“A book must be the axe for the frozen sea within us.”

sivulauseita

Niinpä. Olen Kafkan kanssa samaa mieltä. Mutta mutta.

Missä ovat ne kirjat jotka tekevät tuon? Koska ei ole kyse hyvistä, kiinnostavista, erilaisista, koskettavista tai älykkäistä kirjoista. Niitä on paljon ja hyvä niin. Vaan sellaisista joiden jälkeen maailma ei ole enää sama, jolloin jokin minussa muuttuu. 

On niitä viime vuosina ollut muutama: David Grossmanin Sinne missä maa päättyy, Joyce Carol Oatesin BlondiRichard Yatesin Revolutionary Road, Markus Nummen Karkkipäivä ja Marguerite Duras'n Kirjoitan.

Mutta yhä vaikeampi niitä on löytää. Tuntuu kuin yksi Sopranosin jakso kolmannenkin kerran nähtynä järisyttäisi enemmän kuin (useimmat) kirjat.

Ole kiltti ja kerro. Mikä kirja on viimeksi pysäyttänyt ajan ja sinut?

 

(photo rose&crown)

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kamalaa sanoa, mutta VUOSI SITTEN luettu Patti Smithin Just Kids. Sen jälkeen ei ole maa järissyt, vaikka monta hyvää ja pari loistavaa kirjaa olenkin lukenut.

Helmi K
sivulauseita

Kati! Just Kids! Silloin järisi kaikki mutta siitäkin on tosiaan jo kolme vuotta. Mutta ihana muistutus. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudestaan. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin Piin elämän jo paljon ennen kuin elokuvaa alettiin edes suunnitella. Loppuun päästyäni en varmasti tuntiin kyennyt kuin istumaan suu auki. Olen suositellut kirjaa kaikille, enkä tiedä ketään joka ei tarinasta olisi vaikuttunut.

-Viivi

Helmi K
sivulauseita

Viivi, kiitos! Joitain vuosia sitten kirjasta oli paljon (hyvää) puhetta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun sitä joku suoraan suosittelee, ja otan sen lukupinoon heti.

(Elokuva ei kyllä kiinnosta. Ymmärtääkseni kirja on varsin laaja ja omitakeinen, sellaisista elokuvat kovin harvoin onnistuvat.)

Suluissa

Hei, uutena lilyläisenä löysin blogisi vasta justiin, ja nythän tätä kommentoitavaa näköjään on. Pakko kommentoida, koska noista mainitsemistasi Grossman ja Oates ovat minullekin olleet ihan supersuuria juttuja. Nummelta vähän vastaavan vaikutuksen teki Kiinalainen puutarha, tuota Karkkipäivää en ole lukenut.

Omia viimeaikaisia huhhuh-kirjoja ovat olleet ainakin Chris Cleaven Gold (NIIN saamarin koukuttava ja nautinnollinen - ei taida olla käännetty vielä) ja Anu Silfverbergin Kung Po (NIIN nerokkaan ja kivuliaan tarkkoja huomioita). Nuo nyt ainakin nousivat tämän vuoden luettujen listalta esiin. 

Okei, ja en malttanut olla avaamatta myös viime vuoden listaa: siellä Rakel Liehun Helene, tuo jo mainittu Just Kids ja ainakin itselleni muuten täysin tuntemattoman Jon McGregorin kirja If Nobody Speaks of Remarkable Things ovat jääneet mieleen hirveän vaikuttavina.

Over and out.

Helmi K
sivulauseita

Silje,

kiva että löysit blogiin! Kiinalainen puutarha on mielettömän hieno, samoin Helene ja McGregorin romaani jonka tosin itse luin vuosia sitten suomeksi, miten ihana nimi voikaan kirjalla olla. Kung Posta pidin myös, Goldia en ole vielä lukenut, sen laitan listalle siis.

Kiitos hei!

Suluissa

Hahaa, no pitihän se arvata että olit lukenut ja tykännyt samoista! Mutta joo, Gold oli sellainen ihana ahmaisu, ehkä vähän populaarimpaa kamaa periaatteessa, mutta jotenkin mulle hirveän vaikuttava ja vangitseva.

Siri Hustvedt

Kaikki mitä rakastin

oli minulle suuri teos avioliitosta. Olen menossa kesällä naimisiin, joten tämä teos herätti ja pysäytti kertomalla uskottomuudesta, uskollisuudesta, ydinperheestä, uusioperheistä ja kuvailemalla henkilöt siihen tyylin, joka on minullekin kirjoittajana tärkeä.

Kommentoi