kaikki tämä notkeus

sivulauseita

Viikko takana. 

Hidas, lempeä. Paljon haukotuksia, torikahveja, päiväunia, kyläilyjä ja suunnitelmia.

En uskonut sen olevan mahdollista, mutta minä olen oikeasti ollut ihan lomalla.

En ole miettinyt käsikirjoitusta, en ehkä hetkeäkään. En tiennyt senkään olevan mahdollista. Koska tämähän on työ jota tehdään ihan kokoajan, kaikkialla, että teksti ja tarina kulkee aina mukana. No, eipäs kuljekaan.

Ja miten notkeaksi tunnit ja päivät sen myötä muuttuvat, ne antavat periksi joka puolelta.

On niin helppoa olla kun ei halua olla missään muualla kuin juuri siinä missä on.

Ja mielessä on enemmän tilaa. Sinne tupsahtelee ajatuksia, ideoita ja haaveita joiden olemassaoloa en ole muistanut tai joita en edes tiennyt omaavani. 

Majakkasaaresta, jatko-opiskelusta, tanssimisesta.

 

Muutamana hetkenä olen kaivannut aikaa jolloin saatoin lähteä festareille tunnin varoitusajalle, kaivannut spontaaneja yökävelyitä valoisilla kaduilla.

Muistellut aurinkorasvan tuoksua lämpimällä iholla mutta rakastanut myös uutta keltaista sadetakkiani, rakentanut tytön kanssa uimarannan olohuoneen matolle.

On vasta kesäkuu, kaikelle on vielä aikaa.

 

Share

Kommentoi