Ladataan...
Sisunainen

Fitness Führer nosti jälleen kerran esille yhden kestopuheenaiheen, jonka tärkeyttä ei voi vähätellä: miten löytää liikunnan ilo, jos ei ole ollut lapsesta asti urheilullinen? Kuinka löytää urheiluharrastusten pariin aikuisena, jos koulussa liikunta oli inhokkiaine?

Minä olin epäliikunnallinen lapsi. Kävin luistelukoulussa ja ratastustunneilla ja hiihtolomilla perheen kanssa Lapissa hiihtämässä, mutta useimmissa lajeissa olin hidas ja kömpelö. Olen sitä edelleen. Miksi sitten silloin koulun juoksutesti oli kauhistus, ja nyt suunnittelen innolla ensi kesän juoksutapahtumia? Miksi ennen kaikki, missä hikoilee ja hengästyy, tuntui inhottavalta, mutta nyt päivä ilman treenejä tuntuu oudolta? Tähän tarvittiin kolme oivallusta.

Kuva Vaarojen maratonilta 2016, kuvaaja Juha Saastamoinen / Onevision.fi.

Oivallus 1: ei tarvitse olla hyvä, jotta olisi kivaa

Tämä liittyy yleiseen perfektionistin ja kympin tytön luonteeseen. Lapsena ja vielä teininä ajattelin, että jos en ole hyvä jossain, parempi pysytellä kaukana koko hommasta, koska olisi noloa olla huonompi kuin muut. Kamalinta koulun liikuntatunneilla oli viimeisenä toisten perässä puuskuttaminen ja yksinkertaisten temppujen mokaaminen, kun kaikki muut heittelivät sujuvasti kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. 

Sittemmin olen tajunnut, että liikkuminen on itseisarvo ja se, kuinka hyvin sen tekee, on toissijaista. Toki välillä harmittaa, kun minua myöhemmin crosstrainingin alkeiskurssille tulleet tekevät parempia tempauksia tai lapsesta asti urheilleet kaverit juoksevat minua nopeammin, vaikkeivät (kuulemma) ole käyneet lenkillä ikuisuuksiin. Tästä huolimatta urheilu tekee minulle ihan yhtä lailla hyvän olon, ja kun tarpeeksi pitkään jaksan sitä harrastaa, saatan silloin tällöin jopa huomata kehittyneeni.

Oivallus 2: älä treenaa ulkonäön vuoksi

Kun hankin kuntosalijäsenyyden muistaakseni vuonna 2012, suurin motivaationi oli päästä eroon muutamasta kertyneestä kilosta. Jos pitäisin timmiä kroppaa liikuntaharrastusteni onnistumisen mittarina, olisin turhautunut ja lopettanut jo ajat sitten. On totta, että olen nykyisin vähän hoikempi kuin viisi vuotta sitten, mutta se johtuu pääasiassa muista syistä kuin treenaamisesta. Vaikka urheiluun liitetään monesti mielikuvia tietynlaisen ulkomuodon tavoittelusta, minulle yksi tärkeimmistä liikunnan antamista oivalluksista on se, että voin tykätä kropastani riippumatta siitä, miltä se näyttää.

Oivallus 3: aseta riittävän matalia tavoitteita (ja hehkuta niitä täysillä)

Yksi käännekohta oman liikkumismotivaationi kannalta oli kuntosalini ihanan kannustava henkilökunta. Olin pari kertaa käynyt muilla saleilla ja hankkinut treeniohjelman, mutta homma oli pian tyssännyt siihen, etten jaksanut noudattaa sitä. Tällä kertaa sain oikeasti tasolleni sopivat treeniohjeet sekä kehuja (enkä moitteita, kuten aiemmin) siitä, että sanoin tulevani käymään varmaan pari kertaa viikossa. Näin into ei tyssännyt heti alkuunsa siihen, että olisin vaatinut itseltäni mahdottomia.

Myöhemminkin sopivan kokoisten tavoitteiden asettaminen on osoittautunut hyväksi keinoksi motivaation säilyttämiseen ja lisäämiseen: en heti yritäkään kävellä käsillä, vaan seistä päälläni, tai juosta maratonia, vaan kympin. Ilman tavoitteita pelkästään yleisen hyvän olon vuoksi liikkuminen toimii monille, ja toimi minullekin pitkän aikaa. Kuitenkin ainakin itse saan vielä ylimääräistä lisäintoa siitä, että asetan itselleni tavoitteita, jotka ovat hieman pelottavia, mutta jotka pystyn kuitenkin saavuttamaan. Näin saan kokea itseni ylittämisen fiiliksiä ja motivaatio kasvaa edelleen. 40 kilon kyykkymaksimi on ihan yhtä suuren tuuletuksen paikka kuin 100 kg, jos se on oma ennätys.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Käsi ylös, jos tiedät tunteen: päivät kuluvat tietokoneen tai tenttikirjojen ääressä istuessa, ja lopulta päätä särkee, hartioita kiristää ja ryhti tahtoo auttamatta kääntyä etukumaraan. Luultavasti tuttua aika monelle istumatyöläiselle.

Onneksi hartiajumeja voi helpottaa useilla eri tavoilla. Hankin vähän aika sitten jumppakuminauhan, jolla syntyy helppo alle viiden minuutin jumppa, jolla saa sekä parannettua olkanivelten liikkuvuutta että vahvistettua ryhtiä ylläpitäviä lihaksia. Harjoitteet sopivat esimerkiksi taukojumpaksi toimistolla tai osaksi yläkropan treenin lämmittelyä.

Kaikissa liikkeissä pidä keskivartalo aktiivisena ja selkä suorana. Tee esimerkiksi 20 toistoa kutakin liikettä, tarpeen mukaan useampaan sarjaan jaettuna.

HELPPO HARTIASEUDUN KUMINAUHAJUMPPA 

Tarvikkeet: jumppakuminauha, mieluiten suhteellisen ohut

1. Olkapäiden pyöritys

Tartu kuminauhan molemmista päistä kiinni ja pyörittele sitä vartalon etupuolelta yläkautta selän taakse ja takaisin. Pidä kädet suorina koko liikkeen ajan.

2. Takaolkapäät

Ota kuminauhasta hartioiden levyinen ote ja tuo kädet suoriksi vartalon eteen olkapäiden korkeudelle. Vedä hallitusti kädet osoittamaan suoraan sivuille niin että kuminauha kiristyy. Palauta alkuasentoon. Pidä käsivarret vaakasuorassa koko liikkeen ajan ja keskity aktivoimaan takaolkapäiden lihaksia.

3. Pystysoutu

Laita kuminauhan toinen pää jalkateriesi alle ja ota toisesta päästä tukeva ote molemmilla käsillä. Vedä ylöspäin niin, että kyynärpäät johtavat liikettä ja kädet tulevat noin solisluiden korkeudelle (tämä riippuu myös liikkuvuudesta). Palauta alkuasentoon ja rentouta hartiat. Pidä kädet koko ajan lähellä vartaloa. 

4. Vaakasoutu

Kiinnitä kuminauhan toinen pää esimerkiksi tukevaan ovenkahvaan, pylvääseen tai porraskaiteeseen. Ota toisesta päästä tukeva ote molemmilla käsillä, kädet suorassa vartalon edessä. Vedä kädet kiinni rintakehään/vatsaan kyynärpäät vartalon sivuille ja keskity samalla vetämään lapoja yhteen. Liikkeen tuntumaa voit säädellä siirtämällä kuminauhan ja käsien korkeutta. 

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuvakaappaus: Yle.fi

Yle uutisoi uimahallien erilaisista käytännöistä ottaa uskonnolliset ja etniset vähemmistöt huomioon sallittujen uimapukutyyppien ja pesutilojen suhteen. Monissa kulttuureissa alastomuus on tabu ja siksi uimahallien suihkuissa käyminen tai vastakkaiselle sukupuolelle perusuikkarissa näyttäytyminen vaikeaa, jollei mahdotonta. Kuten jutussakin viitattiin, burkinien (=burkha-uimapuku) käyttäjät eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, jolle alasti vieraiden ihmisten seurassa oleminen on kiusallista.

Muistan edelleen elävästi yläasteella, kun ennen liikuntatunteja osa tytöistä kävi vaihtamassa vaatteet pukuhuoneen vessassa. Tämä tietysti harmitti meitä muita, kun ainoa vessakoppi oli koko ajan varattu, ja toisilla olisi oikeasti ollut pissahätä. Omat silmäni kuitenkin avautuivat, kun terveystiedon kirjassamme sukupuolikasvatuksen osasssa sanottiin jotakuinkin näin: Jokaisella on oikeus päättää, minkä verran näyttää muille kehostaan. Miten tämä on huomioitu esimerkiksi koulunne liikuntatunneilla? No ei tasan mitenkään!

Tiedän suomalaisia aikuisia ihmisiä, jotka jumppatunnin jälkeen odottavat kaikkien muiden poistuvan pukkarista, ennen kuin menevät itse suihkuun. Voin vain kuvitella, miltä alasti kymmenien tuntemattomien ihmisten keskellä pyöriminen tuntuu ihmisestä, joka ei ole tottunut saunakulttuuriin saati edes meille normaaleissa kesävaatteissa ulkona liikkumiseen.

Olisi tietysti hienoa, jos kaikki hyväksyisivät oman kroppansa ja kantaisivat sitä ylpeydellä, vaikka siinä olisi jokunen jenkkakahva,  raskausarpi tai vain yksi tissi. Kun kuitenkin tähän on vielä matkaa, olisi suotavaa, että keneltäkään ei jäisi hyvä ja mieluinen harrastus välistä vain siksi, että liikuntapaikkojen pukuhuoneet on rakennettu unohtaen ne, jotka eivät halua esitellä vartaloaan tuntemattomille.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Pumpui-Lotta kirjoitti toiveen vakitreenaajille, että nämä suhtautuisivat ystävällisesti aloittelijoihin. Olen täsmälleen samaa mieltä: uudet harrastajat on erittäin tärkeää toivottaa tervetulleeksi oli kyse sitten kuntosalista, potkupallojoukkueesta tai joogastudiosta.

Kaikella rakkaudella aloittelijoita kohtaan, haluaisin esittää kuitenkin myös muutaman toiveen kuntosalit näinä aikoina valtaaville uudenvuodenlupaajille:

  • Kaikkien tila on yhtä arvokasta, mutta jos joku on tekemässä tempauksia isoilla raudoilla, kannattaa ihan oman turvallisuuden vuoksi jätää pari metriä turvaväliä. Jos et tiedä mikä tempaus on, sama koskee kaikkea, missä liikutellaan levytankoa enemmän kuin hauiskäännön liikeradan verran.
  • Kun edellämainuttu painonnostaja päästää ähkäisyn kiskaistessaan tangon päänsä päälle ja sen jälkeen pudottaa sen ryminällä lattialle, hillitse halusi pyöritellä silmiä ja supattaa treenikaverillesi paheksuvasti turhasta elvistelystä ja kuinka lattiakin varmasti menee pilalle jos niitä painoja noin heittelee. Yhtä hyvin voisit pyytää maratoonaria ystävällisesti olemaan puuskuttamatta ja hikoilematta.
  • Älä puhu toiselle kesken sarjan. Koskaan. Missään tilanteessa. Ellei ole tulipalo.
  • Pyydä ja ota vastaan neuvoja. Älä loukkaannu, jos kokeempi treenaaja tulee antamaan vinkkejä kyykkytekniikasta, hän todennäköisesti tarkoittaa vain hyvää. Jos et tiedä, miten jotain välinettä käytetään, tai haluat kuulla, mikä on jonkun kanssatreenaajasi tekemän liikkeen idea, kysy (edellinen kohta huomioiden). Useimmat neuvovat miellelään, ja näin vältytään molemminpuoliselta vaivaantuneisuudelta. 
  • Muista rento asenne, ja että salilla tai missä tahansa liikuntaharrastuksessa ollaan (kilpaurheilijoita lukuunottamatta) ensisijaisesti hyvän fiiliksen vuoksi ja pitämässä hauskaa!

Kuvat netissä kiertäviä meemejä.

Share

Pages