Making A Murderer (katso jos et pelkää raivota television äärellä)

sivulauseita

 

Reasonable doubt is for the innocent.

 

 

Netflixin Making A Murderer seuraa Yhdysvalloissa laajalti huomiota saanutta murhaoikeudenkäyntiä romukauppias Steven Averya vastaan, joka vuosikymmenten saatossa saa aina vain absurdimpia, julmempia ja kaikkea oikeustajua rajusti murentavia piirteitä.

Sarja alkaa kun kahdeksantoista vuotta syyttömänä vankilassa istunut Avery vapautuu vankilasta. Asetuttuaan kotiin hän päättää nostaa kanteen osavaltiota vastaan. Alkaa tapahtumien vyöry joka saa katsojan (tai ainakin minut) lähestulkoon raivon partaalle.

Sarjaa tai sen henkilöitä ei kannata missään nimessä googlata ennen sen katsomista, eikä minunkaan kannata kertoa yhtään tämän enempää. Sanon vaan sen, että varaudu jumittumaan kymmenen jakson ajaksi ruudun ääreen.

 

Dokumentin ohjaajat Laura Ricciardi ja Moira Demos lähtivät seuraamaan tapausta heti elokuvakoulusta valmistuneina. He ovat tehneet valtavan työn kuvatessaan sekä tiivistäessään noin 700 tuntia kuvausmateriaalia kymmeneen tuntiin. Ricciardilla on myös juristin koulutus, mikä näkyy siinä, että sarjan lainopillista puolta on selkeä seurata, eivätkä tekijät myöskään ajaudu tarinan vietäviksi vaan "vain" kertovat sen. Näkökulma tosin on vahvasti Averyn syyttömyyden puolesta puhuva.

Tämä ei ole yhtä tyylikäs ja harkittu kuin HBOn loistava The Jinx, mutta sitäkin traagisempi ja koskettavampi. Köyhän, rähjäisen, tietämättömän ja poliisin silmätikuksi joutuneen perheen elämä tuhoutuu pala palalta kun he joutuvat prosessiin jossa juuri mitään ei tehdä oikein.

Molemmat sarjat kuvaavat usealta kantilta ihmismielen pimeää puolta, ja koukuttavasta rakenteestaan huolimatta tekevät sen epäviihteellisesti, rikosten uhreja kunnioittaen. 

Vaikka kaiken yllä on kysymys syyttömyydestä ja syyllisyydestä, on tärkein keskipiste kuitenkin siinä toteutuuko oikeus, ja kenelle.

 

Varaudu koukuttumaan, turhautumaan ja suuttumaan. Nautinnollisia katseluhetkiä siis.

 

Share

Kommentit

Pau
P.S C'est moi!

Olen juuri miettinyt, että pitäiskö itse myös kirjoittaa tästä dokkarista!

Katsoin sen tässä muutama viikko sitten loppuun ja pisti kyllä niin vihaksi. Koko homma tuntui ihan käsittömättömältä ja taisin useaan kertaan toistella ääneen ja päässäni, että ei noin voi vaan tehdä. Tuli jollain tavalla mieleen jopa tanskalainen elokuva Jahti, joka kertoo eri asiasta, mutta jollain tavalla kuitenkin niin samanlaisesta tai elokuva an American crime. Ne kaikki kertovat jotenkin siitä, miten pimeä ihmismieli on, miten pitkälle ihminen voi mennä pahuudessaan ja kostonhalussaan ja miten pelottavan helposti ihmisjoukko on manipuloitavissa ja valmis joukkohysteriaan.

Dokkari oli mielestäni aivan karmaiseva kaikessa totuudessaan ja epäoikeudenmukaisuudessaan. Toivon, että oikeus dokkarin myötä kävisi toteen ja dokumentista olisi jotain apua. Ainakin se taitavasti paljastaa kaikki epäkohdat ja petolliset ihmiset. Tuli myös sellainen olo, että haluaisi jotenkin itse auttaa.

Helmi K
sivulauseita

ÄLÄ LUE JOS ET OLE KATSONUT SARJAA

 

 

Luulen, että dokumentin myötä Averyn tapaus saa hurjasti huomiota ja ilmeisesti hänen jutustaan onkin nyt laitettu uusi hakemus vetämään. Hyytävää ja hirvittävää katsottavaa, mutta silti niin tärkeää ja hienosti tehtyä, arvostan. Ja vaikka mulle kyllä sarjan jälkeen, ja varsinkin kaikkia juttuja lukiessani, tuli tunne etten ole ihan varma itsekään mistään, niin totuus on joka tapauksessa se että tuolla tavalla ei ketään ihmistä koskaan saisi kohdella, syytöntä eikä syyllistä. Miten ihmisoikeuksien ja oikeuden ihan kuuli hajoavan palasiksi.

Mulle tuli noiden sun mainitsemien lisäksi mieleen myös Isän nimeen, kaikki kun herättävät juuri sen halun huutaa että oletteko te kaikki ihan sokeita, mitä helvettiä täällä tuolla tapahtuu??!! American Crime on kauheimpia elokuvakokemuksia ikinä, niin järkyttävä että olen itse asiassa yrittänyt sen unohtaa. Eli kiitos vaan :)

marile

Oletko kuunnellut Serial-podcastin ekan kauden? Suosittelen myös dokkaria nimeltä The Staircase. http://www.imdb.com/title/tt0388644/

Helmi K
sivulauseita

Mun oli tarkoitus katsoa toi Staircase kun se tuli esille myös Jinxin yhteydessä, mutta en tiedä mitä tapahtui. Mistähän sen löytäisi? 

Ja tuosta Serialista oon kuullut mutta podcastit on mulle ihan vieras konsepti, ts. en ole saanut itseäni niiden pariin kaikkien sarjojen ja kirjojen keskeltä. Mutta uskon että on hyvä kun kaikki niin hehkuttavat.

marile

Mä kuuntelin Serialin koiraa ulkoiluttaessa. Huomasin, että kuunteleminen vertautuu mulla enemmän lukemiseen kuin katsomiseen. Se rauhoittaa ja siihen uppoaa jotenkin.

maariapaivinen (Ei varmistettu) http://www.maariapaivinen.com/blog

No nyt sait kyllä mielen muuttumaan! Aloitin tämän katsomisen mutta väsytti niin, että vartin jälkeen luovutin enkä palannut. Mutta nyt on pakko katsoa uudestaan ja pysyä äärellä!

Helmi K
sivulauseita

Ei mene kovin kauan kun et mitään muuta tekään kun pysyt äärellä :)

Ja universumi nauraa

Aloitin tämän katsomisen eilen. Koukutti pahasti, mutta olen niin alussa, etten vielä sano yhtään mitään.

Helmi K
sivulauseita

Kerro sitten kun olet katsonut!

Vierailijatar (Ei varmistettu)

SPOILER ALERT!! Älä lue, jos et halua tietää sarjan lopputuloksesta.

Katsoin sarjan ja sen päätyttyä olin aika samoilla fiiliksillä kuin kuka tahansa olisi ollut. Steven (ja Brendan) tuomittiin epäoikeudenmukaisesti ja jotenkin poliisi oli lavastanut kaiken. Oli motiivi, oli mahdollisuus, ihmisten elämä valui hukkaan turhaan.

Katsomisen jälkeen vähän googlailin ja muutaman artikkelin lukemisen jälkeen huomasin, että mielipiteeni oli aika radikaalisti muuttunut. Dokumentilta odottaa, että se kuvaisi asioita "sellaisenaan", mutta nyt dokumentaristit olivat valinneet tietyn kerrontatavan ja päämäärän, johon dokumentilla pyrittiin. Kun osa oikeudenkäynnin todisteista jätettiin pois kerronnasta, draaman kaari parani ja haluttu tarina (=syyttömän miehen lavastaminen) saatiin kerrottua. Tämä tarina ei kuitenkaan perustunut siihen, kuinka asiat olivat todellisuudessa olleet.

Se, että dokumentista jätettiin pois mm. Stevenin äärimmäisen raaka eläinrääkkäyshistoria (valeli kissan bensalla ja heitti tuleen), seksuaalinen ahdistelu ja asiaton koskettelu (esim. nylkytti itseään sukulaislapsia vasten, "Steven was always goofing around"); se, että Theresa ei halunnut mennä Averyille, sillä Steven usein vastaanotti hänet pelkkään pyyhkeeseen "pukeutuneena" ja murhapäivänä Steven sai hänet paikalle vain soittamalla firmaan siskonsa numerosta; että Steven oli vastikään ostanut kaupasta kahleita; että muualta kuin Averyiden tontilta löytyneet luut eivät edes olleet Theresan ja että Brendanin kuulustelu todellisuudessa oli paljon yksityiskohtaisempi ja tunnustus selkeämpi kuin dokumentissa (esim. raiskauksesta oli sovittu edellispäivänä, minkä vuoksi Steven erikseen varmisti Theresan paikalle) tekee koko sarjasta eettisesti ongelmallisen. Koko Stevenin persoonasta maalattu kuva on huomattavan ruusuinen verrattuna siihen, mitä hän todistettavasti itsekin on kertonut (esim. huomattavan seksualisoitunut puhetapa / toiminta).

Dokumentin esittämä draama ja tarina on vaikuttava ja epäoikeudenmukainen. Itselleni ensisijaiseksi tunteeksi jäi kuitenkin hämmennys dokumentaristien toiminnasta. Onko oikein esittää asia näin yksipuolisessa valossa, jos koko kuva on toisenlainen? On todennäköistä, että Steven raiskasi, murhasi ja poltti Theresan - missä määrin on eettistä maalata hänestä kuvaa uhrina tietyn narratiivin rakentamiseksi viihteellisiin tarkoituksiin?

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kommentista, ja myönnän, olen eri lähteistä paljonkin jutusta luettuani kallistunut samoihin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Toisaalta, olen myös sitä mieltä että oli Steven syyllinen tai syytön niin prosessi oli törkeä. Sen olisi toki voinut kuvata vaikka syyttömyys-kanta ei olisi ollut niin lukkoon lyöty ja päätetty. Ja hyvä kysymys tosiaan tuo miksi, ja onko tämä(kään) sitten oikein, ts. eikö tämäkin ole törkeää?

Kommentoi