ennen kuin kaikki muuttuu

sivulauseita

He kävelevät kuumalla asfaltilla, sormet toistensa lomassa kuin taipuneina rukoukseen. Heinäkuu tuoksuu nurmikolta ja nuorilta naisilta, linnut laulavat suruista joita he eivät vielä tunne.

 

Olemisen sietämätön, ja siedettävä, keveys.

Siltä tämä Taina Latvalan novellikokoelma tuntuu. 

Hetket jolloin jotain, pientä tai suurta, muuttuu. Ja niissä hetkissä on yhtä aikaa jotain kovin arkista ja absurdia, lohdullista ja melankolista, inhmillistä ja epätodellista. Kuten, no, elämässä on.

On mies joka haluaa naimisiin mutta nainen haluaa kilpikonnan. 

On pieni yksiö, jonka seinien sisällä rakkaus ja elämä näyttävät parhaat puolensa, mutta jonka ulkopuolinen maailma on armoton.

Isät kuolevat, lapsuudet loppuvat, rakkaudet hiipuvat.

Jokaiseen tarinaan Latvala onnistuu tuomaan jotain tunnistettavaa ja jotain uutta, siten että lukijalle tulee väistämättä hyvä olo. Minä en ole täällä maailmassa yksin, joku tietää miltä minusta tuntuu, ja aina on toivoa.

Muuten(kin) Latvala on minusta, ja minulle, kiehtova kirjailija ja kirjoittaja. Hänen teksteissään on aina jotain hyvin kevyttä ja välitöntä, ja hän saa minut nauramaan ääneen mikä on harvinaista. Hän löytää elämän monimutkaisuudesta ja hullunkurisuudesta pieniä yksityskohtia, erityispiirteitä, jotka muokkavaat jokaisesta omanlaisensa. Ja mikä parasta, hän kirjoittaa jollain tavalla myös itseironisesti, itselleen ja maailmalle lempeästi hymyillen, ja se tekee hänen teksteistään helposti lähestyttäviä.

Lisäksi tässä kirjassa on kaksi pientä mutta suurta yksityiskohtaa, jotka viehättävät minua kovin.

Toinen on kirjan ulkoasu. Kansi on kaunis, ihana. Se on vahva mutta ilmava, ja pidän hurjasti siitä miten kuvan tyttö juoksee kuin kirjaan sisälle, vie lukijan sinne mukaansa.

Ja toinen on novellien ensimmäiset lauseet. Ne ovat upeita, sellaisia että lukemista on aivan pakko jatkaa. Näin:

Sen jälkeen kun hän löysi rantavedestä ruumiin, hän kävi kotona suihkussa ja lähti juhliin.

Lukekaa siis.

Kommentit

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://www.minakertoja.blogspot.fi/

Oi, kiitos Helmi tästä ihanasta kirjoituksesta ja kauniista sanoistasi! Olemisen suloinen ilo valtasi mut postauksesi luettuani. Lähetän sulle kasan vaaleanpunaisia sydämiä täältä, samanvärisiä kuin kannen tytön hame :)

Helmi K
sivulauseita

Samat sydämet sulle! Olen viime aikoina huomannut miten paljon arvostan (kaikissa) teksetissä välittömyyttä ja rohkeutta, sitä että tekstille annetaan tilaa ja voimaa, ja sen sinä osaat.

ihana kansikuva (Ei varmistettu)

Kannen kuvan tunnistin Rauha Mäkilän työksi. Is It True when U say That U love Me.

Helmi K
sivulauseita

Sehän se on, ja olisi pitänyt se myös tekstissä mainita. Kiitos huomiosta :)

Meri S. (Ei varmistettu) http://www.kirjailijankanssa.fi

"Jokaiseen tarinaan Latvala onnistuu tuomaan jotain tunnistettavaa ja jotain uutta, siten että lukijalle tulee väistämättä hyvä olo. Minä en ole täällä maailmassa yksin, joku tietää miltä minusta tuntuu, ja aina on toivoa."

Hienosti, osuvasti sanottu. Tunnistan tämän. Sivulauseita on yksi lempiblogeistani, ellei lempiblogein :) Kiitos siis! Taina Latvala on toukokuun vieras Kirjailijan kanssa -lukupiirissä. Odotan innolla.

Helmi K
sivulauseita

Oi, kiitos paljon!

Kirjailijan kanssa-lukupiiri on musta aina vaikuttanut ihanalta, teillä on varmasti hieno ilta Tainan ja näiden novellien kanssa edessä.

Meri S. (Ei varmistettu) http://www.kirjailijankanssa.fi

Kiitos! Ja paljon tsemppiä uuden kirjan kanssa! Tule joskus lukupiiriin, lukupiiriläisenä tai vieraana!

Helmi K
sivulauseita

Tulen, ehdottomasti! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.