Chasing Amy

Ladataan...
sivulauseita

It's all about the sentences. It's about the way the sentences move in the paragraphs. It's about rhythm. It's about ambiguity. It's about the way emotion, in difficult circumstances gets captured in language. It's about instants of consciousness.

Oletteko kuulleet amerikkalaisesta kirjailijasta nimeltä Amy Hempel? Ei se mitään. En minäkään ollut, kunnes toissavuonna sain Ystävältä lahjaksi hänen kootut novellinsa, The Collected Stories, joka sisältää neljä kokoelmaa: Reasons to Live, At the Gates of the Animal Kingdom, Tumble Home ja The Dog of the Marriage. Rakastuin heti. Oikeastaan rakastuin jo Rick Moodyn kirjoittamaan esipuheeseen, josta osa on tuossa yllä. Ajatukseen että kaikki on lauseissa. Kappaleissa. Kielen rytmissä. Ihan kaikki.

Hempelin novelleissa, joilla on lähes täydellisiä nimiä, kuten To Those of You Who Missed Your Connecting Flights Out of O'Hare, Jesus Is Waiting, What Were The White Things?, In The Cemetery Where Al Jolson Is Buried, The Pope Walks Into a Bar ja And Lead Us Not into Penn Station, kuvataan elämä sellaisena kuin se on. Arjessa, kaupungeissa, mielissä, hetkissä, ruumiissa. Kielellä joka on  kaikesta turhasta riisuttua. Harkittua, vähäeleistä ja silti rikasta. Ihan omaa luokkaansa.

Ja sille, joka nyt ajattelee että on jo lukenut niin paljon novelleja Arjesta ja Elämästä, Pienistä Hetkistä joista tulee kuin huomaamatta Suuria, sanon että hyvä on, mutta saattaa olla mahdollista, ettei kukaan tee sitä Näin Hyvin.

 

"Most of the time you don't really hear it. A pulse is a thing that you feel. Even if you are somewhat quiet. Sometimes you hear it through the pillow at night. But I know there is a place where you can hear it even better than that.

Here is what you do. You ease yourself into a tub of water, you ease yourself down. You lie back and wait for the ripples to smooth away. Then you take a deep breath, and slide your head under, and listen to the playfulness of your heart."

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...