Ladataan...
Sisunainen

Kaupallinen yhteistyö: Color4Care

Aikoinaan teininä, kun sain omaa rahaa käyttööni ja aloin huolehtia itse vaate- ja kenkäostoksistani, ihastuin korkokenkiin. Ostin saappaita, avokkaita, sandaaleja ja nilkkureita koroilla aina, kun viikkorahoista kertyi tarpeeksi säästöön. Kuljin korkkareissa kouluun, kaupungille, bileisiin ja ulkomaanmatkoille. Omistin laatikoittain toinen toistaan kauniinpia kenkiä. Ei enää rumia ysärilenkkareita tai tylsiä käytännöllisiä kävelykenkiä!

Korkkarihuumassa yksi asia pääsi kuitekin unohtumaan: kenkien varsinainen käyttätarkoitus. Välttelin pitkien matkojen kävelemistä, kompastelin epätasaisilla kaduilla ja sain jalkani todella kipeiksi kaupunkilomilla. Kerran äitini joutui pitämään minua taluttamalla pystyssä, jotta pääsin hoippumaan korkokengillä kaksi korttelinväliä Savonlinnan mukulakivikaduilla. Kerran rikoin lempihousuni, kun baariin mennessä sotkeuduin koroista pyörän polkimiin, ja kerran putosin kaksikerroksisen junan rappusissa, kun en kiikkerillä kengillä saanutkaan otettua tukea junan jarruttaessa. Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Nykyään panostan kengissä ensisijaisesti käyttömukavuuteen ja vasta toissijaisesti ulkonäköön. Haluan, että kengät sopivat tyyliini ja näyttävät hyvältä, mutta en sen kustannuksella, että ne millään tapaa rajoittavat tekemisiäni. Kenkien tarkoitus on tehdä liikkumisesta mukavampaa, ei hankalampaa, oli kyse sitten koko päivän shoppailureissusta, kiireaamuna bussiin juoksemisesta tai lomamatkalla näköalatornin rappusten kiipeämisestä. Onneksi myös kenkäsuunnittelijat tuntuvat viime aikoina havahtuneen tähän; ylivoimainen suosikkitrendini, jolle ei vieläkään tunnu näkyvän loppua, on urheilukenkien tuominen katumuotiin.

Viimeisimpänä lisänä kenkähyllyyni sain Color4Carelta testiin Hummelin Aero-tennarit (kuvassa), jotka on suunniteltu niin vapaa-ajan käyttöön ja työkengiksi kuin esimerkiksi salitreeniin. Kengät ovat todella mukavan tuntuiset ja sen verran katu-uskottavat, että ne on helppo yhdistää monenlaisiin asuihin vaikkapa töihin tai kaupungille. Mitoitus on hieman pienempi kuin joillain merkeillä, joten kahden koon välillä arpoessa kannattaa tilata suurempi - itse jouduin vaihtamaan omani numeroa isompiin. Sen jälkeen, kun oikean kokoiset kengät tulivat perjantaina postissa, olenkin kulkenut niillä käytännössä koko viikonlopun.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuvakaappaus: Yle.fi

Yle uutisoi uimahallien erilaisista käytännöistä ottaa uskonnolliset ja etniset vähemmistöt huomioon sallittujen uimapukutyyppien ja pesutilojen suhteen. Monissa kulttuureissa alastomuus on tabu ja siksi uimahallien suihkuissa käyminen tai vastakkaiselle sukupuolelle perusuikkarissa näyttäytyminen vaikeaa, jollei mahdotonta. Kuten jutussakin viitattiin, burkinien (=burkha-uimapuku) käyttäjät eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, jolle alasti vieraiden ihmisten seurassa oleminen on kiusallista.

Muistan edelleen elävästi yläasteella, kun ennen liikuntatunteja osa tytöistä kävi vaihtamassa vaatteet pukuhuoneen vessassa. Tämä tietysti harmitti meitä muita, kun ainoa vessakoppi oli koko ajan varattu, ja toisilla olisi oikeasti ollut pissahätä. Omat silmäni kuitenkin avautuivat, kun terveystiedon kirjassamme sukupuolikasvatuksen osasssa sanottiin jotakuinkin näin: Jokaisella on oikeus päättää, minkä verran näyttää muille kehostaan. Miten tämä on huomioitu esimerkiksi koulunne liikuntatunneilla? No ei tasan mitenkään!

Tiedän suomalaisia aikuisia ihmisiä, jotka jumppatunnin jälkeen odottavat kaikkien muiden poistuvan pukkarista, ennen kuin menevät itse suihkuun. Voin vain kuvitella, miltä alasti kymmenien tuntemattomien ihmisten keskellä pyöriminen tuntuu ihmisestä, joka ei ole tottunut saunakulttuuriin saati edes meille normaaleissa kesävaatteissa ulkona liikkumiseen.

Olisi tietysti hienoa, jos kaikki hyväksyisivät oman kroppansa ja kantaisivat sitä ylpeydellä, vaikka siinä olisi jokunen jenkkakahva,  raskausarpi tai vain yksi tissi. Kun kuitenkin tähän on vielä matkaa, olisi suotavaa, että keneltäkään ei jäisi hyvä ja mieluinen harrastus välistä vain siksi, että liikuntapaikkojen pukuhuoneet on rakennettu unohtaen ne, jotka eivät halua esitellä vartaloaan tuntemattomille.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Leikkisitkö kanssani ajatusleikkiä?

Leikitään, että Suomeen tulisi sota, luonnonkatastrofi, taloudellinen konkurssi tai muu kriisi, jonka takia iso osa kansalaisista katsoisi paremmaksi muuttaa muualle. Syystä tai toisesta osan turvapaikaksi valikoituisi kaukana Tyynellä valtamerellä sijaitseva saari.

Saaren asukkailla olisi tapana kulkea pelkissä lannevaatteissa, sekä miesten että naisten. Suomalaiset pakolaiset luonnollisesti jatkaisivat housujen ja - ainakin naiset - paitojen käyttöä. Tämä omituinen tapa puhuttaisi saaren asukkaita: Miksi ne noin tekevät? Onpa epäoikeuden mukainen kulttuuri, kun naisten pitää verhota itsensä kuumin ja epämukaviin säkkeihin. Niiden allehan voi piilottaa vaikka pommin! Tuo täytyy olla vuosien aivopesun tulosta. Voisimmeko kieltää lailla koko naisia alistavan paitojen käytön?

Jep, tajusitte vertauskuvani ihan oikein. En yritäkään esittää kulttuurintutkijaa, mutta jo maalaisjärki sanoo, että se, minkä verran ihmis- tai naisvartalosta on soveliasta peittää tai paljastaa, on puhtaasti kulttuurisesti rakentunut normi. Toisille sovelias pukeutuminen tarkoittaa t-paitaa ja farkkuja, toisille toppia ja minishortseja, toisille burkhaa ja toisille lannevaatetta.

Itse totesin jonkin aikaa sitten shortsit pitkiä trikoita huomattavasti mukavammaksi ja käytännöllisemmäksi treeniasuksi. Vähän kuitenkin ujostutti: minäkö sinne selluliittisine reisineni lyhyissä housuissa pyllistelemään?

Länsimaisen pukeutumisnormin v****mainen puoli on se, että sen katsotaan riippuvan kyseisen ihmisen vartalon sopivuudesta kauneusnormiin. Nätit hoikat nuoret tytöt saavat mielellään kulkea kesällä lyhyissä mekoissa, mutta keski-ikäinen ylipainoinen täti-ihminen ei. Miksi ei? Eikö sen kuuluisan länsimaisen tasa-arvon nimissä kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus peittää tai paljastaa vartalostaan niin paljon kuin haluaa?

Uudet treenishortsit!

Share