Kesän jälkeen tulee syksy

sivulauseita

Aina. Ja myös syksyn kirjat. Pitkästä aikaa ihan oikeasti uskon että minulla on aikaa lukea. Siis kunnolla lukea, ei mitään romaani kuussa jos hyvin käy. Oma kirja on silloin ilmestynyt ja uusi vasta ihan varovasti alussa, joten mikäs sen parempaa kuin toisten kirjoittamat kirjat. 

Näitä odotan.

Matti Kangaskoski: Sydänmarssi

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Per Petterson: En suostu

Lena Dunham: Sellainen tyttö

Paolo Giordano: Ihmisruumis

Essi Kummu: Lasteni tarina

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Jo Nesbø: Isänsä poika

Michael Cunnigham: Lumikuningatar

 

Ja miksi juuri näitä? Kangaskosken romaanista kuulin ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten, olen odottanut sitä siitä asti. Luen oikeastaan jokaisen Härkösen, koska niin se vaan on. Petterson on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, hänen romaaninsa Ajan kadotettu virta on yksi hienoimmista. Lena Dunham saattaa olla nero. Giordanon Alkulukujen yksinäisyys oli ihana, uskon että tämäkin on. En muistaakseni ole lukenut yhtään Essi Kummun kirjaa, nyt on aika aloittaa. Murakami on uusi ihastukseni. Nesbø on Nesbø, norjalainen rakkauteni. Ja no, Michael Cunnigham, en usko että tarvitsee selittää.

Näitä on hyvä odottaa.

Mutta ensin, kesä!!!

Share

Kommentoi