Cake

sivulauseita

- Make a wish.

- I can't think of anything.

 

Naisen nimi on Claire ja häntä sattuu, kaikkialle, kokoajan. Sen näkee hänen kasvoistaan, liikkeistään, kuulee äänestä. 

Päivät ovat tahmeita ja hitaita, ihmiset raivostuttavia, sydän tuhanteen osaan pirstoutunut.

Lohtua saa viinistä ja särkylääkkeistä, yöllisestä, äänettömästä taivaasta jota katsella yksin, niin yksin, uima-altaassa kelluen.

 

Suru on kumma juttu. Miten se murtaa ja musertaa, lopulta korjaa. Koska ei mikään muu auta. Ei voi työntää päätä pensaaseen ja kuvitella että se menee pois. Ei se mene. Suru täytyy surra. Tavalla tai toisella.

Tässä elokuvassa suru on vihaa, katkeruutta ja kovia sanoja. Panssarilasi jonka tarkoitus on suojella jo murtunutta. Tekisi mieli ottaa syliin ja halata mutta aina niin ei voi tehdä, se toinen saattaisi mennä vielä enemmän rikki.

 

On vaikea kirjoittaa, en ole ihan varma mistä haluaisin kertoa.

Tästä elokuvasta joka ei ollut kovin hyvä mutta joka silti kosketti. 

Jennifer Anistonista joka näyttelee koko olemuksellaan rehellisesti ja hienosti, itsensä unohtaen.

Menneisyydestä joka on liian kipeä kerrottavaksi.

 

Ehkä se johtuu vain tästä elokuvasta, sen sirpaleista jotka kertoivat paljon ja toisaalta hieman liian vähän, vai vain näistä viime päivistä joihin on mahtunut niin paljon. En tiedä. Olkoon niin.

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

On joskus todella ärsyttävää, että tietää objektiivisesti jonkun tuotoksen olevan ei-niin-hyvä, mutta sitten siinä jokin kuitenkin kolahtaa. Silloin tulee vähän tuollainen anteeksipyytelevä olo, että pitäisi jotenkin avata sitä, että miksi se juuri nyt itselle oli tärkeä juttu kaikesta kökköydestä huolimatta.

Tunnistan siis, ja arvostan tunnustustasi tietämättömyydestä.

Helmi K
sivulauseita

Joo siis tässä oli paljon hyvää, mutta käsikirjoitus ei vaan kantanut ehjäksi asti, ihan sinne minne toivoin sen kantavan. Musta se ei ole ärsyttävää vaan enemmänkin kiehtovaa, että mikä sitten kuitenkin puhuttelee, kuinka paljon on kyse itse stoorista, kuinka paljon siitä mistä itse tulee.

Pax
Liikehdintää

Ehdottomasti menee katselulistalle, suru aiheena kiehtoo, koska se on vaan jotenkin niin paljon monimutkaisempaa kuin miten sitä usein kuvataan. Ja ennen suuria suruja en niitä hienovaraisimpia kuvauksia varmaan edes ymmärtänyt.

Olen itse tosi arka suosittelemaan mitään, siitä tulee ehkä se ärsyttävyys. Että kun joku kysyy vaikka leffavinkkejä niin helposti suosittelen vain niitä "yleisesti hyväksyttyjä", ehkä hyviäkin elokuvia, mutta jätän vinkkaamatta ne, jotka epätäydellisyydestään huolimatta jotenkin kolahtavat, koska ajattelen että ne on vaan mun juttuja. Että "juu se oli kamala hömppäkomedia mut just se mitä se sano siitä niin muistutti mua siitä ja sit mä koin ahaa-elämyksen" ja joku muu on että ihan hirveetä höttöä. Ja että se jotenkin latistaisi sen mun jutun.

Omasta kokemuksestasi kirjoitat hyvin, olen muutenkin tykännyt sun tavasta avata katsottuja tai luettuja, koska niissä on aina oma syvyytensä. Ehkä just sen takia, että ne ei jää sille ihan kiva -tasolle, tai tyydy arvottamaan teoksia vain tietyn viitekehyksen kautta.

Koska on paljon hyviä elokuvia tai kirjoja, jotka ovat juuri sitä, hyviä. Keskeneräisempikin saattaa koskettaa enemmän juuri sen oman kautta.

Helmi K
sivulauseita

Voi vitsi miten kivasti sanottu. Hassua, mut yhä vähän jännitän leffoista kirjoittamista, koen olevani vieraalla maaperällä, enkä siksi rohkene kirjoittaa "puhtaita kritiikkejä" vaan enemmän fiiliksiä, eli ihan mahtavaa jos tekstit aukeavat tällaisinakin.

Siitä oon yrittänyt koko blogin ajan pitää kiinni etten kirjoita vaan suositeltavista vaan sellaisista jotka osuvat, hyvässä ja/tai pahassa.

mutta kiitos vielä, teit hyvän mielen.

Kiti
Katso tarkemmin

Itse tykkäsin elokuvasta valtavasti, vaikka tavallaan siitä puuttui jotain, mitä en osaa sen tarkemmin määritellä. Kuitenkin tarina ja surun kuvaus koskettivat. Symppaan Jennifer Anistonia, roolisuoritus ei ehkä ollut täysin Oscar-ehdokkuuden arvoinen, mutta silti mua sattui sydämeen kun Jennifer ei saanut sitä. 

Helmi K
sivulauseita

Mun teki mieli kirjoittaa tähän oheen semmoinen Jennifer Aniston-analyysi koska symppaan sitä myös hurjasti, on jotain tosi rehellistä, reipasta ja kaunista hänessä, kaikin tavoin.

Anistonin takia elokuvan katsoin, ja vaikka tarina jätti toivomisen varaa, oli Clairen hahmo kiinnostava, koskettava ja Anistonin uralla varmasti jokin käänne.

Kommentoi