Ladataan...
Sisunainen

Kun palautin graduni kaksi kuukautta sitten, luulin, että nyt helpottaa. Pääsen ikään kuin lomalle: chillailen ja keskityn treenaamiseen, kirjoittelen jokusen työhakemuksen silloin tällöin, kunnes unelmaduuni osuu kohdalle. Eihän se ihan niin mennyt. Ongelma oli se, että en osannutkaan hidastaa.

Gradua kirjoittaessa loppumetreillä paahdoin täysillä ja istuin lauantaitkin kirjastossa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, valmistumisen jälkeen töitä hakiessa ajankäytön suunnittelu on muuttunut aikaisempaa vaikeammaksi. Kun tähän yhdistetään ylikehittynyt työmoraali ja liian isolle vaihteelle jääneet rattaat, ollaan ongelmissa.

Omalla alallani kilpailu työpaikoista on kovaa ja pettymykset työnhaussa taattuja. Minulla on onneksi osa-aikainen palkkatyö nytkin, mutta silti myös taloudellinen toimeentulo on aiheuttanut paljon huolta viime aikoina. Kaikki tämä lisää emotionaalista kuormaa tilanteessa, jossa oikeasti pitäis yrittää vielä palautua edellisestä rutistuksesta. Olen viime aikoina ollut kiitollisempi kuin koskaan tukiverkoistani - en käsitä, miten kukaan selviää tällaisessa tilanteessa yksin romahtamatta täysin.

Havahduin tilanteeseen kunnolla vasta, kun arkisten asioiden hoitaminen, kuten kaupassa käyminen tai lenkille lähteminen, alkoi tuntua ponnistelulta. Onnistun kyllä tekemään helposti pitkän tähtäimen suunnitelmia, kuten hakea uudestaan yliopistoihin varasuunnitelmaksi syksylle, mutta sen tietäminen, mitä haluan iltaruuaksi, tuntuu astrofysiikan lopputenttiin vastaamiselta.

Stressi on siitä kavala ilmiö, että se ujuttaa lonkeronsa kaikille elämän osa-alueille. Olen yllättanyt itseni murehtimasta paria vyötärölle talven mittaan kertynyttä kiloa, tuntemasta huonoa omaatuntoa suklaan syömisestä ja ahdistumasta tulevista juoskutapahtumista innostumisen sijaan. Mikään näistä ei todellakaan kuulu normaalisti tapoihini, vaan kokonaan muusta johtuva tunnereaktio heijastuu sattumanvaraisiin asioihin.

Nyt viimeistään on aika vetää käsijarru päälle. Vaikka maanisella hakemusten lähettelyllä joku niistä saattaisi tärpätä hippusen nopeammin, minusta ei ole mitään hyötyä työntekijänä, jos olen ajanut itseni loppuun jo ennen ensimmäistä työpäivää. Sen sijaan itsestäni huolehtimalla, fyysisen lisäksi myös henkiseen hyvinvointiin ja palautumiseen panostamalla, teen paljon pitkäjänteisempää ja tuloksellisempaa työtä tulevaisuuteni eteen.

Tämä postaus on kirjoitettu omien ajatusteni jäsentämiseksi päivänä, jona minun oli tarkoitus käydä aamulla uimassa, kirjoittaa muutama hakemus ja lähteä kaupungille juhlimaan. En ole tehnyt mitään näistä. Päätin skipata myös iltasuunnitelmat ja viettää sen sijaan illan joogan ja tv-sarjojen parissa. Ehtii sitä pääsiäisen jälkeenkin.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Yliopistossa opiskelun aikana tein paljon töitä ajankäytön suunnittelun ja sitä myöten stressinhallinnan eteen. (Ihanko todellakin voin puhua yliopistosta menneessä aikamuodossa?) Sain mielestäni kehitettyä itselleni toimivan systeemin, jossa projektit tulivat valmiiksi deadlineihin mennessä, palkkatyöt hoituivat siinä sivussa ja aikaa jäi mukavasti myös harrastaa ja ottaa rennosti. Opiskelijahan on periaatteessa freelancerin tai yrittäjän tapaan "aina töissä", mutta opin erottamaan itselleni työ- ja vapaa-ajan ja säilyttämään tasapainon näiden välillä.

Nyt, kun olen valmistunut ja arkeni koostuu osa-aikatyön lisäksi pääasiassa työnhausta, koko huolella rakentamani systeemi tuntuu hajoavan käsiin. Pelisäännöt ovat muuttuneet: yhtäkkiä jostain saattaa putkahtaa ilmoitus unelmatyöpaikasta, jonka videoita ja useita dokumentteja vaativan haun deadline on ylihuomenna. Uhraanko silloin vapaa-aikani vai mahdollisuuden, olkoonkin todennäköisesti melko pienen, suunnata tulevaisuuteni uudelleen? Ilman yllätyksiäkin työnhaku on loputon työmaa: aina voisi tehdä enemmän ja parempia hakemuksia, pitää itsestään meteliä Linkedinissä, googlailla kiinnostavia työnantajia, hioa video-CV:tä YouTubeen ja niin edelleen.

Tänään lenkillä päätin laatia itselleni tärkeysjärjestyksen helpottamaan ajankäytön suunnittelua. Sen kärkipäässä on asioita, kuten omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja turhien suorituspaineiden välttäminen, loppupäässä muun muassa epätodennäköisten ja vähemmän kiinnostavien työpaikkojen hakeminen. Siihen välille asettuvat treeniohjelman noudattaminen (siitä muuten lähiaikoina lisää) ja jo olemassa olevien töiden hoitaminen kunnialla. Muistutukseksi itselleni kirjoitin listan kalenteriini ja aion lukea sen läpi säännöllisesti aina, kun kalenteriin uhkaa kertyä liikaa tavaraa.

Tasapainoista viikonalkua kaikille! Muistakaa pitää huolta itsestänne ja älkää ottako asioita niin vakavasti.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen viime aikoina ollut jonkin verran stressaantunut ja to do -listoille on kertynyt jatkuvasti enemmän asioita kuin ehdin tekemään. Tilanteelle sinänsä en ole oikein voinut mitään, mutta omalle asenteelleni ja suhtautumiselleni kyllä. Olen alkanut soveltaa kaikkeen tekemiseeni periaatetta "riittävän hyvä".

Sen sijaan, että antaisin joka asialle itsestäni 100% ja pyrkisin täydellisyyteen, olen alkanut kysyä: Huomaako kukaan muu virhettä X? Välittyykö olennainen asiasisältö tai tuleeko asia hoidetuksi siitä huolimatta? Hyödynkö mitään siitä, että käytän vielä viisitoista minuuttia tämän tiedoston/sähköpostin/työhakemuksen hiomiseen? Onko lopputulos riittävän hyvä palvellakseen tarkoitustaan?

Yksi työkaverini sanoi viisaasti: Täydellisyys on hyvän pahin vihollinen. Jokaiseen yksityiskohtaan takertuminen silloin, kun asioita pitäisi oikeasti saada hoidettua, johtaa vain itsensä ylikuormittamiseen ja siihen, että lopulta mikään asia ei tule valmiiksi. Tiiviillä aikataululla työskennellessä jokaiseen projetkiin ja tehtävään on rajallinen määrä aikaa, ja sitä ei kannata käyttää sen arpomiseen, tulisiko otsikko viisi milliä alemmas vai ylemmäs.

Toisaalta samaa voi soveltaa muussakin elämässä ja stessittömissä tilanteissa: jos vapauttaa voimavaroja virheettömän kynsilakkapinnan ja makrojakaumaltaan optimaalisen smoothiebowlin tavoittelusta, mitä kaikkea muuta voinkaan saada aikaan?

Kuva: PictureQuotes.com

Share

Ladataan...
Sisunainen

Palautin viime lauantaina graduni esitarkastukseen ja pari viime viikkoa ovat olleet tämän talven kiireisimpiä. Kun elämässä on paljon kuormitustekijöitä ja stressinaiheita, liikunnasta ei missään nimessä kannata tehdä yhtä sellaista. Silti mielestäni sopivan lempeällä asenteella liikkuminen on sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille tärkeää. Jumppaan lähtemällä työpäivän saa selkeästi katkaistua ja lenkillä pää tuulettuu projekteista ja deadlineista. Samalla tietokoneen ääressä jäykistyneen kropan saa vertymään. Tärkeintä on kuunnella itseään ja kysyä, toisiko liikunta enemmän energiaa kuin veisi, ja millainen liikunta tuntuisi hyvältä juuri tässä tilanteessa.

Itse olen viime viikkoina pyrkinyt pitämään kiinni liikunnan säännöllisyydestä, mutta valinnut lempeämpiä lajeja ja pitänyt treenit teholtaan ja kestoltaan kohtuullisina. Tässä oma viime viikon treenipäiväkirjani:

Maanantai: Flow-jooga 1 h kotona. Kaipasin kevyttä ja kroppaa avaavaa liikuntaa, mutta kuntosalilla ei ollut tänään joogatunteja, joten joogasin kotona.

Tiistai: Ohjatut painonnostotreenit 1 h ja putkirullaus 30 min. Painonnostotunti on lähes jokaviikkoinen rutiinini, jota en kovin helposti jätä väliin. Tällä kerralla harjoittelimme raakatempauksia ja valakyykkyä. Näissä treeneissä pääpaino on aina tekniikan hiomisessa ja toistomäärät ja painot pidetään tarkoituksella maltillisina. Lisäksi putkirullailin kropan kevyesti läpi tunnin päätteeksi.

Keskiviikko: Juoksu 6 km rauhallisella tahdilla. Kevyt hölkkälenkki raittiissa ilmassa teki hyvää päivän sisällä istumisen jälkeen.

Torstai: Flow-jooga 1 h ohjatulla tunnilla.

Perjantai: Crossfit 1 h. Viikon rankin treeni. Ohjelmassa push pressin raskaan ykkösen etsintä, metconina pystypunnerruksia ja boksihyppyjä ja lopuksi apuliikkeinä vatsoja ja kulmasoutua.

Lauantai: Lepo.

Sunnuntai: Ohjatut uintitreenit 1 h. Sunnuntain uintiryhmä on aina yksi viikon suosikkitreenejäni, josta en jää pois ilman todella painavaa syytä. Tällä kertaa ohjelmassa oli erilaisia intervallityyppisiä harjoitteita ja uimme matkaa tavallista enemmän.

Share

Pages