Kaikki Naiset sitä, Kaikki Miehet tätä

sivulauseita

Eilen Helsingin Sanomat julkaisi jutun otsikolla Parisuhteissa mies ei päätä juuri mistään, sanoo asiantuntija. -"Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas."

Luin jutun myöhään illalla enkä meinannut saada turhautumiseltani unta.

Olen nyt jo tovin yrittänyt kirjoittaa aiheesta mutta sama turhautuminen ja ärtymys estävät järkevien lauseiden muodostamista, olen yksinkertaisesti aivan helvetin kyllästynyt näihin kärjistettyihin, yleistäviin ja typeriin juttuihin. Pahinta kun on se, että niistä saa lisää vettä myllyynsä oikeastaan vain ne jotka jo valmiiksi ajattelevat Jokaisen Miehen olevan aikamme sorrettu osapuoli, Tunteettoman Naisen pompottelun ja vaatimusten uhri. Ja tällä kertaa oman lisänsä toi jutun otsikointi joka antaa ymmärtää että ennenvanhaan sitä sentään oli parisuhteessa tasa-arvo, miehelläkin yksi tai kaksi oikeutta maailmassa joka oli jo aloittamassa heidän sortoaan, mutta se viittaakin yksittäisen suhteen alkuaikaan.

En uskalla edes ajatella kuinka moni näkee pelkän otsikon; "nonni, nyt sen sanovat asiantuntijatkin, helvetin feministit, muka tasa-arvon kannattaja, ei miehellä ole kotonakaan enää oikeuksia."

 

Luojan kiitos Emmi oli jo ehtinyt aiheesta kirjoittaa.

"Me nuoret naiset siis samaan aikaan orjuutamme miehiämme ja jaamme kotitöitä tasan. Me olemme yhdenvertaisempia kumppaneita, mutta kuitenkin miehet ovat alakynnessä. Me olemme yksinäisiä, mutta ystävätkin ovat pahasta. Koittakaa nyt herraisä päättää!"

Emmi kiteyttää tekstinsä toteamukseen, että joka helvetin asia tässä maassa ei voi olla kolmikymppisen naisen vika.

Ei todellakaan voi, eikä todellakaan ole.

Perkele.

Melkin kauhulla jään odottamaan kirjoituksen herättämää keskustelua, ja samalla kiitän Emmiä. Toivottavasti Hesarin toimitus ja Heli Vaaranen lukevat tekstisi.

Kommentit

ReettaM
Harharetkiä

Sain itsekin tosta jutusta melkoiset aamukahviraivarit... Miten tällaista soopaa jaksetaan syytää vielä 2010-luvulla? Hesari, miksi?

Helmi K
sivulauseita

Nimenomaan.

Ja siis ärsyttävintä on se että juuri tällaiset jutut siirtävät keskustelua kokoajan kauemmaksi aidosti fiksusta ja ratkaisukeskeisestä keskustelusta tasa-arvoon liittyen. Tuossa jutussa kun saattaisi olla muutama ihan fiksukin pointti varsinkin lapsiperheiden arkeen liittyen, esim. vanhempien roolista ja isien oikeuksista ylipäätään, mutta se on kirjoitettu niin huomiohakuiseen, osoittelevaan ja lapselliseen sävyyn ettei siitä ole mitään muuta kuin haittaa. 

Satya

Lainauksia artikkelista:

Vaaranen on nähnyt työssään tuhansia suomalaisia pariskuntia.

”Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia.”

Vaaranen oletetusti perustaa näkemyksensä mittavaan kokemukseen jota hän on tehnyt pariskuntien kanssa vuosia. Eikö ole edes teoreettisesti mahdollista , että hänen huomionsa varsinkin alle 35-vuotiaiden sukupolvessa kuvastavat kasvavaa suuntausta parisuhteiden arvomaailmassa?

Jos hänen sanomansa on kerran täyttä huuhaata, miksi suurin osa naisista on raivostunut hänen näkemyksestään? 

Eikö perusteeton huuhaa unohdu nopeasti? Varsinkin kun sanoja on yksi ainoa henkilö eivätkä suuret joukot?

 

Helmi K
sivulauseita

Itse olen enemmänkin raivostunut tyylistä jolla Hesarin juttu oli kirjoitettu. Koska kuten yllä sanoin, sinänsä tärkeä ja hyvä keskustelunaloitus parisuhteen toimintamalleista, toisen ihmisen kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta, jäävät mustavalkoisen ja huomionhakuisen osoittelun alle. Huuhaakaan ei nykyaikana unohdu nopeasti silloin kun se otsikoidaan mahdollisimman raflaavasti ja provosoiden jotta se leviäisi mahdollismman laajalle. Ja vaikka unohtuiskin on sanojalla/kirjoittajalla oltava vastuu siitä mitä sanoo.

Siteeran vielä itseäni fiksumpaa joka sanoo asian selkeästi ja hyvin:

"Tällainen kirjoittelu, jos mikä, on omiaan edesauttamaan vihamielistä suhtautumista feminismiin ja tasa-arvon aatteeseen. Näkyy vaikkapa jo tuossa jomman kumman kohuartikkelin ekasta kommentista. Enkä aio tarkistaa, että kumman. Ja niinpä aion vastata siihen nyt tässä: Ei, menestyvän naisen välinpitämättömyys kumppaniaan kohtaan ei ole feminismin syytä. Se, että nainen menestyy elämässään, siitä sen sijaan on kiittäminen feminismiä. Välinpitämättömyys taas johtuu olosuhteista ja parisuhteen tolasta, jossa molempien panos on ihan yhtä tärkeä."  

Satya

Helmi, suosittelen lukemaan Vaarasen alkuperäisen mielipidekirjoituksen 13.1. Hesarin mielipidesivuilta. Tämä Hesarin oma artikkeli on pientä clickbaitingia. Siinä ei ole läheskään sama sävy kuin siihen pohjautuvalla kirjoituksella. Eikä siinä mainittu feminismiä ollenkaan, mikä mielestäni oli asian käsittelyn kannalta tasa-arvoista.

 

Helmi K
sivulauseita

Luin, ja joo, sävy on eri mutta en siinäkään ymmärrä tuota että parisuhteessa, jossa on kaksi aikuista ihmistä ja joka on kahden kauppa, kaikki vastuu sysätään naiselle, kuin miehistä oli yhtäkkiä tullut jotain kaikkeen aktiivisuuteen kykenemättömiä lapasia.

Ja oma juttuni taas pohjasi nimenomaan Hesarin juttuun, maamme suurimaan sanomalehden vastuuseen kirjoittaa tuohon sävyyn tärkeästä aiheesta jotka olen jo maininnutkin.

Helmi K
sivulauseita

Ja anteeksi nyt mutta Vaaralan viimeinen, dramaattinen kysymys johon hän ei osannut vastata, että mitä voin tehdä kun tiedän että koirakin on vaimolle minua tärkeämpi, niin ööö, lähde siitä parisuhteesta.

Eihän nyt herranjumala voi olla niin että jos parisuhde on huono ja onneton, vaikka niitä olisi tuhatkin, että kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta ja Kaikkien Naisten asenneilmastosta. 

Satya

Luit valikoivin silmin kirjoitusta. Tässä muutamia ydinotteita joita aiheesta kirjoittaneet ovat osuvasti vältelleet:

...ilmentää ajallemme ominaista menestyvien naisten tapaa puhua miehistä väheksyvästi ja naisystävistä ylistävästi.....Ajatus ilmentää 2000-luvun miehen ja naisen etääntymistä parisuhteessa ja naisen tarvetta – oikeastaan hätää – korvata menetetty läheisyys kavereilla....Tutkimus kuitenkin osoittaa, että ystävät tai vaikkapa lapset eivät korvaa kaipuuta jakamiseen ja rakkauteen.

Missään kohtaan ei Vaaranen väittänyt tai antanut ymmärtää tämän olevan Kaikkien Naisten asenteissa. Se on täysin sinun keksintöäsi. Jos nainen/mies/lammas luo parisuhteen tilalle jotain minkä odottaa lievittävän sen puuttumisen aiheuttamaa tyhjyyttä, tulee tietysti suuria pettymyksiä. Ei näin tärkeitä elementtejä voi elämässään kukaan korvata. Ilman niitä toki hengissä selviää, mutta...

Naisystävä tuskin kasvataa ja elättää kaverin lapsia, rakentaa tulevaisuutta tai kantaa vastuuta taloudesta ja perheestä. Ajallemme ominaista on pitää myös näitä asioita itsestäänselvyyksinä....Suhde mieheen ei säestä olemassaolevaa vaan pakottaa kasvamaan ja kehittymään.

Tästäkö ne vaipat repesivät? Että kirjoittaja kehtasi väittää monien nuorten naisten (EI KAIKKIEN) olevan liian mukavuudenhaluisia. Parisuhteissa heitettäisiin siis hanskat tiskiin liiankin nopeasti kun eivät odotukset mene putkeen. Mikään yhteiskunnallisesti uusi väite tämähän ei ole. Mutta kun kerrankin pohdinnan kohteen ollessa nimenomaan nainen, haluavat feministit kadottaa tämänkin lyhyen kirjoituksen. Ai miksikö? No eihän naiset näin tee! Ketkään, koskaan, missään!

Olen huolissani miehiä väheksyvästä asenneilmastossa liitoissa ja sinkkuelämässä.

Tästä kirjoituksessa on kyse, ei naisien täydellisestä syyllistämisestä. Otsikkohan sille oli "Miestä ei tule väheksyä." Väärinhän se näin on sanoa, kun eivät miehet tarvitse ikinä apua. Siksi täytyi kirjoituksesta haloo nostaa. Kyllä ne miehet väheksynnän kestää kun ovat muutenkin niin etuoikeutettuja...

"Ja anteeksi nyt mutta Vaaralan viimeinen, dramaattinen kysymys johon hän ei osannut vastata, että mitä voin tehdä kun tiedän että koirakin on vaimolle minua tärkeämpi, niin ööö, lähde siitä parisuhteesta."

100% samaa mieltä. Mutta.

Elefantti huoneessa onkin juuri se mitä ei ääneen saisi sanoa. Entä jos tämän asenteen omaavia naisia (EIVÄT KAIKKI) onkin yhä vaan enemmän eikä parisuhde välttämättä vaihtamalla parane? 

Henkilökohtaisesti en ajattele näin, mutta monille nuoremmille miehille se saattaa olla elettyä arkea jota sinä tai minä ei millään huudoilla pystytä näkymättömäksi taikomaan.

 

 

Helmi K
sivulauseita

Se, että Vaaranen puhuu menestyneistä ja kouluttautuneista naisista on oikeastaan vielä pahempaa, hän rivien välistä ja suoraankin syyllistää naisia, että heidän menestyksensä takia ja myötä parisuhteet eivät kestä. Ja kuinkakohan suuri joukko naisia on menestyneitä? 100 000? 200 000? 400 000? Aika iso porukka vetää yhden linjauksen alle.

En ymmärrä kenen vaipat tässä repeäisi tai ylipäätään mitkä vaipat, mutta se että vedetään yhtäläisyyksiä naisten urasta ja ystävyyssuhteista siihen että miehillä on vaikeaa niin eihän se nyt voi mitenkään olla naisten vika, miten se on niin vaikea ymmärtää? Eikö oleellisempaa ole pohtia sitä miksi miehillä ei ole ystäviä, miksi he eivät rakenna sosiaalista verkostoa samalla tavalla kuin naiset? Kuka heitä estää? Ja miten helvetissä sinkkukulttuuri tähän liittyy? Jos olet nuori nainen ja sinkku väheksyt miehiä? On aivan absurdia puhua tällaisista asioista vuonna 2016!

Vielä kerran, siinä että näistä asioista keskustellaan ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta Vaarasen sekä Hesarin tyyli kirjoittaa asiasta niin kuin mies olisi parisuhteessa aivoton ja passiivinen otus jota nainen pompottaa ja haukkuu kotona ja ystävien kanssa, on mustavalkoinen, lapsellinen ja typerä.

Ja jos nyt oikeasti ajatellaan kuinka monta sataa ja tuhatta vuotta naiset pidettiin täysin taka-alalla kaikesta ja kuinka monta vuotta siitä ja sen seurauksista on keskusteltu on aika naurettavaa valittaa siitä että HETI kun naisia kritisoidaan alkaa huuto. Naisia on kritisoitu, vähkesytty, halveksuttu ja mitätöity aivan helvetin kauan ja toki sen muuttuminen on yhä monelle vaikeaa. Se on ehkä jollain tavalla ymmärrettävää mutta äärimmäisen turhauttavaa. Se, että sen tekee Heli Vaarasen kaltaiset asiantuntijat, on raivostuttavaa.

Kiitos sulle silti kommentoinnista.

Minja Koskela
Bluestocking

Amen! 

Satya

Se, että sen tekee Heli Vaarasen kaltaiset asiantuntijat, on raivostuttavaa.

Vaaranen perusteli kirjoitustaan päivittäisessä työssään usein eteensä tuleviin samankaltaisiin tilanteisiin. Se että hän näkee tätä samaa paljon, eikö se merkitse mitään?

Väitätkö hänen valehtelevan ja keksivän kokemuksensa?

Pitäisikö hänen kysyä lupa joltain ennen kuin kirjoittaa havainnoistaan tulevaisuudesta? Jos pitäisi, niin kuka on tämä taho, joka määrittelee mitkä hänen henkilökohtaiset havainnot ovat oikeita, vääriä tai painokelpoisia?

Helmi K
sivulauseita

En sano että hän valehtelee tai keksii tai että hänen pitäisi kysyä lupa, vaan sanon sen mitä olen kokoajan sanonut: se, että naisilla on ystävyyssuhteita, että moni liitto päättyy vauva-aikana eroon tai että miehet ovat parisuhteessa ja/tai elämässä onnettomia, ei voi olla koulutettujen nuorten naisten syy. Se ei mitenkään voi olla vain toisen osapuolen syy.

Mielestäni Vaaranen edustaa aikaa joka on mennyttä, puolustaa rivien välistä ja suoraankin patriarkaalista rakennetta jossa mies on perheen pää. Se, että häntä nuoremmat naiset ottavat kotona ja yhteiskunnassa oman tilansa, ei häntä selkeästi miellytä, se kun horjuttaa tuttua ja turvallista mallia.

Vaaranen saa toki ajatella ja sanoa mitä haluaa, mutta olen todella pahoillani että hänen asemassaan oleva ihminen, ja kyllä, nainen, käyttää asemaansa näin. Koska kuten sanoin, parisuhteista, rakenteista, malleista ja sukupuolista olisi, ja on aina, kiinnostava keskustella, mutta ilman syyttelyä ja tuhansia vuosia vanhoja kaavoja.

 

ReettaM
Harharetkiä

Olen Helmin kanssa aika pitkälle samoilla linjoilla. Lisäksi on mielestäni vähän ongelmallista, että syy parisuhteen epäonnistumisesta on nimen omaan naisen vika. Naisen pitäisi tulla vastaan, tehdä edelleen suurin osa kotitöistä, mutta olla huomauttamasta asiasta. Ongelmia on, mutta ne eivät ole ihan niin yksinkertaisia, että ne typistyisivät stereotypiaan nalkuttavista ämmistä.

Tietysti tasa-arvoistuminen hankaloittaa asioita mahdollisesti sikäli, että kun jäykkä suhteen sisäinen, sukupuoleen perustuva työnjako katoaa, kaikesta pitää sopia. Kuitenkin jotenkin edelleen oletetaan, että naiset kantavat vastuun lapsien ja kodin hoitamisesta - ei tarvitse kuin vilkaista, kummalle sukupuolelle näihin aiheisiin liittyvä kirjallisuus ja media on jotenkin ihan sattumalta suunnattu. 

Helmi K
sivulauseita

Näin!

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos, kun kirjoitit tästä. Tämän jutun pointti taisi olla muistuttaa naisia siitä, että vaikka yrittäisit mitä, olet kuitenkin ihan paska. Kiitos, Hesari, nyt muistan!

Koskee huonoja suhteita (Ei varmistettu)

Ei ei ei, tästä ovat syyllistyneet ihan väärät naiset (ne jotka kaikesta muutenkin syyllistyvät).

Jos koko Heli Vaarasen juttu kuulostaa utopialta, se luultavasti teille sitä onkin. Ohittakaa se. Mutta oikeasti: minä tunnen sellaisia naisia ystäväpiirissäni, jotka käyttävät naistenillat miestensä haukkumiseen. Se on varmasti jokin purkautumispaikka ja -keino, mutta tulee kyllä mieleen, että miksi te olette yhä niiden miesten kanssa.

Olen päätellyt, että se koiran tavoin lussukka lapasmies, joka ei osaa mitään, on kuitenkin parempi kuin se että kyseiset naiset eivät pääsisi ajoissa mukaan perheenperustamisvaiheeseen. Nyt heillä on mies, lapset ja kaikki se kiva, vaikka mies ei itse asiassa ollutkaan toiveiden ritari ja nykyään oikeastaan on liki sietämätön.

Minua aitona feministinä ja tasa-arvon kannattajana käy moni mies sääliksi. Kaikkensa yrittävät, ovat pehmeitä ja hoitavat lapsia, mutta todellakaan mikään ei riitä. Näillä naisilla on monta syytä oman pään terapoimiseen.

Ja uudestaan sanon, ettei tämä koske suurinta osaa parisuhteista. Minussa Vaarasen juttu ei herättänyt vihaa vaan tunnistamisen tunteen: ahaa, hän kirjoittaa nyt Miiasta ja Juhasta, Sinistä ja Petristä.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kommentista!

Minä en ole missään vaiheessa sanonut tai ihmetellyt sitä onko tämänkaltaista dynamiikkaa ja vuorovaikutusta olemassa. Varmasti on. Niin naisten kun miestenkin puolelta. Ihmisellä on pitkä tie oppia tasapainoiseen, kunnoittavaan ja hyvään parisuhteeseen. Se on kuitenkin mahdollista saavuttaa jos sen todella haluaa. Jos motiivit olla suhteessa ovat jotain muuta, niin se on asia erikseen.

Minulle tärkein kysymys on kokoajan ollut se, että mahdollinen parisuhteessa oleva epätasapaino, väheksyntä tai toisen vahvempi parisuhteen ulkopuolella oleva elämä olisi koulutettujen naisten syytä.

Minä en sääli miehiä mutta tiedän että on rakenteita jotka eivät tee heidänkään elämästä tässä yhteiskunnassa aina niin helppoa, silti aika usein helpompaa kuin naisilla, mutta säälin kyllä sitä tasoa jolla tätä keskustelua nykyään niin monessa paikassa käydään. Se on surkea. Sen sijaan että tartuttaisiin rakenteisiin, odotuksiin, keskustelukulttuuriin, arvoihin ja tunteiden käsittelemiseen, osoitellaan sormella, syyllistetään ja tehdään maailmasta entistä mustavalkoisempaa. Ja tässä, kuten alkuperäisessä tekstissänikin, peräänkuulutan mm. Hesarin ja iltapäivälehtien vastuuta millä tavalla näitä keskusteluja ja aiheita nostetaan esille.

Satya

Sen sijaan että tartuttaisiin rakenteisiin, odotuksiin, keskustelukulttuuriin, arvoihin ja tunteiden käsittelemiseen, osoitellaan sormella, syyllistetään ja tehdään maailmasta entistä mustavalkoisempaa. 

Ja sinäkö et syyllisty mustavalkoisuuteen? Feminististä argumentointiasi jonkin verran lukeneena, tyylisi on pitkälti "my way or no way". 

Helmi K
sivulauseita

Kyllä, syyllistyn joskus, myönnän. Vaikkapa silloin, mikä on melkein joka kerta, kun tulee puhe tasa-arvosta ja naisista, ja puhe kääntyy noin minuutissa siihen että ei miehilläkään ole kaikki asiat hyvin. Koska en kestä sitä enää sekuntiakaan. Että joskus olisi mahdollista käydä keskustelu naisista ja naisten oikeuksista ilman miehiä. Feministinen puhe kun ei tarkoita sitä ettäkö miehillä olisi kaikki hyvin, ettei miehiin kohdistuisi mitään epätasa-arvoa. Ei ole ja kohdistuu, mutta miksi se pitää mainita joka kerta erikseen? Miksi? 

Ja vielä, olen mm täällä ja täällä  ihan selkeästi esittänyt mitä mieltä asioista olen, ja lainaankin vielä kerran Caitlin Morania, sitten olen hetkeksi sanottavani tästä sanonut:

"Ärhäkät feministit eivät nimittäin halua viedä paikkaa miehiltä. Me emme vaadi koko maailmaa. Vain oman osuutemme. Miesten ei varsinaisesti tarvitse muuttaa mitään. Minun puolestani miehet saavat jatkaa ihan niitä samoja mieleisiään puuhia. Heidän ei tarvitse lopettaa (...) En halua miesten katoavan minnekään. 

Sen sijaan haluan tilalle aika radikaaleja markkinavoimia. Minä haluan VALINNANVARAA. Minä haluan VAIHTELUA. Minä haluan ENEMMÄN. Minä haluan NAISIA. Haluan naisille isomman siivun maailmasta, eikä vain kohtuuden nimissä, vaan koska niin olisi parempi. Olisi jännittävämpää. Uusi järjestys. Uusia asioita. Meillä pitäisi olla tarpeeksi naismunaa sanoa: "Jep, tämä maailma näyttää ihan hyvältä. Olen ollut täällä jo tovin ja katsellut asioita. Säätäisin kuitenkin paria juttua, sillä samassa veneessähän tässä ollaan. Me kaikki olemme samaa jengiä."  

Metsästä törähtää

Olen päätellyt, että se koiran tavoin lussukka lapasmies, joka ei osaa mitään, on kuitenkin parempi kuin se että kyseiset naiset eivät pääsisi ajoissa mukaan perheenperustamisvaiheeseen.

Minä taas luulen, että kysymys on kulttuurisesti hyväksytystä kiusaamisesta, joka hetkellisesti luo naiselle mielihyvää, mutta joka kokonaisuudessa nakertaa omaa hyvinvointia ja kiihdyttää entisestään pahaa oloa lisäävää käytöstä.  

Monet varmasti tunnistavat tunteen, joka syntyy, kun saa porukalla asettua jotakuta vastaan. Se syventää kuuluvuutta porukkaan ja herättää primitiivistä mustaa iloa. Noissa hetkissä ihminen ikään kuin menettää perusmoraalinsa, koska saa ilkeydelleen sosiaalisen tuen. Noissa tilanteissa kiusaaminen on ihan jees. 

Kun kiusaaminen tapahtuu parisuhteessa ja kohdistuu puolisoon, myös kiusatulla on vastuunsa. Hänen on asetuttava kiusaajaa vastaan, kerrottava, että kiusaaminen tuntuu pahalta. Valitettavasti kulttuuriimme on kehittynyt malli, jossa naiset saattavat reagoida miesten puolustautumiseen raivolla.

Vaikka feministit kuinka väittäisivät, että roolimallien purku vapauttaa myös miehet, niin tosiasiassa feminismi pyrkii tarkoin säätelemään sitä, kuinka miehen tulee tunteitaan ilmaista. Feminismi ei suinkaan pyri vapauttamaan miestä omaksi itsekseen vaan se yrittää vapauttaa miehen tukemaan naisen asemaa. Feminismi ei kuuntele. Se sanelee ja olettaa miehen toimivan sanellun kaikupohjana.  

Netissä on useampi miesten asemaa ruotiva blogia. Kaikki nämä saavat osakseen väheksyntää naisilta. Se, mikä feministeille on naisten tapauksessa luonnollinen oikeus, on miesten tapauksessa väheksyttävää. Onneksi on miehiä puolustavia naiskirjoittajiakin. Näitäkin vastaan feministit hyökkäävät, mutta eivät yhtä ahnaasti kuin miehiä vastaan, koska hyökkäämiseen koulutettua ja älykästä naista vastaan sisältyy ristiriita.

Jos joku mies tämän kirjoitukseni lukee, niin muista, että sinulla on oikeus tunteisiisi ja oikeus puolustautumiseen. Kysymys ei ole siitä, kuka on absoluuttisesti oikeassa, vaan siitä, että naisen tulkinta asioista ei ole sen oikeampi kuin miehenkään. Kysymys on vuorovaikutuksesta, siitä, että asioista syntyy yhteinen tulkinta, jossa kumpikin kokee tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Naisten kiusaamista ei tarvitse hyväksyä, vaikka naiset sen hyväksyvät.

Helmi K
sivulauseita

Jokaisella on oikeus tunteisiin eikä kenenkään kiusaaminen ole koskaan hyväksyttävää. 

Ja niin, luojan kiitos on jossain olemassa kirjoittajia ja tekstejä joissa miestä puolustetaan. Muutenhan miestä ei puolustaisi kukaan niin kuin miestä ei koskaan ole kukaan puolustanut. 

Hep (Ei varmistettu)

Tää Vaarala laukoo nyt ihan mitä sitä huvittaa. Se on aikaisemminkin kertonut hyviä mielipiteitä kuten et sinkkujen pitäisi hänen mielestään etsiä miehiä/naisia tuolla koko ajan. Totta kai lehdet kirjoittaa näistä kun ne saa lukioita jos kirjoitus on vähän kyseenalainen ni herättää keskustelua ja lehti saa lisää lukijoita. Mitä tähän tekstiin kommenttiin tulee niin Vaarala taas kerran yleistää aivan häikäilettömästi. Aivan varmasti on naisia sekä miehiä jotka mäkättää. Se riippuu ihan ihmistyypistä eikä niinkään sukupuolesta. Siinä määrin tietty myös sukupuoli kysymys koska naiset ja miehet toimii/keskustelee aivan eri tavalla. Mutta meitä on moneen junaan ja tää Vaarala myös varmasti ihan tarkoituksellaan tulee ulos näiden kommenttiensa kanssa. Saadakseen aikaan keskustelua ;)

AlistettuFeministiMies (Ei varmistettu)

Olen mies ja ollut tuollaisessa alistetussa suhteessa lähes vuosikymmenen. En lähtenyt pois, koska olimme molemmat feministejä. Kuvittelin että alistaminen kuuluu asiaan ja että elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa. En ole kokemukseni kanssa yksin, vaan näen ilmiötä paljon ympärilläni. Se, että kokemaani ongelmaan reagoidaan tämän blogikirjoituksen kaltaisella vähättelyllä on juuri sitä samaa alistamisen kulttuuria ja mekanismia jota Hesarin tekstissä kritisoidaan. Minulle se, että otat alkuperäisestä kirjoituksesta itseesi, ja väität perusteettomasti että siinä yleistetään että kaikki naiset sitä, koulutetut naiset tätä tai feminismi tuota, on merkki siitä että kirjoitus koskee juuri nimenomaan sinua.

Helmi K
sivulauseita

Olen pahoillani hyvin ikävästä kokemuksestasi parisuhteessa.

Mutta se, että sinä tai puolisosi, kuvittelitte alistamisen olevan osa feminismiä, ei ole naisten tai feminismin vika, koska se ei kuulu feminismiin. Se, että joku kuvittelee alistamisen olevan tasa-arvoa on todella surullista, ja pahoittelen suoruuttani, mutta myös tietämättömyyttä.

Minä en ole missään vaiheessa vähätellyt epätasa-arvoisessa tai alistavassa suhteessa eläviä miehiä tai naisia, vaan kritisoinut sitä että tämä laitetaan naisten syyksi. Että mies esitetään täysin tahdottomana ja passiivisena matona. Minusta se on hyvin epähedelmällinen ja mustavallkoinen tapa lähestyä asiaa (parisuhdetta, perhettä, psykologisia taitoja, läheisyyttä) josta, kuten olen nyt monta kertaa sanonut, on tärkeä puhua. 

Ja vielä kerran, alkuperäinen, suurin kritiikkini kohdistui nimenomaan Hesarin juttuun, sävyyn jolla se oli kirjoitettu, raflaavan mutta epätarkan otsikon rakentamiseen, huomiohakuisuuteen / klikkausten metsästykseen, joka vain entisestään ajaa ihmisiä kauemmakasi toisistaan.

Tahdoton ja passiivinen mato (Ei varmistettu)

Miksi alistetussa suhteessa elävä nainen sitten on "tahdoton ja passiivinen mato", joka tarvitsee koko laupiaan yhteiskunnan tuen, meidän kaikkien osanoton ja myötätunnon?

Helmi K
sivulauseita

Ei ole, eikä tarvitse, enkä tiedä kuka tai missä näin on sanonut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella tympeä ja syyllistävä tuo Hesarin teksti. Mutta rupesin miettimään että on pystyttävä puhumaan myös siitä miksi niin moni mies kokee olevansa se sorrettu osapuoli. Miksi feminismistä puhuttaessa on puhuttava miehistä? No siksi että feminismi ajaa tasa-arvoa, naisten asiat ovat miesten asioita ja toisinpäin. Jos molemmilla sukupuolilla on tilaa olla kaikkea feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä ilman ahtaita sukupuolinormeja molemmat sukupuolet voivat hyvin. Asiat eivät ole myöskään millään tavoin mustavalkoisia mielestäni miehiä "sorretaan" monessa asiassa siinä missä naisiakin ja tasa-arvo on vasta unelma. Hesarin teksti oli kuitenkin todella väsyttävä kannanotto tähän aiheeseen.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos, ja samaa mieltä pitkälti olen. Ja ongelma ei olekaan siinä että feminismistä puhuttaessa puhuttaisiin myös miehistä, vaan siinä sävyssä että jotenkin naiset eivät saisi vaatia korjauksia tai oikeuksia koska miehilläkin on vaikeaa, että se pitäisi joka kerta erikseen mainita. Puhumattakaan siitä että koska muualla maailmassa on naisilla vielä kurjemmin niin pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen mitä meillä täällä on, että melkein tasa-arvo on jo riittävän hyvä. Ei ole.

annepa (Ei varmistettu)

Kyseinen Vaaralahan kirjoittaa siitä mitä hän työssään näkee. Se, että havainnot ulotetaan tekstissä koko väestöön, on typerä virhe. Kuinka moni pari menee Vaaralan terapoitavaksi? Entä ne kaikki muut jotka eivät mene?

Minulla on tähän ajankohtainen allegoria töistä. Isopomo valitti, että minun yksikköni toimii huonosti kun tulee huonoa palautetta. Sanoin, että et kai sinä luo kokonaiskuvaa yksiköstäni pelkästään sen huonon palautteen pohjalta. Jos me tehdään 500 keikkaa kuussa ja sinä saat vaikkapa 5 (en tiedä monta oikeasti saa) huonoa palautetta, niin eikö kuitenkin kannataisi ottaa huomioon myös ne keikat mistä ei tiedetä eli joista ei ole tullut palautetta ja ne keikat mistä tulee hyvää palautetta, me nimittäin saadaan myös sitä. Ja otapa huomioon, että meitä on laskennallisesti ja käytännössä 50% tarvittavasta henkilömäärästä ja liian vähäinen henkilöstömäärä työn määrään verrattuna laskee laatua. Sinä olet osavastuussa siitä, että meit on liian vähän. Isopomo ei kommentoinut tähän mitään.

Vaarala tai jutun kirjoittaja tekee saman karkean virheen kuin mainitsemani pomohenkilö. Ei kaikkia suhteita voi verrata siihen porukkaan, mikä hänen tietoonsa on tullut. Voi olla, että ongelmat parisuhteissa eivät ole enää samanlaisia kuin ennen ja voi olla, että ne ongelmat, jotka ovat olemassa ovat Vaaralan kokemusmaailmassa juurikin naisen päsmäröinnistä johtuvia, mutta ei tästä voi vetää suoraa viivaa kaikkiin parisuhteisiin.

Minä en loukkantunut kirjoituksesta. Huomasin heti tuon samankaltaisuuden työelämäni tapauksessa ja totesin, että vajaa juttu.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kommentista!

Hyvä allegoria, ja pätee oikeastaan myös samaisen Hesarin eiliseen juttuun sosiaalialasta.

Nata - White Trash Disease

toi hesarin juttu kuvaili meitsiä 100%, alkoi oikein hävettää.

Helmi K
sivulauseita

No syystäkin ;)

Nata - White Trash Disease

näinpä! heti aloin imuroimaan ;D

Avalon1 (Ei varmistettu)

En jaksaisi koskea juttuun ja kommenttiin pitkällä tikullakaan, mutta se paatos millä siitä jaksetaan hermostua kertonee todennäköisesti varmaan enemmän ihmisestä itsestään kuin itse uutisesta. Eli se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ja ei, nyt ei pidä suuttua :)

Kodin perintö kulkee aina äidiltä tyttärelle. Nyt kun otatte Prisman pakastealtaan herneet pois nenästä ja mietitte edes hetken kaikessa rauhassa mitä se tarkoittaa, niin siinä on totuuden siemen. Sanon tämän yhden pojan ja kahden tytön isänä.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kommentista, mutta en ymmärrä ajatusta että kodin perintö kulkee (vain?) äidiltä tyttärille. Isillä ei siis ole mitään roolia tässä, eikä kodin perintö (ymmärrän tämän siis tarkoittavan käyttäytymis- ja reagointimalleja, tunnekasvatusta, roolimalleja yms) näy pojissa mitenkään? Vai siis mitä?

Ja kuten olen varmasti kohta sata kertaa sanonut, minä en hermostunut siitä että jonkun mielestä on paljonkin parisuhteita joissa naiset alistavat miehiä ja joissa molemmilla olisi hurja määrä opeteteltavaa ja työstettävää jotta parisuhde olisi tasa-arvoinen ja kunnioittava ja hyvä. Varmasti on.

Minä kritisoin sitä, että onnettomat parisuhteet laitetaan menestyneiden naisten syyksi, tai että naisten menestyminen jotenkin olisi syypää miesten kokemaan syräjytymiseen tai kurjuuteen. Tai että naiset ja/tai feministit eivät antaisi miehille oikeutta tuntea, olla heikkoja tai vaatisivat heitä kestämään pää pystyssä alistamisen toisin kuin omalla kohdallaan.

Ja sitä typerän osoittelevaa tyyliä millä HS on toistuvasti kirjoittanut tasa-arvo-asioista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Helmi. En ole kolmekymppinen (olen 48), mutta olen järkyttynyt Vaarasen puheista. Varmasti sellaista on, että naiset väheksyvät miehet parisuhteessa, mutta Vaaranen tulisi ymmärtää asemansa ja sen, että ei voi puhua yleistävästi sellaisesta ilmiöstä, jota näkee vastaanotollansa. Vaaranen myös ohittaa sen, että monen nuorten ja vanhempienkin naisen tilanne on todella stressaava. Kukahan nainen uskaltaa vielä mennä Väestöliiton parisuhdekeskukseen? Pelkään pahoin, että Vaarasen puheet ovat aiheuttaneet huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Helmi K
sivulauseita

Loistava kirjoitus aiheesta:

https://lahtinenveikka.wordpress.com/2016/03/05/konservatiivinen-parisuhdekertomus/

Ehkä joskus vielä selviää Vaarasen ja HS:n kytkös tms, koska jotain kummaa tässä on.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.