keltaiset tyypit

sivulauseita

Ja sitten olisi rakkaus. Tiedäthän, sellainen joka saa sinut ehjäksi jälleen. Vaikka ajattelit: tämän minä kätken.

Jos pidätte novelleista (niin kuin kaikki hyvät ihmiset), lukekaa tämä. Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit on hieno, vahva ja tiivis kokoelma rakkaudesta, yksinäisyydestä, pimeästä maisemasta, tuhoutuneista linnuista ja kaiken taustalla häivähtävästä valosta jonka voi kuka tahansa nähdä jos oikein tarkkaan katsoo. Vahingossa valitusta yksinäisyydestä, kuin keltaisesta väristä, jota ei kukaan näe.

Kahdeksan novellia on jaettu kolmeen osaan, joista itse pidin ensimmäisestä ja kolmannesta eniten. Varsinkin ensimmäisen osan Lonkerot ja kolmannen osan Jäätelökehä loivat sellaisen jännitteen että saatoin hetkeksi unohtaa hengittää. Rohaksen luomat maailmat ovat pimeitä ja pelottaviakin mutta jokin voima niissä on, sellainen joka saa luottamaan myös valoon ja parempaan, sellainen joka estää tarinoita hyökymästä liian raskaina päälle.

Kieli on ihailtavan tarkkaa, jyrkkää ja kaunista. 

Miten helvetissä yksi lokki liittyy yhtään mihinkään? Yritän kertoa, miten surulliseksi tulin sen vuoksi. Ihan yhtäkkiä sen lokin nähtyäni. Ja sitten yritän kertoa Annista ja punarinnasta, mutta Sukeltaja sanoo vain, että nyt pitää nousta, ja vetää minut ulos junasta. Hän ei kuuntele, vaikka miten kerron. Vaikka kerron lokista ja sitten Annista, joka katkaisi haavasta oksan ja hakkasi sillä jään pinnan ja linnun rikki. Kesken keijuleikin ja lentämisen. Hakkasi, kunnes linnussa ei ollut enää yhtään ehjää kohtaa.

Minulta meni tämä vuosia sitten ihan ohi, en tiedä miksi. Rohakselta on sen jälkeen ilmestynyt myös romaani, Syvä pää. Onkohan se yhtä hyvä? Katsotaan.

 

Kommentit

Hotelli Hertta (Ei varmistettu) http://hotellihertta.blogspot.fi

Oo, kivaa kun kirjoitat novelleista! Mä rakastan novelleja, mutta sitten kun alan miettiä lempinovellistejani, ei tule mieleen kuin Raija Siekkinen. Ja ehkä Tove Jansson. Ketä muita on??! Ootko lukenut Joyce Carol Oatesin novelleja? Mä en, mutta ajattelen että ne vois olla hienoja. Oon hypistellyt Keltaisia tyyppejä kaupassa, täytyypä nyt tutustua tarkemmin.

Helmi K
sivulauseita

Minäkin hypistelin pitkään ennen kuin lopulta luin. Onneksi lopulta luin.

Siekkinen on aina ja ikuisesti, ehkä paras, ja Tove tietysti. Richard Ford on raskas ja kevyt ja hieno (siis ne novellit), myös Alice Munro ja Jhumpa Lahiri loistavat. Lahiri varsinkin, rakastan. Olethan lukenut Tuoreen maan?? Oatesin novelleja en ole lukenut, pitäisi.

Hotelli Hertta (Ei varmistettu) http://hotellihertta.blogspot.fi

Mulla on Tuore maa hyllyssä, aloitettu, mutta ei koskaan lopetettu. En ihan saanut kiinni jostain tosi pitkästä novellista, se tuntui vain venyvän ja vanuvan. Alice Munroa olen lukenut jonkun verran, ja vaikka olen kovasti halunnut pitää siitä ja arvostaa sitä tavalla jonka se mitä ilmeisimmin ansaitsee, en jostain syystä ole hirveästi syttynyt sen novelleista. ENNEN KUIN nyt kun mulla on "Liian paljon onnea" kesken, olen lukenut siitä kaksi ekaa ja varsinkin "Miten meidän tulisi elää" oli ihana. Aivan suunnattoman hieno. Ehkä alan olla tarpeeksi kypsä Munrolle. :) Richard Fordia en ole lukenut, täytyypä tutustua.

Helmi K
sivulauseita

No mutta, Tuore maa on mulle ehkä rakkain novellikokoelma, yritä siis vielä kerran. Novellit ovat pitkiä, mutta loppua kohden tunnelma tiivistyy ja tapahtuu järisyttäviä oivaltamisia. Tämä siunattu koti on myös upea, napakampi myös. (Sen sijaan Lahirin Kaima romaani on lukematta, jokin siinä ei sytyttänyt, ehkä yritän vielä.)

ps. huomenna aloitan Mustat paperit :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.