Kirjoitusharjoitus

sivulauseita

 

 

Mies astuu huoneeseen jossa nainen jo odottaa, istuu puisen pöydän ääressä, edessään avonainen kirja ja lasi.

Huone on pieni mutta valoisa, asunto korkealla kattojen yllä.

Mies sulkee oven takanaan ja yskäisee ponnettomasti.

Nainen nostaa katseensa, hymyilee hetken kunnes muistaa että juuri nyt ei pitäisi.

Mies kävelee huoneen poikki, miettii istuisiko itsekin mutta jää sitten ikkunan viereen seisomaan. Riisuu ohuen takin ja laskee sen tuolin selkämykselle.

Siinä he ovat.

Katsovat toisiaan kohti ja toistensa ohitse.

Jotain pitäisi sanoa, tehdä. Korjata, rikkoa.

Jossain huutaa lintu, toinen laskeutuu ikkunalaudalle, jää katsomaan näitä kahta, niin täynnä toiveita ja kysymyksiä, menetettyjä vuosia, saavutettuja unelmia, kaipausta.

Kaukana kesä ja sen päivät, mutta nainen rakastaa syksyä enemmän, mies ei tiedä miten rakastaa.

Juuri siinä he ovat.

 

( Valitse kuva, katso sitä minuutti, kirjoita siitä kymmenen minuuttia)

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana.

Pax
Liikehdintää

Ensin luin, että ei. Ei tässä kuvassa ole tuo tarina. Sitten luin tekstin uudelleen. Pääsin siihen sisälle, mutta ei se vieläkään ole tuossa kuvassa. 

(mietin voisinko itse kirjoittaa samasta kuvasta, olisiko jossain joku, joka voisi lähettää kuvan, kirjoita tästä ja sitten läntätä kaiken nettiin)

Minulle siinä kuvassa on jotain muuta. Mutta sepä tässä hienointa onkin. Maailmakin on olevinaan meille sama, mutta silti me näemme siellä eri asioita. 

Mutta ensihämmennyksestä oli vaikea päästä yli. Kuva on hieno ja sanojen tunnelma on hieno, minulle ne eivät kohtaa. Onneksi aikuisten kirjoja ei kuvitetakaan. :)

Helmi K
sivulauseita

Tämä on kiinnostavaa. Että herättää noin vahvoja fiiliksiä ja ajatuksia, jopa hämmennystä :)

Mun (ja harjoituksen) tarkoitus ei siis ollut kertoa kuvasta, kuvailla kuvaa, vaan kirjoittaa siitä mitä kuva herätti. Teen tätä usein jos kirjoitus ei kulje. Kuvat kun synnyttävät sanoja joista taas syntyy tunnelmia. Toisin sanoen harjoituksen tarkoitus on juuri siinä ristiriidassa mitä näemme ja mitä sen vuoksi tunnemme ja ajattelemme, koska harvoin ne täydellisesti kohtaavat, ja siksi on tarkoitus kirjoittaa enempää miettimättä.

Kun minä katsoin tätä kuvaa niin mulle tuli ensimmäisenä mieleen se mitä on ollut kuvan hetkeä ennen, se kesä mistä kirjoitinkin.

Mutta siis, kiinnostavaa, kiitos.

 

Pax
Liikehdintää

Ensinnäkin: hyvä harjoitus. Kiitos muistutuksesta.

(Onpa tämä nyt hankalaa, tulee alleviivaava ja varjokeskusteluolo, mutta jatketaan nyt kun kerran tuli aloitettua.)

Tarkoituksenani ei ollut sotia tulkintaasi vastaan, päinvastoin. Halusin kommentoida prosessia, jonka pääni kävi läpi. 

Hetken kenties toivoin, että olisit kirjoittanut siitä mielikuvasta, mikä minulle oli jo osin tiedostamatta kuvasta syntynyt. Sinun tulkintasi oli erilainen.

Ja se on rikkaus. 

Osaanko selittää? Tarvitseeko minun?

Ettei olekaan kiinnostavaa, mistä mikäkin on syntynyt, mistä on löytynyt inspiraatio, koska sanojen voima on juurikin mielikuvien ja kuvienkin rakentamisessa, tunnelman kuvaamisessa, jossa kuitenkin lukijalla on mahdollista rakentaa oma versionsa. 

Jotenkin tässä kohtaa kuvan synnyttämä fiilis oli minulle hyvin vahvasti eri kuin tekstisi. Siitä tuli ristiriitainen olo. Eihän se siis tarkoita, etteikö tuosta kuvasta voisi kirjoittaa miljoonaa eri tarinaa. Voisi. Se on varsin inspiroiva. 

Ja sitten vielä, kertauksena, se oivallukseni tästä. Että meillä on kaikilla oma tapa katsoa maailmaa. Että samasta tilanteesta, kuvasta, jopa sanoista meillä on mahdollista luoda oma tulkintamme ja kirjoittaa siitä (ja sitten vielä lukijan on mahdollista tehdä oma tulkintansa). 

En tiedä, aukeaako tämä, tai onko siitä kenellekään muulle mitään hyötyä. Minulle on. Ehkä eri tavalla kuin olisi voinut olettaa. Mutta että. En keksi kokoavaa loppulausetta, ja olen jo myöhässä.

Ehkä vielä se, ettei voi tietää kirjoittamansa merkitystä. 

Helmi K
sivulauseita

Siinä mielessä ei olisi tarvinnut selittää että ymmärsin kyllä tämän kaiken ekasta kommentistasi, ja ajatuksesi aukesivat kummassakin varsin kirkkaina. Mä itse vaan halusin tarkentaa sitä mistä mulle tuossa harjoituksessa oli kysymys.

Mutta siis, olen kaikesta sun kanssa ihan samaa mieltä, varsinkin kaikista niistä tavoista katsoa maailmaa, kertoa siitä, tulkita kerrottua. Ilahduttavaa, ja hyödyllistä, pohdintaa :)

Pax
Liikehdintää

No, selitinpä itselleni ja kaikelle kansalle. :) 

Mutta ilahduttavinta on ilman muuta se, että on paikkoja käydä tällaista pohdintaa. Joten kiitos taas kerran blogistasi.

Pau
P.S C'est moi!

Hei jee, kiva kirjoitusharjoitus! Pitäisköhän itekin laittaa joku jossain vaiheessa... Näähän olis kivoja jakaa täällä :)

Pau
P.S C'est moi!

Laura Makabreskun kuvat on ainakin aina inspiroivia, huoh.

Helmi K
sivulauseita

Sun ansiostahan ne keväällä löysin joten kiitos, ovat antaneet paljon.

Ja olisipa hauska jos tekisit, ja julkaisisit myös!!

Pau
P.S C'est moi!

No nyt on sitten oma kirjoitusharjoitus tehty! Kiitos vielä vinkistä. Ja kuvavalinta ei varmaan yllätä ;)

Helmi K
sivulauseita

Ah, jes!!!

maariapaivinen (Ei varmistettu) http://www.maariapaivinen.com

Olen unohtanut kuinka harjoituksilla pääsee takaisin omaan tekstiin jos on ovi hukassa. Kiitos muistutuksesta ja tsemppiä töihin!

Helmi K
sivulauseita

Itsekin usein sen unohdan mutta onneksi vain hetkittäin :) samoin sinne, ja odotukseen myös!

Katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Tuli mieleen minun ja erään toisen naisen yhteisblogi, joka sittemmin kuivui kuoliaaki.
Hän laittoi kuvat, mina katsoin ne ja kirjoitin nopeasti tarinan.

http://dubletti.blogspot.fi/

Helmi K
sivulauseita

Kiitos linkistä, hauska idea tuokin! Mulla oli aikoinaan jaettu työhuone ja me tehtiin yhdessä harjoituksia joissa toinen antoi ensimmäisen lauseen ja sitten toinen kirjoitti sen pohjalta kymmenen minuuttia. Toimivaa ja kiinnostavaa. Harjoitukset on hyviä.

Kommentoi