Sitten tulivat treenit, joissa hiukset litistyvät, ripsivärit leviävät ja paidanselät kastuvat - eikä se haittaa mitään. On aivan samantekevää, pullottaako vatsamakkara trikoonvyörätön yli kyykkymaksimia nostaessa, kunhan keskivartalon paine on hyvä, eikä ketään kiinnosta punoittaako toisen naama joogatunnilla, kun keskittyminen menee oman asanan linjauksiin.

Voi olla että olen vetänyt vähän yli toisesta ääripäästä: en nykyisen jaksa panostaa ulkonäkööni juuri sen enempää, kuin että käyn säännöllisesti kampaajalla ja sutaisen aamuisin vähän sävyttävää päivävoidetta, jos satun viitsimään. Liikuntaharrastuksen (ja muutenkin elämän) myötä olen kuitenkin oppinut sen, ettei arvoni tai hyvinvointini riipu siitä, miltä näytän ulospäin, vaan miltä minusta tuntuu sisäpuolella, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. 

Kroppaa on toki mahdollista muokata sitä eri tavoin käyttämällä tai käyttämättä jättämällä, mutta ainoa joka joutuu elämään minun kropassani joka päivä, olen minä itse. Asunnon voi vaihtaa jos tulee homevaurio ja putkiremontti, mutta omaa kehoa ei, vaikka kuinka tekisi mieli.

En sisusta kotiani edustusasunnoksi, vaan sellaiseksi, jossa itse viihdyn parhaiten. Miksi siis yrittäisin mukauttaa vartaloani tai ulkonäköäni jonkun ulkopuolisen ihanteen mukaan, jos se ei vastaa sitä, kuinka tunnen oloni mukavimmaksi?

Kaikkia oman kropan malliin kohdistuvia paineita urheilu ei toki ole vienyt: nyt en osaa päättää, haluaisinko saada lisää massaa, jotta jaksaisin nostaa isompoa rautoja, vai vähentää sitä, jotta jaksaisin nostella paremmin itseäni. Kas siinä on naiselle pulmaa kerrakseen. ;)

Share

Ladataan...
Sisunainen

Otsikko viittaa jeesusteippiin eikä historialliseen tai uskonnolliseen hahmoon.

Paita Weekday, housut Cubus, saappaat Bianco Footwear, huivi saatu lahjaksi.

Minulla on oli päivittäin sama vaatekriisi: farkut vai verkkarit. Vaikka Pohjois-Karjalassa ollaan, joku sivistyneen ja muotitietoisen ihmisen jäänne takaraivossa alkaa painella hälytysnappeja aina kun lähden hiihtelemään kaupungille tai yliopistolle lököverkkareissa. Mutta kun farkut ovat niin ikävän kiristävät luennolla istuessa, hankaavat pyöränsatulaa vasten ja valuvat kävellessä.

Maanantaina sain viimein aikaiseksi lähteä kaupoille katselemaan olisiko ongelmaan mitään ratkaisua. Kehittynyt vaatteenmetsästäjän vaisto sai iskemään heti oikeaan osoitteeseen: Cubuksesta löysin välittömästi jämäkät ja asialliset mustat housut koristevetoketjuilla höystettynä - ja kokonaan verkkarikankaasta.

Kolmen päivän käyttökokemuksella voin sanoa, että nämä housut ovat todellakin yhtä hyvät kuin jeesusteippi. Mukavuustaso on samaa luokkaa kuin jumppatrikoissa, mutta voin lähes uskottavasti teeskennellä pukeutuvani aikuismaisen siisteihin ja asiallisiin vaatteisiin. Kunhan kukaan ei katso liian läheltä.

Näitä oli vissiin myös sinisenä, pitäisikö käydä hakemassa?

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kun nyt kerran aloin vaateista puhumaan, niin jatketaan vielä toisenkin postauksen verran. Talvipukeutumisesta ja erityisesti ulkoliikuntaan pukeutumisesta pakkaskeleillä on ollut paljon juttua eri lehdissä ja muissa medioissa viime aikoina. Tässä minun versioni -10...-15 asteen kävelylenkille:

- Yläasteella ostettu kevyt toppatakki toimii edelleen. Alla olevista vaatteista riippuen tällä tarkenee jopa parinkymmenen asteen pakkasessa, jos pysyy liikkeessä. Toisaalta taas pienemmälle pakkaselle tai esimerkiksi juoksulenkille pukisin ohuemman kuoritakin.

- Toppatakin alle puin hihattoman perustopin ja ohuen puuvillahupparin. Tällä lämpötilalla tämä oli ihan riittävä vaatetus.

- Tädiltä saadut ulkoiluhousut ovat minulla käytössä lähes ympäri vuoden, mutta talvella puen niiden alle bambuvillaiset legginsit. Kovempia pakkasia varten tosin täytynee käydä ostamassa vielä paksummat välihousut.

- Tavalliset lenkkarit toimivat myös talvella, kun niiden alle pukee lämpimät sukat.

- Lenkkeillessä minusta mukavimpia ovat puuvillaiset pipot ja kaulahuivit, jotka eivät kutita ihoa. Kuvan pipo on tämän talven hankita, joka pääsi heti päivittäiseen käyttöön.

Sitten itse lenkkiin. Tarkoitus oli tehdä vain rauhallinen kävely järvenrantareittiä pitkin. Kuitenkin rantaan päästyäni huomasin, että jäälle on jo tallattu polkuja, ja järvellä näkyi useita hiitäjiä ja kävelijöitä, joten pakko oli tehdä vielä pieni kierros jäälle ihastelemaan auringonlaskua.

Suhtaudun yleensä hieman vainoharhaisesti järkevän varovaisesti jäällä kulkemiseen, jollei sinne ole tehty virallista jäätietä tai latua. Rannassa vastaantullut ystävällinen koiranulkoiluttaja kuitenkin vakuutti jään kantavan, minkä lisäksi jäässä näkyi lähellä rantaa poratusta avannosta ainakin parikymmentä senttiä teräsjäätä ja lisäksi pidemmällä järvellä kulki useita moottorikelkan jälkiä. Tämä rauhoitti mieltä jo sen verran, että saatoin rauhassa nauttia maisemista ja jäätävästä tuulesta raikkaasta pakkasilmasta.

Share