Enkä edes häpeä myöntää sitä

sivulauseita

 

Sen lisäksi, että olen helposti syttyvä ja hermostuva, joskus ehdoton ja vihainen, toivottavasti kiihkeän empaattinen ja rakastava, korkeakoulutettu ja kaikista näkemistäni epäkohdista huomauttava nainen ja feministi, minä olen myös kirjailija joka silloin tällöin googlettaa itse itsensä.

Kyllä.

Mutta minusta syy on ihan hyvä, minua kun ihan aidosti kiinnostaa josko jossain olisi jollain ollut jotain sanottavaa minun kirjoistani, minua kun kiinnostaa ihan jokaikinen niistä kirjoitettu, sanottu ja ajateltu sana, koettu tunne.

Ja hah, kun kerran tälle linjalle lähdin, niin kerronpa senkin että tovi sitten minä luin yhden esikoiskirjani novelleista uudestaan. Tunsin hieman etäistä iloa ja ylpeyttä ja myötähäpeää, ja käytin mielikuvituspunakynää usemmankin kerran, mutta parasta oli se, että lukiessani kauan sitten kirjoittamiani lauseita jotain minussa liikahti. Pystyin yhä ymmärtämään miksi olen kirjoittanut siitä ja siten miten olen.

Se ilahduttaa, enkä edes häpeä myöntää sitä.

 

Mutta se googlailu.

Joskus näin tehdessäni saattaa vastaan tulla hurjan kiehtovia oivalluksia.

Kuten sellainen, että jollekin minun novelleistani tulee mieleen Edward Hopperin maalaukset.

 

 

 

 

Hopperin nimi oli minulle vain hatarasti tuttu, ja tuon alemman, hänen kuuluisimman maalauksensa olen joskus nähnytkin, mutta myöhään yöllä minä jäin hänen kaikkiin töihinsä kiinni.

Niiden näennäiseen rauhaan joka hetken päästää alkaa muuttua aavistukseksi että jotain tärkeää on juuri tapahtunut tai pian tapahtumassa. 

Yksinäisiä ihmisiä, tyhjiä katuja. Hiljaisia aamuja, valvottuja öitä.

Hetkiä, joihin takertuu vielä tietämättä minkä takia.

Ajatukseen siitä, miten joskus alku ja loppu tuntuvat hetken olevan rinnakkain, toisissansa läsnä.

Miten vahvasti eletty elämä, ympäröivä maailma ja sen kohtaaminen on läsnä ihmisessä sekä taiteessa.

 

'The man's the work. Something doesn't come out of nothing.' 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Saat ja saatat olla ehdoton, mutta olet ehdottomasti sitä myös hyvässä.

Usein, oikeastaan lähes aina loppu ja alku sekoittuvat keskenään muovailuvahamaisesti - lopulta värejä ei enää erota toisistaan. Silloin muoto puhuu. Olet ajatuksissa.

Helmi K
sivulauseita

Ihana sinä. Ja samoin!

Metsästä törähtää

Ja hah, kun kerran tälle linjalle lähdin, niin kerronpa senkin että tovi sitten minä luin yhden esikoiskirjani novelleista uudestaan. Tunsin hieman etäistä iloa ja ylpeyttä ja myötähäpeää.

Sulla on hyvä itsetunto. Mä pikemminkin kehitän aktiivisia menetelmiä menneen unohtaakseni sen sijaan että palaisin siihen. Kai se on se vitun lapsuus hullun äidin ja viinaan kaatuneen isän varjossa. Rikki mikä rikki.

Mutta itse asiaan. Sen verran kannattaisi sun ja taustapoppoosi astua nykyaikaan, että tyrkkäisitte kirjasi saataville epubina. Jaksan hakea kirjastosta fyysisinä kappaleina vain kirjat, jotka blogeissa saavat pääosin poikkeuksellisen myönteisiä arvioita. Muut luen lukulaitteella tai en lue ollenkaan.

Kerran jo kokeilin suakin hakea kirjaston e-kirjoista, mutta koska sua ei siellä ollut, niin jäi sitten lukematta. Kirjan löytyminen sähköosastolta on niin tehokasta markkinointia, että en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi kaikkia tekstejä ei työnnetä julkiseen jakeluun.

Helmi K
sivulauseita

Joskus on ja joskus ei.

Olen siitä onnekas että kirjani ovat saaneet positiivisen vastaanoton, mutta e-kirjojen suhteen oikeassa olet, asia korjaantunee pian. 

Metsästä törähtää

Joo, niin ovat saaneet. Ei ollut tarkoitus väheksyä. Kirjoja vain on niin paljon, ettei tule tartuttua satunnaisten sattumien lisäksi kuin eniten huomiota saaviin.

Pau
P.S C'est moi!

On varmaan mielenkiintoista löytää omista teoksistaan erilaisia tulkintoja ja lukea siitä, miten muut näkevät ne. Myös omiin kirjoituksiin palaaminen on kuin palaamista omaan itseensä tietyllä tavalla, niihin hetkiin jolloin on ne kirjoittanut ja niihin tunteisiin, siihen tilanteeseen. On se sitten kirjailijaminä tai oma minä. En ole aina edes ymmärtänyt näiden eroa, onko kirjailijaminä vain yksi oman minän persoonallisuuksia? Joskus olen päätynyt pohtimaan rooleja, joita uskon jokaisella ihmisellä olevan useampia. Kuka siis kirjoittaa, kun kirjoittaa? Mutta joo, nyt menee taas hiukan ylipohdinnaksi näin sunnuntaiaamuna. Kiitos myös tuon Hopperin jaosta, kuvailit hänen maalauksiaan juuri sellaisiksi, kuin ne itsekin näen!

Helmi K
sivulauseita

Ei lainkaan ylipohdintaa vaan just ihanaa, ja omalla kohdallani jokseenkin ympäri vuorokauden tapahtuvaa ;)

Hopper on hieno, jännällä tavalla pysähdyttävä.

Pau
P.S C'est moi!

Heh, joo joskus vaan kaikki ihmiset eivät pysy noissa pohdinnoissa mukana, mutta ei tarvitsekaan ;) ja pääasiassahan suurin osa noista pohdinnoista tapahtuu omassa päässä, joten saa itse sitten nauttia (ja kärsiä) poukkoilevasta ajatuksenjuoksusta.

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://blogit.image.fi/minakertoja/

Hauskaa, että Edward Hopperin nimi on tullut esiin sun novellien yhteydessä - mun romaanin (Välimatkan) kannesta on jollekulle tullu mieleen Hopperin maalaukset :)

Helmi K
sivulauseita

En ihmettele yhtään!

Ja hauskaa kun tulit käymään :)

Kommentoi