Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

sivulauseita

Tein pikaisen henkilöanalyysin. Tässä minulla oli edessäni Teppo-niminen haltija, jolla oli kaljuponnari. Millaista olisi seksi tämän lateksikorvan kanssa? Pitäisikö hän myös aktin aikana Ecco-kengät jalassaan vai haluaisiko toteuttaa myös makuuhuoneessa haltija-fantasiaa ja pukeutuisi Legolakseksi? Synnyttäisinkö minä Teppo-nimisen haltija-kaljuponnarin kaljuja lapsia joille annettaisiin haltijanimet Arwen ja Legolas, sitoisin heidän jo vauvana harvat hiuksensa sympaattiselle haituvaponinhännälle, tribuuttina isänsä tyylille?

Vaikka sitä oli hetken vaikea uskoa, huomasin nauravani ääneen lukiessani Riikka Pulkkisen uusinta romaania Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. 

En tiennyt mitä odottaa, sillä olin aiemmin lukenut romaanin olevan Kauneus & terveys-lehdessä ilmestynyt jatkokertomus, enkä ole koskaan lukenut yhtään jatkokertomusta tai sellaisesta tehtyä romaania. Minulle on myös Pulkkisen aiemmista romaaneista jäänyt kaikkea muuta kuin hauska kuva, niin (kuoleman)vakavia aiheita ne ovat käsitelleet, eivätkä ne Rajaa lukuunottamatta ole minuun eritysemmin iskeneet.

Mutta tästä minä pidin. Iiris Lempivaara on hahmona yhtä aikaa epävarma ja itsevarma, hauska ja surumielinen, yksinäinen ja reipas, sellainen jolla on viisas mutta hölmö sydän. Aika rakastettava siis. 

Tarinassa ei sinänsä ole mitään uutta -miten tulla ehjäksi ja onnelliseksi eron jälkeen- mutta tuskin on tarkoituskaan olla. Sen sijaan Pulkkisen kerronnassa on minusta jotain kovin iloista ja avointa, vapautunutta, ja (jälleen kerran) mieleen tuli Karl Ove Knausgårdin loistava sitaatti:

" Kirjoitin nopeasti, koska halusin tukahduttaa tietoisen minäni. Ohittaa häpeän ja itsesensuurin. En ole lukenut kirjaa sen kirjoittamisen jälkeen, mutta tiedän kyllä kirjoittaneeni myös huonoa tekstiä. Ja niin on hyvä, niin pitääkin olla. Hyvän kirjallisuuden käsite voi olla kirjoittamisen tiellä, estää kirjailijaa tavoittamasta sitä, mistä kirjoittamisessa oikeasti on kyse. Kyse on elämästä. Ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja heidän tunteistaan. Pyrkimys älykkyyteen voi olla hyvän kirjoittamisen vihollinen.”

Tässä romaanissa oli heikkojakin kohtia ja turhia kliseitä, mutta vielä enemmän iloa ja kerronan ilmavuutta.

Minusta tämä on Riikka Pulkkisen viehättävin romaani. 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Kiitos tästä! Minäkään en ole Rajan jälkeen innostunut Pulkkisesta ja olin jo ajatellut luovuttaa hänen suhteensa, mutta nyt tämä kuulostaa siltä, että viehättyisin.

Helmi K
sivulauseita

Hei, joo, tämä oli kyllä ihan erilainen kuin Totta ja Vieras. Ja siis aivan erilainen kuin Rajakin, mutta Rajassa oli (muistaakseni) jotain samankaltaista pakottomuutta kuin tässä, ja raikkaampaa vimmaisuutta kun muissa. Hauskaa jos luet, ja viehätyt, kerro ihmeessä sitten!

Kommentoi