Ladataan...
Sisunainen

Törmäsin Facebookissa tipatonta tammikuuta markkinoivaan Tipaton.fi-sivustoon. Vaikken itse kyseistä kuukautta vietäkään, kävin ihan uteliaisuudesta vilkaisemassa sivustoa.

Tässä kohti tehtäköön selväksi, että en halua moittia tai väheksyä ketään, joka vietää nyt tipatonta, ja ymmärrän, että monissa tilanteissa se on ihan oikeasti hyvä ratkaisu. Mitä en kuitenkaan ymmärrä, ovat nämä perustelut tipattoman tammikuun pitämiseksi:

"Tipaton tammikuu on ainutlaatuinen suomalainen perinne, joka on ollut osa monen suomalaisten vuodenkiertoa jo vuosikymmenien ajan."

Jep, ja suomalaiseen perinteeseen kuuluu myös vetää pullo kossua perjantaisin ja lääppiä tuntemattomia baarissa lauantaiyönä.

"Vertausta voi hakea vaikka laihdutuskuureista. Moni täysin normaalipainoinen kokee välillä tarvetta miettiä ruokavaliotaan, ilman että hänellä varsinaisesti olisi ongelmia painon kanssa. Sama koskee suhdetta alkoholiin."

Rahkaparsakaalikuurille tai kaalikeittodieetille ryhtyminen pelkästä itserankaisun ilosta ilman terveyssyitä on toki aina hyvä idea - vai mitenkäs se menikään?

"Harva myöskään kokee, että kuukauden tauko pitäisi kompensoida holtittomalla kännäämisellä.  Eihän laihdutuskuuriakaan yleensä seuraa kuukauden syöpöttely, vaan pikemminkin saavutettu hyvä olotila pyritään säilyttämään."

Jotenkin olen ymmärtänyt, että suurin osa nykyisistä oikeista koulutetuista ravitsemusterapeuteista on sillä kannalla, että suurin syy välttää herkkulakkoja ja pikadieettejä on juurikin se, että esimerkiksi pudotetut kilot kertyvät helposti takaisin heti kuurin jälkeen, korkojen kera.

***

Kaikki kursivoidut lainaukset: tipaton.fi

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tänään vuoden ensimmäistä salitreeniä tehdessäni ja uudenvuodenlupaajien invaasiota katsellessani tuli mieleeni muuan ajatus. Nythän kuuluisi alkaa tipattomalle, sokerittomalle, somettomalle ja-niin-edelleen-tammikuulle (kirjoitan tätä tabletilla saunalonkeroa hörppiessä...). Näin kerrottiin jopa eilen puoli yhdeksän uutisissa. Luvataan uutta energisempää elämää, hyvinvointia ja hoikistumista - mutta kukaan ei muista kysyä miksi, ja mikä tärkeintä: toimiiko se oikeasti?

Itsekuri ja kieltäytyminen ovat kuulemma "tämän päivän trendejä". Vaan miltä kuulostaa esiaviollisen seksin taikka television katsomisen kieltäminen? Aika keskiaikaiselta ja/tai lahkolaiselta. Onko tiettyjen ruokien tai ajanvietteiden leimaaminen "synniksi" sen perustellumpaa? Epäilen.

En väheksy ihmisten tarvetta pudottaa painoa tai voida paremmin - olenhan itsekin rajannut pois omasta ruokavaliostani ruokia, joiden tiedän aiheuttavan minulle ongelmia - mutta ihmettelen sitä, että aikuiset ihmiset lähtevät tällaisiin juttuihin mukaan vain, koska muutkin tekevät niin. Erilaiset hekkulakot ja ihmedieetit ovat yleensä vaikeita noudattaa, ja johtavat lopulta repsahdukseen. Tällöin ainoaksi lopputulokseksi jää paha mieli ja morkkis siitä, ettei pystynyt pitämään uudenvuodenlupausta, joka ei edes ollut alunperin oma idea.

Share

Ladataan...
Sisunainen

MeNaiset Sport (5/2014) kirjoitti alkoholittomuuden yleistymisestä "hyvinvointibuumin" myötä. Kuulemma "sporttisia naisia juttuttaessa on käynyt, ilmi, että alkoholittomuus on enemmän säänöt kuin poikkeus".

Aijaa, en minä vaan ole huomannut.

 

(Kuva: http://www.agoga.com.au/training-and-alcohol/)

 

Useimmat tuntemistani ihmisistä juovat alkoholia ainakin satunnaisesti, vaikka he kävisivät salilla. Oikeastaan on jopa huvittavaa, että jotkut tuttuni pitävät yllä äärimmäisen tiukkaa dieettiä tai kulkevat puolet päivästä nälissään "pätkäpaaston" takia, mutta silti heti sopivan tilaisuuden tullen tarttuvat olut- tai siideripulloon. Eikö niitä kaloreita olisi helpompi karsia juomista kuin aamupalasta?

Vaikka jotkut "spottinaiset" olisivatkin ryhtyneet tipattomalle, juominen tuntuu olevan kulttuurissamme sen verran tiukasti pinttynyt tapa, että holittomat ihmiset ovat edelleen harvassa. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta tipattomuus kuntoilun vuoksi tuntuu melko äärimmäiseltä teolta; toisaalta mediassa luodaan jatkuvasti mielikuvaa, että se ehdottomasti kuuluisi asiaan.

 

(Kuva: Someecards.com)

 

Samaisen MeNaiset Sportin toisessa jutussa haastateltu radiojuontaja Tuija Pehkonen kertoo: "Treenaamisen lisäksi tykkään bilettää ja syödä suklaata. On ihanaa, etteivät ne sulje pois toisiaan." Ja miksi pitäisikään?

PT-Katrin ja muutamien muiden lukemieni lehtijuttujen mukaan pari lasillista ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa liikunnan tuloksiin, mutta pilkkuun asti bilettäminen perseet olalle -hengessä sabotoi sekä saman päivän treenistä palautumisen että seuraavan päivän treenimahdollisuudet. Jossain KuntoPlus-lehden numerossa (en valitettavasti muista missä) kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan urheilun jälkeinen drinkki heikentää mitattavia tuloksia keskimäärin 10 %. Kilpajuoksijalle tämä voi toki tarkoittaa ratkaisevien sadasosasekuntien menettämistä, mutta lieneekö tavalliselle kuntoilijalle paljoa väliä sillä, nostaako ensi kerralla penkistä kilon vai 900 g enemmän? Fit-lehden (4/2014) mukaan taas "runsas alkoholin käyttö heikentää ja pienentää lihaksia" esimerkiksi alkoholisteilla, mutta "muutama siideri silloin tällöin tai edes hieman railakkaampi ravintolareissu kerran kuukaudessa eivät tuhoa treenisi tuloksia".

Tipattomuus, äärimmisen tiukat ruokavaliot ja muut kuntoiluun usein liitettävät lieveilmiöt perustuvat ajatukseen, että jokainen salilla kävijä haluaa treenata kuin kilpaurheilija, jolloin "tulokset" ovat se ainoa ja ensisijainen tarkoitus. Vaan entäpä jos treenaa vain huvin ja harrastuksen vuoksi, ja haluaa silti nauttia myös elämän muista iloista, mukaanlukien suklaasta ja viinistä? Uskoisin, että punttitreeni ja saunalonkero on kuitenkin parempi yhdistelmä kuin saunalonkero ilman punttitreeniä, sekä hauskuuden että terveyden kannalta.

 

(Kuva: Someecards.com)

Share