Ladataan...
Sisunainen

Törmäsin Facebookissa tipatonta tammikuuta markkinoivaan Tipaton.fi-sivustoon. Vaikken itse kyseistä kuukautta vietäkään, kävin ihan uteliaisuudesta vilkaisemassa sivustoa.

Tässä kohti tehtäköön selväksi, että en halua moittia tai väheksyä ketään, joka vietää nyt tipatonta, ja ymmärrän, että monissa tilanteissa se on ihan oikeasti hyvä ratkaisu. Mitä en kuitenkaan ymmärrä, ovat nämä perustelut tipattoman tammikuun pitämiseksi:

"Tipaton tammikuu on ainutlaatuinen suomalainen perinne, joka on ollut osa monen suomalaisten vuodenkiertoa jo vuosikymmenien ajan."

Jep, ja suomalaiseen perinteeseen kuuluu myös vetää pullo kossua perjantaisin ja lääppiä tuntemattomia baarissa lauantaiyönä.

"Vertausta voi hakea vaikka laihdutuskuureista. Moni täysin normaalipainoinen kokee välillä tarvetta miettiä ruokavaliotaan, ilman että hänellä varsinaisesti olisi ongelmia painon kanssa. Sama koskee suhdetta alkoholiin."

Rahkaparsakaalikuurille tai kaalikeittodieetille ryhtyminen pelkästä itserankaisun ilosta ilman terveyssyitä on toki aina hyvä idea - vai mitenkäs se menikään?

"Harva myöskään kokee, että kuukauden tauko pitäisi kompensoida holtittomalla kännäämisellä.  Eihän laihdutuskuuriakaan yleensä seuraa kuukauden syöpöttely, vaan pikemminkin saavutettu hyvä olotila pyritään säilyttämään."

Jotenkin olen ymmärtänyt, että suurin osa nykyisistä oikeista koulutetuista ravitsemusterapeuteista on sillä kannalla, että suurin syy välttää herkkulakkoja ja pikadieettejä on juurikin se, että esimerkiksi pudotetut kilot kertyvät helposti takaisin heti kuurin jälkeen, korkojen kera.

***

Kaikki kursivoidut lainaukset: tipaton.fi

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kaikki yliopistossa joskus olleet tietävät, että erilaiset opiskelijabileet ovat olennainen osa opiskelijan sosiaalista elämää. On sitsejä, teemabileitä, approa ja kaupunkisuunnistusta. Bilettäminen on tietysti kivaa - mutta monesti seuraava päivä ei. Fitneksen ja vihersmoothieiden aikakaudella kännäämisen terveysvaikutukset ovat alkaneet arveluttaa yhä useampia. Pitäisikö siis luopua koko lystistä?

Vessaselfie sitsien väliajalla. Jep, näin minä pukeudun naamiaisiin.

Mielestäni sosiaalisuus ja pään tuulettaminen ovat ihmisen kokonaishyvinvoinnille yhtä tärkeitä asioita kuin liikunta ja kasvisten syöminen. Ainoastaan seuraavan aamun huonon olon voi jättää yhtälöstä pois menettämättä mitään. Siksi bilettämisessä avainsana on kohtuullisuus. Se taas onnistuu näin:

  • Selvitä turvarajasi. Pidä mielessäsi kirjaa siitä, montako alkoholiannosta joit illan aikana ja oliko sillä jotain negatiivisia sivuvaikutuksia. Kun löydät rajan, jonka jälkeen päänsärky tai motorinen epätarkkuus iskee, älä ylitä sitä. Esimerkiksi itse voin juoda turvallisesti 4-5 lasillista, ja olla silti kohtuupirteä seuraavana päivänä.
  • Syö hyvin. Älä skippaa normaaliin päivärytmiin kuuluvia aterioita ylimääräisten kalorien pelossa, vaan syö kunnon ruoka ennen juhliin lähtöä, vaikka tarjolla olisi pikkupurtavaa. Syö myös iltapala kotiin päästyäsi. Näin vältät verensokerin heittelystä johtuvan huonon olon.
  • Juo vettä. Ota bileisiin mukaan iso vesipullo ja huolehdi, että myös se tyhjenee illan aikana. Baarissa tilaa joka juoman kanssa myös vesilasi. Vettä juomalla tulet nauttineeksi vähemmän alkoholia ja estät sen aiheuttaman nestehukan.
  • Älä juo pohjia. Opiskelijoiden keskuudessa suosittu tapa on nauttia pari drinkkiä jo kotona ennen juhliin lähtöä. Tämä on ymmärrettävää taloudelliselta kannalta (baarissa tarjoillun tuopin hinnalla saa aika monta Pirkka-olutta), mutta sen seurauksena turvaraja tulee helposti vastaan jo ennen kuin ilta on kunnolla alkanutkaan.
  • Älä valvo pilkkuun asti. Oman kokemukseni mukaan bileiden jälkeiseen päivään vaikuttaa erittäin olennaisesti se, paljonko yöllä on nukkunut. Jos tiedät, ettet saa aamulla unta enää kymmenen jälkeen, lähde suosiolla kotiin ennen sulkemisaikaa.
  • Pidä hauskaa. Kaikkien näiden neuvojen tarkoitus ei ole pilata iloa juhlimisesta, vaan päinvastoin. Irtiotto arjesta maistuu illallakin paremmalta, kun tietää, että siitä ei joudu kärsimään seuraavana päivänä. Tanssi, laula ja nauti!
Share

Ladataan...
Sisunainen

MeNaiset Sport (5/2014) kirjoitti alkoholittomuuden yleistymisestä "hyvinvointibuumin" myötä. Kuulemma "sporttisia naisia juttuttaessa on käynyt, ilmi, että alkoholittomuus on enemmän säänöt kuin poikkeus".

Aijaa, en minä vaan ole huomannut.

 

(Kuva: http://www.agoga.com.au/training-and-alcohol/)

 

Useimmat tuntemistani ihmisistä juovat alkoholia ainakin satunnaisesti, vaikka he kävisivät salilla. Oikeastaan on jopa huvittavaa, että jotkut tuttuni pitävät yllä äärimmäisen tiukkaa dieettiä tai kulkevat puolet päivästä nälissään "pätkäpaaston" takia, mutta silti heti sopivan tilaisuuden tullen tarttuvat olut- tai siideripulloon. Eikö niitä kaloreita olisi helpompi karsia juomista kuin aamupalasta?

Vaikka jotkut "spottinaiset" olisivatkin ryhtyneet tipattomalle, juominen tuntuu olevan kulttuurissamme sen verran tiukasti pinttynyt tapa, että holittomat ihmiset ovat edelleen harvassa. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta tipattomuus kuntoilun vuoksi tuntuu melko äärimmäiseltä teolta; toisaalta mediassa luodaan jatkuvasti mielikuvaa, että se ehdottomasti kuuluisi asiaan.

 

(Kuva: Someecards.com)

 

Samaisen MeNaiset Sportin toisessa jutussa haastateltu radiojuontaja Tuija Pehkonen kertoo: "Treenaamisen lisäksi tykkään bilettää ja syödä suklaata. On ihanaa, etteivät ne sulje pois toisiaan." Ja miksi pitäisikään?

PT-Katrin ja muutamien muiden lukemieni lehtijuttujen mukaan pari lasillista ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa liikunnan tuloksiin, mutta pilkkuun asti bilettäminen perseet olalle -hengessä sabotoi sekä saman päivän treenistä palautumisen että seuraavan päivän treenimahdollisuudet. Jossain KuntoPlus-lehden numerossa (en valitettavasti muista missä) kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan urheilun jälkeinen drinkki heikentää mitattavia tuloksia keskimäärin 10 %. Kilpajuoksijalle tämä voi toki tarkoittaa ratkaisevien sadasosasekuntien menettämistä, mutta lieneekö tavalliselle kuntoilijalle paljoa väliä sillä, nostaako ensi kerralla penkistä kilon vai 900 g enemmän? Fit-lehden (4/2014) mukaan taas "runsas alkoholin käyttö heikentää ja pienentää lihaksia" esimerkiksi alkoholisteilla, mutta "muutama siideri silloin tällöin tai edes hieman railakkaampi ravintolareissu kerran kuukaudessa eivät tuhoa treenisi tuloksia".

Tipattomuus, äärimmisen tiukat ruokavaliot ja muut kuntoiluun usein liitettävät lieveilmiöt perustuvat ajatukseen, että jokainen salilla kävijä haluaa treenata kuin kilpaurheilija, jolloin "tulokset" ovat se ainoa ja ensisijainen tarkoitus. Vaan entäpä jos treenaa vain huvin ja harrastuksen vuoksi, ja haluaa silti nauttia myös elämän muista iloista, mukaanlukien suklaasta ja viinistä? Uskoisin, että punttitreeni ja saunalonkero on kuitenkin parempi yhdistelmä kuin saunalonkero ilman punttitreeniä, sekä hauskuuden että terveyden kannalta.

 

(Kuva: Someecards.com)

Share

Ladataan...
Sisunainen

Toimitus kysyi minkä ruokailmiön haluaisimme rantautuvan Suomeen. Minulla on ollut asiasta jo pidemmän aikaa selkeä mielipide: espanjalaisen tapasbaarikulttuurin.

Tässä on kolme olennaista kohtaa, joita suomalaiskuppilat eivät tunnu millään ymmärtävän (tosin positiivisena poikkeuksena mainittakoon mm. Surakan baari Joensuussa):

1. Tapakset. Se, että tarjoillaan hyvää, helppoa ja nopeaa ruokaa pieninä annoksina, joista saa kuitenkin halutessaan koosta isomman kokonaisuuden. Tämä on äärimmäisen kätevää: mukavan illanvieton lomassa tai vaikka kesken shoppailureissun voi saada pienemmän tai isomman nälän tyydytettyä, ilman että tarvitsee varata aikaa varsinaiseen ravintolaruokailuun tai turvautua snägäreihin.

2. Viini. Miksi suomalaisissa baareissa saa toistuvasti viinin nimellä lähinnä pilaantuneen mehun makuista litkua? Mikseivät kaikki baarit voi myydä hyvää tai edes kelvollista viiniä? Espanjassa - tai oikeastaan melkein missä tahansa ulkomailla missä minä olen käynyt - voi missä tahansa paikassa tilata lasin talon valkkaria ja luottaa saavansa hyvää viiniä, yleensä parin euron hintaan. Suomessa joudut tenttaamaan tarjoilijalta maat, rypäleet ja kuivuusasteet jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia saada suurinpiirtein juotavaksi kelpaavaa ainetta.

3. Naposteltavat. Olin itseasiassa erittäin järkyttynyt, kun ensimmäisen kerran menin Suomessa kavereiden kanssa baariin, eikä tarjolla ollut mitään syötävää - siis kerta kaikkiaan mitään. Etelä-Euroopassa juoman mukana tulee automaattisesti pieni suolapala, kuten sipsejä tai oliiveja. Ei ihme, että suomalaiset tappelevat sitten nakkikioskijonoissa, kun verensokeri laskee ja nestesuolatasapaino heittää häränpyllyä pelkkien alkoholijuomien voimalla vietetyn illan päätteeksi.

 

 

Share

Pages