Bad Feminist

sivulauseita

I embrace the label of bad feminist because I am human. I am messy. I'm not trying to be an example. I am not trying to be perfect. I am not trying to say I have all the anwsers. I am not trying to say I'm right. I am just trying - trying to support what I believe in, trying to do some good in this world, trying to make some noise with my writing while also being myself.

 

 

 

Opiskellessani yliopistossa noin sata vuotta sitten minulla oli yksi älykäs ja valloittava ystävä. Ja kun sanon yksi, tarkoitan että minulla oli yliopistossa tasan yksi ystävä. Hän opiskeli kanssani vuoden kirjallisuutta mutta vaihtoi aika pian toisiin oppiaineisiin, mm. naistutkimukseen.

Hurjan älykäs kun oli ja on, yksi älykkäimmistä ketä olen koskaan tavannut, hän sai (ainakin minun silmissäni) nopeasti kiinni kaikesta siitä mikä on hyvin monimutkaista, monisyistä, haastavaa, kriittistä, kyseenalaistavaa, ja erittäin tärkeää.

Minä kuuntelin hänen puhuvan teorioista ja historiasta, diskurssista ja positioista, toiseudesta ja hegemonioista, mutta mietin samalla proosan sisäistekijöitä ja kertojaääniä. Hän luki Cixous'n, Irigarayn ja Butlerin kirjoja, minä luin Hemingwayta ja Tolstoita. Söimme kahden euron lounaita, joimme pahaa kahvia ja puhuimme tuntikausia. Paljon pojista ja elokuvista, mutta myös kaikesta siitä mitä hän luki ja omaksui.

Muistan miten kovasti hän yritti saada minuta tajuamaan, ettei kaikilla ole samoja valmiuksia ja vapauksia ja oikeuksia kuin minulla, että kaiken mitä minä ajattelen, sanon ja kirjoitan minä ajattelen, sanon ja kirjoitan erittäin etuoikeutettuna, koulutettuna, suomalaisena, valkoisena naisena.

Minua oikeastaan hävettää tunnustaa kuinka vähän minä lopulta kaikkea tuota silloin ajattelin, kuinka vähän itse luin ja otin selvää, kuinka vähän ymmärsin siitä mitä hän sanoi.

Ystäväni yritti hyvin monta kertaa saada minua tajuamaan ihan niitä samoja asioita mistä Roxane Gay kirjoittaa huikeassa essee-kokoelmassaan Bad Feminist.

Se, miten me koemme, näemme ja tulkitsemme maailmaa liittyy aina historiaan, sukupuoleen ja rotuun. On aivan eri asia elää tässä maailmassa nuorena valkoisena naisena kuin nuorena mustana naisena. On aivan eri asia elää tässä maailmassa naisena kuin miehenä. On aivan eri asia lukea kirjoja, katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia ja kävellä kadulla naisena kuin miehenä, tai valkoisena heteronaisena kuin mustana homonaisena. 

Me olemme sidottuja kieleen, siihen miten me tämän maailman esitämme.

Jokaisella sanalla, puheella, teolla, vitsillä, artikkelilla, twiitillä ja postauksella on mahdollisuus joko vastustaa vallalla olevaa diskurssia, tai vahvistaa sitä. Ihan jokaisella.

Minä tiedän yhä aivan liian vähän, olen lukenut aivan liian vähän, osatakseni kirjoittaa tästä kirjasta tarpeeksi kattavasti ja sille oikeutta tehden. Minun varmaan pitäisi myös jäsennellä lukemaani, näitä ajatuksiani, rauhassa ja pitkään, mutta en vaan malta. Koska kuten parhaat esseet aina, tämä kirja haastoi minut juuri siihen mitä huomasin laiminlyöneeni liian kauan. Ottamaan enemmän selvää, kysymään siitä mistä en tiedä, lukemaan, katsomaan, laajentamaan omia käsityksiäni, rikkomaan ennakkoluulojani. Tämän kirjan jälkeen en enää kohtaa ihmisiä ja kulttuureja, katso tv-sarjoja, lue uutisia tai kuuntele musiikkia samalla tavalla kuin ennen, ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia. 

Tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan ilman lempikirjoittajaani Kokoa (tai Lauraa, kiitos kirjasta!!) koska en ollut siitä kuullut. Ehkä se johtuu vain minun sosiaalisen median vähäisestä käytöstä, en tiedä, mutta soisin tämän saavan täälläkin samanlaista rummutusta ja huomiota osakseen kuin vaikkapa Yhdysvalloissa. Koska äärimmäisen tärkeiden, kipeiden ja meitä kaikkia koskevien aiheiden (sukupuoli, rotu, yhteiskuntaluokat, väkivalta) lisäksi Gay kirjoittaa todella hyvin. Kevyesti, sujuvasti, tunnistettavasti. Haukasti ja viiltävästi.

Hän kirjoittaa Girlsistä, Nälkäpelistä ja Joan Didionista. Hän kirjoittaa ihanan ja tuskaisen rehellisesti henkilökohtaisista kokemuksistaan; fatcampeista, raiskauksesta, kirjoittamisen ja lukemisen tärkeydestä ja naiseudestaan.

Hän kyseenalaistaa ihailtavan hallitusti raivoten New York Timesin artikkelin joka käsitteli 11-vuotiaan tytön joukkoraiskausta otsikolla "Vicious Assault Shakes Texas Town" :  (the author) focused on how the men’s lives would be changed forever, how the town was being ripped apart, how those poor boys might never be able to return to school. There was discussion of how the eleven-year-old girl, the child, dressed like a twenty-year-old, implying that there is a realm of possibility where a woman can ‘ask for it’ and that it’s somehow understandable that eighteen men would rape a child. There were even questions about the whereabouts of the girl’s mother, given, as we all know, that a mother must be with her child at all times or whatever ill befalls the child is clearly the mother’s fault. Strangely, there were no questions about the whereabouts of the father while this rape was taking place.”

Mitä helvettiä????

Kirjassa on muitakin kohtia jotka herättävät, osa heti, osa hieman viiveellä, raivoa, hämmenystä, turhautumista ja surua. Gay myös kritisoi hetki sitten ylistämääni Morania, ja lukiessani Gaysta löysin myös häntä kohtaan esitettyä kritiikkiä, ja juuri tämä kritiikkien, kirjoitusten, kirjojen ja kokemusten ketju vaatii minulta sitä ajattelua, tiedostamista ja uudelleenkatsomista, jonka huomaan lopultakin olevan myös minulle, ei ainoastaan kiinnostavaa, vaan täysin välttämätöntä. Ihan jo sen takia että minä voin, että minulla on siinä mielessä asiat hyvin. Että sen sijaan, että unohtaisin etuoikeutetun asemani tai pyytelisin sitä anteeksi minä voin tarttua siihen, oppia, katsoa ja lukea koska voin, ymmärtää sen miten vähän minä mistään tiedän. “You don’t have to apologize for it. You need to understand the extent of your privilege, the consequences of your privilege, and remain aware that people who are different from you move through and experience the world in ways you might never know anything about.” Minä haluan ja tarvitsen itseäni viisaampia kertomaan minulle asioista. Feminismistä, rotueroista, populaarikulttuurista, esittämisen tavoista ja yhteiskunnasta. Naisista, miehistä, rakkaudesta, vihasta, ruumiillisuudesta ja sivistyksestä. Minä haluan ja tarvitsen mahdollisimman erilaisia ääniä ympärilleni. Minä tarvitsen näitä älykkäitä, sydämellisiä, hauskoja, tarkkanäköisiä ja todella, todella hyviä kirjoittajia elämääni. Missä ja keitä he ovat? Kertokaa!  

Let's make some noise!

 Jo vaikka ihan vaan sen takia miten kirkkaasti he osoittavat ettei tämä maailma ole valmis, ei sinne päinkään.  “Life has improved in measurable ways for women, but she is wrong in suggesting that better is good enough. Better is not good enough, and it’s a shame that anyone would be willing to settle for so little.”  

Share

Kommentit

marile

Hurjan älykäs ja valloittava. Juuri sitä hän on. :-) Laitoin viestiä vieraskirjaasi. 

Laura Kangasluoma

Ihanaa, että tykkäsit! :)

Helmi K
sivulauseita

Tykkäsin niin että tutisin varpaita myöten. Kiitos!!!

Koko H.
Ruskeat Tytöt

Ooooh ihania ajatuksia! Puitpas hienosti kaikki tunteet tässä kirjassa, mä en jotenkin vieläkään osaa puhua tarpeeksi hyvin tästä, tuli niin lähelle.

Jos kaipaat yhtä yhtä huikeaa kirjaa, niin mut ravisti hereille elisabeth badinterin mother love. Se käsittelee mm. sitä, kuinka historian valossa äidinrakkaus on hyvin uusi ja tiettyä tarkoitusta varten tehty konstruktio.

mä olin siitä yhtä skutsissa ku tästä pitkän aikaa. Haluaisin suomentaa tän kirjan, kuka kustantais?

Helmi K
sivulauseita

Uskon että tuli sua vielä paljon lähemmäksi. Tai siis ei näitä kokemuksia nyt tarvi vertailla mutta siis ymmärrät varmaan. Mä mietin tuota kirjaa kokoajan, ja sitä miten minä(kin), joka kuitenkin oon pitänyt itseäni aika avarakatseisena, kiinnostuneena, ajattelevana ja kriittisenä ihmisenä, olen katsonut tätä maailmaa aika suppeasta skaalasta näkökulmia.

Uusi aika koittakoon! Seuraavaksi siis tuo Badinterin kirja.

marile

Mahtavia suosituksia ja hieno postaus.

Tutkin itse mediatutkimuksen (hyvin hitaasti etenevässä) väikkärissäni juuri äitiyden normeja. Tarkemmin sanottuna ns. ”huonon” äitiyden määrittelyjä sosiaalisessa mediassa suhteessa muuhun mediapuheeseen.

Nykyäänhän on yleistä ironisesti sanoa olevansa ”huono äiti”. Tällä voidaan toki haastaa perinteisen äitiyden ahtaita määrittelyjä, mutta taas tullaan siihen miten eri asia on leikitellä tuolla käsitteellä etuoikeutetun ja koulutetetun naisen näkökulmasta kuin vaikka esim. teiniäitinä. Teiniäitiys kun näyttäytyy mediapuheessa hyvin usein niin sanottuna ”oikeana huonona äitiytenä”, johon liitetään monia sosiaalisiksi ongelmiksi määriteltyjä asioita. Siinä tilanteessa on ehkä haluutomampi keikuttamaan venettä.

Helmi K
sivulauseita

Mä en tiennytkään että teet väikkäriä! Ja onpa kiinnostava aihe. Nämä näkökulmat ja positiot on kyllä hurjan mielenkiintoisia, ja monin tavoin myös herkkiä aiheita, kuten tietysti myös äitiys itsessään.

marile

Joo, mä oon tällainen jokapaikan höylä. ;-) Rahoitus on ainakin humanisteille nyt tosi vaikeasti saatavilla, joten päätoimisesti en ole pystynyt asiaan keskittymään. 

Koko H.
Ruskeat Tytöt

Wau miten kiintoisaa! Onksulla jtn äitiyskirja-vinkkejä? Se on niin hämmentävä asia, et musta on lohdullista lukea miten sitä teoretisoidaan :D

marile

Äitiys on kyllä hämmentävintä ikinä. :-D Mulla on maailman ihanin, kohta 4-vuotias poika, mutta itselleni alkuaika oli tosi vaikeaa, ja hyvin paljon omaa tilaa ja aikaa tarvitsevana ihmisenä, koen vieläkin paljon aika ristiriitaisia tunteita.  

Ja tiedän mitä tarkoitat. Kun ekana vuonna kävin läpi hirveää identiteettikriisiä ja ahdistusta kaiken sen äitiyteen liittyvän paineen keskellä, tyypillinen neuvo oli: "Anna niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Tuollainen asenne on vaan mulle täysin epäuonteenomaista. Juurikin asiaan perehtyminen ja äitimyyttiä kriittisesti käsittelevän kirjallisuuden lukeminen auttoi, ei tilanteen hiljainen hyväksyntä.

En silti ole kohdannut vielä kirjaa, joka olisi ns. räjäyttänyt tajuntani. Pitää kai sitten yrittää kirjoittaa sellainen itse. ;-) Suomalaisista ainakin Eeva Jokisen “Väsynyt äiti” on jonkinmoinen klassikko. Ja esim. Sharon Haysin The Cultural Contradictions of Motherhood on ihan ok perusteos. Mua itseäni on viime aikoina kiinnostanut uusi sosiologinen luokkatutkimus, jossa keskitytään  kulttuurisiin käytäntöihin ja luokkaeron vivahteisiin, erityisesti Beverley Skeggsin teoretisointi. Skeggs ei kirjoita nimenomaan äitiydestä, mutta itse olen pohtinut paljon sitä, miten äitiyttä arvotetaan luokka-aseman kautta.

Helmi K
sivulauseita

On. Ja vaikka mä en ole oikeastaan ikinä kokenut tuota ulkopuolista painetta, tai siitä välittänyt, niin ihan samoista syistä kun sulla mulle oli, ja on yhä, ristiriitaista se oman minuuden ja tilan sijoittaminen äitiyteen. Ja lisänä se että mun sinänsä hyvä synnytys vaati melkein vuoden käsittelyn, että uskoin että selvisin siitä hengissä. Siihen(kin) liittyen tuo yksi linkittämäni kirja kaikesta siitä luonnollisesta mikä äitiyteen liitetään on kiinnostava, että vaikka esim synnytys on hyvin luonnollinen asia, luonnon sanelema, oli se mulle kaikkea muuta vaikka suhteellisen hyvin menikin ja fyysisesti palauduin hurjan nopeasti.

Muistan myös miten sillon kerran kun nähtiin sanoit toisesta lapsesta, sen saamisesta, että jokaisen on hyvä tuntea omat rajansa, mihin pystyy ja mitä jaksaa. Että vaikka olisi kuinka luonnollista lisääntyä niin ei se välttämättä niin mene. Ja että yhä koen että olen parempi äiti kun olen yhden lapsen äiti. Ainakin vielä, vaikka tyttö on tosiaan pian jo kolme, ja mulla on siihen täysi oikeus.

marile

Mulla oli aika kreisi synnytys, mutta se unohtui silti tosi nopeasti.  Jostain syystä taas itse raskaus oli jotenkin traumaattinen kokemus, vaikka voin fyysisesti mainiosti ihan loppuun saakka ja nukuin paremmin kuin ikinä. Se silmätikkuna oleminen, mutta silti samaan aikaan tunne siitä, että olin ihmisenä täysin näkymätön, oli ahdistavaa, yllätyskin ehkä.

Olen ajatellut, että jos olisin nuorempi, voisin sanoa, että saatan muuttaa mieleni toisen lapsen suhteen. Tässä iässä sen pitäisi kuitenkin olla pian, ja mä vaan en halua. Muutenkin lapsi alkaa olla nyt siinä iässä, että vaikka meininki on usein rasittavaa, se on yhtä usein myös tosi hauskaa. Tykkään elää tässä absurdissa todellisuudessa, jossa mitä tahansa voi tapahtua milloin vain. :-D

Helmi K
sivulauseita

Mulle taas oli ehkä jopa traumaattista se miten koin että jos synnytys on mennyt näennäisesti hyvin (ts. ilman tikkejä, tehohoitoa, verenhukkaa ja hyvin lääkittynä) sen jälkeen kuuluu olla vaan tyytyväinen ja jatkaa elämäänsä. Ihmiselle joka on koko elämänsä pelännyt kipua enemmän kuin mitään on hyvin pitkä synnytys ihan hirvittävä kokemus vaikka ei esim. tikkejä tulisikaan. (Vitsi mä voisin avautua tästä aiheesta joka kerta yhden romaanin verran.)

Mä saatan vielä muutaa mieleni, mutta jos en niin sitten en. Pari vuotta luulisin vielä olevan aikaa ;)

marile

Helmi, vaadin, että avaudut tästä aiheesta vähintään blogipostauksen verran! :-D

Koko H.
Ruskeat Tytöt

mä vaadin kanssa saada kuulla aiheesta lisää! ja jos siihen postaukseen voi saada ohjeen, että mistä saisin toisen lapsen, koska sellaista toivon ihan hirveästi! :D

mä oon ollut hyvin väsynyt ja hämmentynyt niin raskaudesta, synnytyksestä kuin äitiydestä, mutta silti jotenkin kokenut, että ilman juuri tätä lastani en olisi ikinä maailmassa alkanut ajatella, lukea ja kirjoittaa niin kuin nyt teen. 

vaikka samaan aikaan oon aina niin tehnyt. mutta että julkisesti ja todella tähän keskittyen. ja jotenkin nyt tässä 3,5 veen kynnyksellä me ollaan jo sillä lailla kaksi täysin eri ihmistä, että mulla on yhtäkkiä aika paljonkin aikaa vaikkapa iltaisin tehdä omia juttuja kun hän tekee omiaan. 

ja siksi haluaisin toisen lapsen :D

Helmi K
sivulauseita

No siis tämäkin on kaikki ihan totta ja tunnen pitkälti samoin mutta...  

Ehkäpä tosiaan pitäisi tästä kirjoittaa, kun on ollut melkein kolme vuotta aikaa miettiä :)

Nella
Nellancholia

Skeggs on mahtava!

Koko H.
Ruskeat Tytöt

kiitos ihan hirveästi! mä laitan kaiken ylös!

 

onpa ihana kuulla, että jollakin muullakin on tätä kirjallisuuden kautta äitiyden pointin hakemista :D 

Helmi K
sivulauseita

Tämä tuli vastaan, sisältää myös paljon kirjavinkkejä :) (miinus Alicia Silverstonen Kind Mama)

Mia K.
Voi taivas

Kaija Juurikkalan Äiti-kirja, joka on uusi ja joka on omaelämänkerrallinen ja jossa hän kertoo aivan eritavalla kuin tähän asti on totuttu lukemaan.. avaa maailmaa ja ovia uuteen. Hän on myös huostaanotettujen äiti, sekä uusperheen, joten monenmoista kokemusta. Kaijan kirjoja on myös muista aihealueista, ja niissä vain on sitä jotain erilaista :)

Koko H.
Ruskeat Tytöt

Nii ja Helmi pystytkö linkkaamaan gaysta esitettyä kritiikkiä? Mikä oli susta hyvä lähde?

Helmi K
sivulauseita

Paljoa en löytänyt, koska en varsinaisesti etsinyt, mutta tässä oli mun mielestä kiinnostaviakin pointteja esim. siitä miten Gay vaatii uutta, todempaa ja raadollisempaakin kieltä kertomaan seksuaalisesta väkivallasta muttei kuitenkaan kirjoita niin itsekään, sanoo että it was as bad as you can imagine. Tai sanoo kirjailijalla olevan velvollisuuden kirjoittaa siitä mistä ei tiedä, mutta kritisoi sitä että valkoinen kertoo mustan tarinan tai laiha lihavan, ettei se heidän kertomanaan voi olla uskottavaa. (Tosin siis mun mielestä Gay myös itse myöntää, ainakin osittain, tämän ristiriidan.) Mutta en tiedä tuosta kirjoittajasta (tai sivustosta) että kuinka vakaalla pohjalla ollaan. Lähinnä oli kiinnostavaa myös kaiken hehkutuksen lomasta nähdä että jopa tämänkin kirjan voi lukea muuten kuin hurmioituneena.

Koko H.
Ruskeat Tytöt

kiitos, perehdyn!

Nella
Nellancholia

Helmi, ihanaa! Loistava teksti. Ja jos tyyppejä kiinnostaa taide, äidin ja lapsen välinen suhde, psykoanalyysi ja traumateoria, Bracha L. Ettinger on aivan upea. Vaikeaselkoista termiakrobatiaa, jonka ymmärtämiseen menee varmaankin vuosia (itsellä tässä sama prosessi kesken), mutta upea silti! Matrixial Borderspace on aika yty mutta lyhyempiäkin artikkeleita löytyy aika paljon.

Ja muuten vaan koska fanitan: kaikki mitä Chantal Mouffe on kirjoittanut radikaalista demokratiasta ikinä. Ei ehkä maailman tunteikkainta lukemista mutta ite luin Agonistics: Thinking the World Politically parissa päivässä. 

Helmi K
sivulauseita

Kiitos Nella, huippua että tykkäsit!

Kiinnostavalta kuulostaa, mutta voi olla vielä tässä vaiheessa tätä ajattelun murrosta liiankin vaikeaa :) Ehkä aloitan noista aiemmin mainituista ja etenen sitten näitä kohti. Onhan tässä koko kesä aikaa. Leikkipuistossa ja uimarannalla on ihan hyvä perehtyä vähän muuhunkin kuin jäätelöön, keinuun, jalkapalloon ja hiekkaan.

Kommentoi