Ladataan...
Sisunainen
  • Jos aiot kyykätä kolmena päivänä peräkkäin, älä. Vielä seuraavalla viikollakin on jalka kipeä.
  • Jos kuteinkin teit niin, älä ainakaan kyykkää enää kahden päivän päästä uudestaan.
  • Suklaakonvehteja tehdessä, usko ohjetta. Tai älä ainakaan oikaise siitä samasta kohti, jonka takia viime vuonnakin ensimmäinen erä lensi roskiin.
  • Mistä puheenollen, raaka-aineita kannattaa varata hieman ylimääräistä.
  • Kun seisot käsillä, laita kädet kymmenen senttiä leveämmälle. Johan alkaa luonnistua, kun et yritä anatomisesti mahdotonta asentoa.

Video.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kävi tänään pikku moka crossfit-tunnilla: jäin pohjaan kyykyssä enkä päässyt enää omin avuin ylös. Onneksi parini oli vieressä valppaana ja auttoi tangon pois harteilta niin että mitään vahinkoa ei tapahtunut kenellekään - paitsi allekirjoittaneen itsetunnolle.

Pumpui-blogin Lotta kirjoitti joku aika sitten "surkeudesta ja susihuonoudesta": kuinka hänen mielestään aikuiselle ihmiselle tekee hyvää harrastaa jotain, missä on lähtökohtaisesti huono, ja kuinka crossfitissa omat heikkoudet tulevat väistämättä esiin ennen pitkään. Ainakin jälkimmäisestä olen samaa mieltä: törmään crossfit-tunneilla jatkuvasti asioihin, jotka ovat liian raskaita tai vaikeita tehdä.

Vaikka olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että epäonnistumista ei kannattaisi pelätä (ks. tämä ja tämä postaus), kaikenlainen mokailu ottaa päähän silloin kun sitä sattuu. Mitä sitten tehdä asialle?

Tänään otin isommat painot käyttöön, koska edellinen pykälää pienempi paino meni vielä ihan okei, ja kaveri oli tehnyt jo pari sarjaa sillä isommalla. Ajattelin, että kokeillaan edes, ei siinä häviäkään. Ensimmäinen toisto meni helposti, toinen ihan okei, mutta kolmas ei vaan enää noussut. Ykskaks, out of the blue.

Olen huomannut, että tyypillinen selviytymisstrategiani näissä tilanteissa on hakata päätä seinään: yrittää väkisin kääntää tilanne kuitenkin vielä hyväksi. Siksi epäonnistuneen sarjan jälkeen yritän uudestaan, vaikka edes hiukan pienemmillä painoilla. Sanotaanhan sitä, että hevosen selkään pitää kiivetä samantien takaisin, jos on pudonnut? Valitettavasti tämä logiikka ei täysin toimi kuntosaliharjoittelussa, sillä kun lihakset on väsytetty ensin yllättävällä kakkosmaksimilla, uusi seitsemän toiston sarjaennätys on aika nihkeässä.

 

 

Lähtökohtainen ja ensimmäinen virhe ei ollut siinä, että kokeilin isompia painoja, vaan että kokeilin niitä "koska toikin tekee". Jos olisin tehnyt vaan oman fiiliksen mukaan, olisin tehnyt viimeisenkin sarjan samoilla painoilla ja ollut tyytyväinen siihen. Sekin olisi ollut reilusti enemmän kuin edellisellä kerralla samanmittaisissa sarjoissa, ja tuplasti toistoja kuin viimeksi samoilla painoilla. Vauhtisokeus iski osin myös siksi, etten muistanut tarkkaan edellisten treenieni painoja, koska kirjanpitolappunen ei ollut ohjatulla tunnilla mukana.

Päivän opetus:

1. Tee sen mukaan, mikä itsestä tuntuu sopivalta, älä sen mukaan, mitä kaveri tekee.

2. Lue se hemmetin lappu edes läpi ennen tuntia, jos et ilkeä tavata sitä tunnin aikana.

 

****

Mutta jotta tästä päivästä löytyisi jotain positiivistakin, ensimmäistä kertaa uskalsin korottaa laatikkoa boksihypyissä! Jotenkin olen aina kammonnut sitä että kompastun laatikkoon ja lennän naamalleni, mutta 10 senttiä korkeammallekin boksille pääsi pomppimaan ihan helposti. Voittajafiilis!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Hupsista, huhtikuu hurahti aivat huomaamatta (huomatkaa heino alkusointu) ja ehti monta päivää toukokuun puolelle, ennen kuin edes tajusin kuun vaihtuneen ja tsemppikatsauksen sekä parin muun postauksen olevan kirjoitamatta. Asiaa ei erityisesti auttanut se, että vanhalle tietokoneelleni kävi näin:

No, nyt on uusi kone asennettu ja hyvin toimii. Kunhan vielä löytäisin tästä ohjelman jolla kuvien kokoa voi säätää muutoin kuin rajaamalla niitä (kellään vinkkejä ilmaiseksi ladattavista kuvankäsittelyohjelmista..?).

Mutta asiaan. Minulla ei ollut huhtikuuksi muuta haastetta kuin tehdä kiltisti mitä PT sanoo. Minulla on nyt uusi treeniohjema, joka muutaman kokeilukerran perusteella vaikuttaa aika loistavalta! Lisäksi sain joitakin neuvoja ruokavalion suhteen, mutta palaan asiaan myöhemmin erillisessä postauksessa.

Heiaheian tilastojen valossa huhtikuu näytti tältä:

- Liikuin 24 kertaa yhteensä 23 tuntia.

- Kävin kuntosalilla 14 kertaa, melkein joka toinen päivä!

- Kehonhuollolliselle liikunnalle, kuten joogalle ja venyttelylle liikeni 6 tuntia, mikä on jo suhteellisen hyvin. Kokeilin myös ekaa kertaa elämässäni purkirullausta! Se putki pitää ostaa myös kotiin, heti kun saan jostain kaivettua ylimääräistä rahaa.

Mielestäni kohtalaisen hyvä tilasto pääsiäisen ja vapun tuomat poikkeamat arkirytmiin sekä kandinkirjoitustyö huomioiden. Ja edelleen hyvillä mielin eteenpäin! Toukokuuksi suunnitelmissa on jatkaa Pt:n tekemällä uudella treeniohjelmalla (pitäisköhän minun kirjoittaa tästäkin oma postaus?), kokeilla säiden lämmitessä taas kahvakuulatreenejä kotipihalla ja loppukuusta olen menossa melontakurssille. Siitä tulee jännää!

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tämä on asia, jota olen pohtinut jo jonkin aikaa. Kaikki alkoi siitä, kun kahden opiskelukaverini kanssa puhuimme kuntosalilla käymisestä ja kavereiden tuomisesta salille. Kumpikin kertoi kuulleensa salille (vastentahtoisesti vai vapaaehtoisesti, sitä tarina ei kerro) tuomiensa kaveriensa/ siskojensa perusteelleen salillatreenamattomuuttaan muun muassa seuraavasti:

"Mä en tykkää kun siellä tulee hiki ja alkaa hengästyttää."

"Ei ole kivaa kun lihaksissa alkaa tuntua silleen oudolle."

Pyörittelimme kollektiivisesti päitämme: hengästyminen, hikoilu ja polte lihaksissahan on liikunnan tarkoitus!

Kuvalähde: http://www.baltimoresun.com/bal-reu-weightlifting-20100919135833,0,3009852.photo

Sitten mieleeni palautui elävästi kuva minusta "juoksemassa" lukion ekalla 1500 metrin testiä. "Juoksemassa", koska kävelin suurimman osan matkasta. Alkoi hengästyttää, koskea jalkoihin ja farkut(!) hiertää. Ei todellakaan ollut kivaa.

Missä vaiheessa siitä, että aina joku lihas on kipeä edellisistä treeneistä kunnes menen seuraavan kerran salille hankkimaan lisää kipeitä lihaksia, tuli normaali olotila? Ja onko tämä enää ihan tervettä, vai jotain sairasta itserankaisua? Missä menee terveen liikunnallisuuden ja masokismin raja?

Kuva: http://breakingmuscle.com/olympic-weightlifting/womens-weightlifting-a-journey-of-25-years

Luulen, että omalta kohdaltani törmäsin tähän rajaan muun muassa tänään, enkä mennyt yli.

Suunnitelma oli käydä proseminaarin jälkeen yliopistolla syömässä, siten hilpaista pikapikaa kaupan kautta kotiin, äkkiä viimeistellä ja lähettää proseminaariesitelmä, kipittää salille vetämään käsitreeni ja sen jälkeen työhön liittyvään koulutusiltaan. Jossain välissä ehkä askarrella ruotsinläksyt, jos ehtii.

No eipä käynyt näin. Yliopiston ruokala tarjoili jotain kalakeiton tapaista, mutta sekä minun että toisen epäonnekkaan koemaistajan mielestä syömäkelvotonta mössöä (en yleensä ole nirso ruuan suhteen, mutta tämä oli oikeasti pahaa!). Lähdin siis kaupan kautta kotiin erittäin nälkäisenä, väsyneenä ja pahantuulisena. Ensimmäinen ajatus oli lähteä samantien salille purkamaan kiukkua, toinen ajatus: ei mitään järkeä. Liian vähillä energiolla liian kovassa kiireessä olisin korkeintaan muuttanut henkisen angstin fyysiseksi pahaksi oloksi. Päätin unohtaa salin ja perua ilmottautumiseni koulutusiltaan, ja tulin kotiin laittamaan ruokaa ja lepäämään. Kannatti.

Joku joskus sanoi, että kannattaa miettiä, juokseeko jotain kohti vai jotain pakoon. Liikunnan ei ole tarkoitus olla rangaistus, vaan palkinto. Polte ja kipu lihaksissa on palkitsevaa, jos sillä saa (omalla mittapuulla) ison kasan rautaa nostettua ja endorfiinit hyrräämään. Jos voi treenin voi sanoa, että oli kivaa, eikä tein kun oli pakko, vaikken olisi yhtään jaksanut.

Huomenna menen tekemään sen käsitreenin toivottavasti paljon paremmilla fiiliksillä. Siihen mennessä ehkä jalatkin ovat toipuneet eilisistä kyykyistä, joten saatan jopa päästä nauttimaan muutamasta tunnista ilman maitohappoja lihaksissa.

****

Ps. Päivän piristys:

Nainen nostaa sata kiloa ja nauraa päälle.

 

Jutun kuvituksena on käytetty satunnaisia nettilöydöksiä. Oli muuten haastavaa löytää kuvia tai videoita painoja nostavista naisista, jotka eivät ole bikineissä poseeraavia fitnesspimuja.

Share

Pages