Kirja(ni) vuosien takaa

sivulauseita

 

Viisi vuotta sitten pidin käsissäni ihmettä. Tai siltä se silloin tuntui. Esikoisteos. Minun kirjoittama kirja. Minun! Kauniiden kansien välissä yhdeksän novellia joita olin kirjoittanut vuosia. En ikinä unohda sitä tunnetta, juuri sitä ihmeellisyyttä. Joka sitten kuitenkin vähitellen muuttui myös arkiseksi, työksi, omaksi. Ei koskaan tasaiseksi, ei helpoksi.

Hyväksi ja pahaksi, rakkaaksi.

 

 

Ehkä siksi eilen istuin junassa hieman hämilläni. Olin matkalla lukupiirin vieraaksi. Lukupiirin joka oli lukenut juuri tuon ensimmäisen kirjani. Juna ohitti Pasilan ja Espoon ja Karjaan ja minä istuin siellä ja luin noita novelleja joita en ollut edes selannut moneen vuoteen. Välillä vähän itketti, välillä hymyilytti, ajattelin että tuo on hieno lause, ja tuo, tuon ottaisin pois ja ainakin nuo, mietin miksi se tekee noin, miksei se lähde, jotenkin noin minäkin sen sanoisin. Minäkin? 

 

Niin. Jossain Salon kohdalla tajusin hetkittäin lukevani kirjaa kuin se olisi jonkun toisen kirjoittama. Hämmennyin. Näinkö tämä menee? Että kun tarpeeksi kuluu aikaa minä siirryn kirjoittajasta lukijaksi? No ei ihan. Kyllä minä sitten muistin monta hetkeä jolloin olin valinnut juuri tietyn sanan, poistanut kappaleen ja lisännyt pilkun. Muistin juuri sen lauseen jonka kustannustoimittaja oli halunnut ottaa pois mutta johon en suostunut, josta sitten useampi myöhemmin kysyi että mitä tuo oikein tarkoittaa. Ja sen illan kun päätin että nyt se on valmis, tuli mitä tuli, vaikkei koskaan ihan valmis voikaan olla mutta tämä riittää, tämä on hyvä.

 

Muistin paljon hyviä ja vaikeita hetkiä, ja hetken ajan tunsin sen ihmeellisyyden. Tämä on minun kirjoittamani, ensimmäinen, ja minä olen siitä edelleen ylpeä.

 

( Ja se lukupiiri oli ihana. Kiitos kaikille kauniille, oli ihana kuulla ajatuksianne, ja huomata miten tarkasti tekstin voi lukea, miten loputtomiin siitä syntyy tulkintoja, miten aina löytyy uusi lukija ja kokemus. )

 

ps. Pieni täytti vuoden ja minun on vähitellen mahdollista palata töiden pariin, hiljalleen mutta kuitenkin, ja mietin että kirjoittaisin tänne myös siitä hieman, työstäni siis, niistä hetkistä kun sujuu ja niistä toisistakin, toimittamisesta ja odotuksesta, kärsivällisyydestä ja kärsimättömyydestä, sanojen ja lauseiden hakemisesta, mutta kiinnostaisiko se ketään? En tiedä. Kertokaa.

Share

Kommentit

Ihana teksti. Juuri tuolta se tuntuu. Minusta on vain mielenkiintoista lukea kollegoiden työstä ja sen sujumisesta, joten anna palaa. Ja onnea yksivuotiaalle lapsellesi!

Mrs. K.

Ihana teksti , ole ylpeä itsestäsi!

 Tuo on monen haave. :)

Jemina
No Sex and the City

Onnea sekä kirjallisesta merkkipäivästä että lapsen merkkipäivästä. Ja vastauksena kysymykseesi: kiinnostaa, kiinnostaa, tietysti kiinnostaa!

 

Helmi K
sivulauseita

Kiitos te! Ja hienoa jos työstä(kin) kirjoittaminen kiinnostaa, voisi itsellekin tuoda uuden näkökulman kun kirjaisi huolella ylös ajatuksia ja tunteita matkan varrelta.

Kampela

Voi, hienoa että olet itsestäsi ylpeä :) Pakko myöntää että juuri tuo sinun kokemasi päivä on omanakin haaveena: se fiilis kun saisi julkaistua ensimmäisen kirjansa! Juu, ikää ei ole kylläkään vielä paljoa ja tässä ehtii, mutta en saa haaveilta rauhaa :D

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kiinnostaa, kerro!

Luen ensimmäistä kertaa blogiasi, jonka löysin hakusanoilla "lily blogit runous" Googlesta. En ole tutustunut vielä teokseesi, mutta etsin sen kyllä käsiini heti seuraavalla reissulla kirjastoon.

Minä olen myös kirjoittanut julkaistun teoksen. Se on tosin runokokoelma, jonka työstämiseen minulla meni 5 vuotta. Hahmottelin ensin elokuvakäsikirjoitusta elokuvaohjaajan ja nuoren näyttelijän romanssista, mutta sitten päädyinkin vuosien saatossa kirjoittamaan draamallisen runokokoelman, joka on täynnä (sitä kirottua) arkirealismia. Tekijänoikeuspalkkioita kirjasta en ole nähnyt koskaan, vaikka tein tietenkin sopimuksen niistä kustantamoni kanssa.

Kirjan julkaisun hetki on ihmeellinen. Puhuin eilen siitä muusikkomieheni kanssa, jolle oman biisin kuuleminen radiosta tai televisiosta ensimmäistä kertaa on vastaava fiilism, luulisin. Se on helpottunut, huojentunut, onnellinen, hypersuperhyvä fiilis kun saa antaa sielunsa ja sen saavutukset toisille luettavaksi.

Olisi hienoa lukea enemmänkin työstäsi ja vaihtaa näin kollegiaalisia ajatuksia! 

Jenni S.

Ihana kirjoitus! Ja novellikokoelmasi on myös ihana. Olen ajatellut, että voisin lukea sen taas. Tällä kertaa en varmaankaan ota sitä kuitenkaan ruuhkajunaan, vaikka toisaalta olikin ainutkertainen kokemus liikuttua arkiaamun tungoksessa, etenkään kun en ole yleensä kirjojen ääressä liikuttuvaa sorttia.

Ja: kirjoittamiskokemuksesi kiinnostavat kovasti! Kiitos, jos jaksat ja haluat kertoa niistä.

 

Hotelli Hertta (Ei varmistettu)

Kiinnostaa kiinnostaa!! Varsinkin ne hetket jolloin ei suju, odotus ja toimittaminen ja kärsimättömyys. Vaikka tietysti myös hyvät hetket :) En tiedä, kummista loppujen lopuksi on helpompi/kivempi kirjoittaa. Mutta anna palaa!

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kommenteista kaikki! 

Katsotaan siis mitä tapahtuu kun kirjoittamisesta kirjoittaa. Pysykää kuulolla!

syysäiti (Ei varmistettu)

Hei Helmi, sain esikoisteoksesi lahjana sairaalaan synnytettyäni päivää aiemmin oman (esikois)tyttäreni. Luin kirjan läpi sairaalassa vastasyntynyt tyttö vierelläni. Muistan sen aina. Itkinkin. Jo kokoelman nimi oli niin kaunis: "Kotiin". Kiitos.

Ooona (Ei varmistettu)

Suurkiitos, että tulit piiriimme! Oli huippuantoisaa päästä kuulemaan koko teoksen synnystä, ja hauskaa, ehkä jopa pelottavaa huomata, kuinka tarkkaan sitä tulikaan itse luettua. Harvemmin sitä tulee ääneen pähkäiltyä lukemaansa, jolloin eivät myöskään kaikki ne lukiessa heränneet ajatukset pääse esiin.

Onnea pienelle ja hyvää jatkoa sinulle!

Helmi K
sivulauseita

Syysäiti, ihanaihana, kiitos tuosta.

Ja ooona, ei kestä, tulen vaikka toistekin:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm... Taidan olla sulletästä kirjasta velkaa - monella tapaa :)

Jonna

Kommentoi