ihan pian kirjoista (lupaan!), mutta ensin...

musiikista. Kiitos ystävän jonka kanssa jaan huoneen veden äärellä sekä Annan ihanan Pelkkää valoa-palstan, olen ollut viime päivinä hieman onnellisempi.

Tämä kesä on ollut kumman hiljainen. Olen kuunnellut lokkeja, merta, tuulta, ystävien naurua, askelia tyhjillä kaduilla, sadetta ja autoja, mutta hyvin vähän, jos ollenkaan, musiikkia. Sitten eräänä keskiviikkona minua muistutettiin kahdelta taholta että maailmassa on jotain sellaista kuin Mumford & Sons.

http://www.youtube.com/watch?v=I_Od0PJp6GI

Ja sitten muistin kaikki muutkin, jostain syystä unohduksissa olleet, Natalien, Isobelin, Jamesin, Franciksen ja Daven. Kirjoittaminenkin on sujunut, jos nyt ei vauhdilla niin ainakin paremmin, kun pelkän näppäimistön naputuksen, tai sen puutteen, lisäksi olen kuunnellut ääniä jotka tuntuvat kuin ystäviltä.

ps. hiljaisuuden lisäksi tämä on ollut monin tavoin hidas kesä vaikka aika onkin mennyt nopeasti. Olen lukenut yhtä kirjaa kohta kuukauden. Mutta enää on 50 sivua jäljellä. Huomenna kerron siitä enemmän.